Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tag

nuoruus

Hyvinvointi

Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen

”Elettiin vuotta 1999. Koulumme vietti hurjaa mainetta nauttinutta vuotuista abigaalaa, jossa abit saivat palkita nuorempia oppilaita yläasteelta ja lukiosta. Olin silloin 13-vuotias eli 7.luokalla Karkkilan yläasteella. Yhtäkkiä nimeni  sanottiin gaalassa ja sain huorapalkinnon koko koulun edessä. Palkinnon jaon yhteydessä perusteltiin, miksi palkinnon sain ja minusta näytettiin salaa kuvattu video, jonka päälle tuli lopuksi teksti: SAKKOLIHAA. Palkinnoksi tuli pala kangasta, kondomeja ja jonkin sortin kunniakirja. Muistan miten minulle naurettiin. ”

 

Voin kertoa, että se oli nöyryyttävä kokemus ja sisälläni huusinkin heille ”Haistakaa vittu!”. Olin täysin hämilläni, nolona ja koko koulun edessä leimattavana. Siinä ne opettajatkin katsoivat ympärillä eivätkä tehneet mitään. Jäin aivan yksin muiden naurettavaksi. Tälle kaikelle on termikin *slutshaming. 

 

Onko oikein salakuvata toista kesken koulupäivän? Onko oikein antaa huorapalkinto 13-vuotiaalle? Onko oikein, että palkinnon saa, koska on muiden mielestä pukeutunut ”hutsahtavasti”? Nämä kysymykset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan, kun Sysmän peruskoulun rehtori antoi oikeutuksen koulukiusaamiselle ”hutsahtavan pukeutumistyylin” nimissä Yle:n haastattelussa.

 

Oli kyse heteroista tai homoista, kyse on ihmisistä. Ja minun ja sysmäläisten nuorten tapauksessa vielä alaikäisistä. Nuorten leimaamista ulkonäön tai käytöksen takia ei voi perustella millään tavalla, se on yksinkertaisesti väärin. Nuoruuteen kuuluu kokeilu, leikki, revittely ja vahva itsensä ilmaiseminen!

Arvata saattaa, että sain kuulla huorittelua läpi yläasteen. Olin jo muutenkin saanut sitä osakseni typerän juorun seurauksena ja huorapalkinto oli omiaan vahvistaman sitä. Mikä sinänsä on ironista, koska olin neitsyt tuolloin kun sain ”palkinnon”.

 

Tein lupauksen itselleni. Päätin, etten harrasta seksiä kenenkään ”oman kylän pojan” kanssa, ja se lupaus piti läpi nuoruuden.

 

Olin niin vihainen, kun minut häpäistiin tuolla tavalla. Viha onneksi myös suojeli minua, sillä se kovetti.  Myöhemmin olen tosin joutunut opettelemaan pehmeämmäksi, kasvatetut muurit oli opeteltava laskemaan.

 

Sain vielä kaikkien iloksi 9.luokalla jälleen palkinnon abigaalassa. Sillä kertaa minut palkittiin siitä, että olin ”parantanut tapani”. Enää en muista, mikä tuon palkinnon nimi oli. Visioin silloin mieleni jo tulevaisuuteen, kauas pois koko hiton koulurakennuksesta. Nahkani oli kasvanut jo paksuksi enkä enää välittänyt.

Lukioon mennessä, olin ”helvetin” helpottunut. Lähdin lukioon Helsinkiin. Pikkukaupunki ja huono maineeni jäivät taakseni. Henkisesti näytin keskisormea kaikille huorittelijoille.

 

En ole enää vihainen koulukavereilleni tai palkinnon antajille. Ymmärrän, että he olivat aivan keskenkasvuisia niin kuin minäkin. Me olisimme kaikki tarvinneet seksuaalikasvatusta, jota emme saaneet.

 

En ole vihainen opettajille, mutta heitä kohtaan herää edelleen kysymys: ”Eikö kukaan ajatellut, että tuo oli väärin? Miksei kukaan puuttunut?”

 

*Slutshaming= Slutshamingin perusta on patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa miehillä on enemmän oikeuksia kuin naisilla. Se perustuu moraaliseen kahtiajakoon, jossa ihmisillä on kahdet erilaiset säännöt. Mies saa olla seksuaalisesti halukas, sensijaan jos nainen on seksuaalisesti halukas hänet leimataan huoraksi. Se voi ilmetä myös esimerkiksi syyllistävänä puheena seksuaaliväkivaltarikoksen yhteydessä naista kohtaan.

*Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko sinut leimattu nuoruudessa ulkonäkösi tai pukeutumisesi takia?

*Perjantaina 11.1 voit osallistua Miila Halosen aloittamaan #hutsahtavapukeutuminen mielenilmaukseen ja somettaa hulluna. Jaoin tapahtuma kutsun Facebookista myös Puhu murun sivuille.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

*Kaksi ylintä kuvaa Pixabay, alin omasta albumista

You may also like
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Uncategorized

”Itkisitkö onnesta…”

Päässäni pyöri lapsia nukuttaessa Leevi and the Leavings -yhtyeen vanha biisi Itkisitkö onnesta. Vaikka kuinka yritin tuo biisi vain tunkeutui päähäni uudelleen ja uudelleen. Se edusti 1990-luvulla minulle ja lapsuuden kavereilleni jotain jännää aikuisten maailmasta. Etenkin tuo jatko:

 

”… Jos panisin sua kunnolla…”

 

Se vaan tuntui niin fantastisen ihmeelliseltä tuo aikuisten niin kutsuttu paneminen. Nyt sille on helppo hymistellä ja naureskella kolmekymppisen naisen ja seksuaaliterapeutin asemassa. Ja oikeastaan suurin osa koko biisistä meni silloin ohi, kun ei ihan tajunnut mitä siinä nyt sitten tarkoitettiin.

 

Mutta silti. Joku noissa sanoissa koskettaa ja tuntuu.

 

Mistä tämä oikein tuli mieleeni? Ehkä siksi, että joululomani kului orgasmikirjaa kirjaimellisesti vääntäessä 10-tuntisten päivien muodossa ja siellä tuo panemisen, rakastelun ja koko seksin kirjo pyöri päässä aamusta iltaan?

 

Bing! Lamppu syttyi päässäni.

 

Leevi and the Leavingsin Itkisinkö onnesta pyöri päässäni ennen kaikkea siksi, että se kaikki muu elämä, mikä myöskin liittyy seksiin ja panemiseen tuli niin liki kirjaa kirjoittaessa. Ymmärrys ja hämmennys aina vain uudelleen siitä, miten seksuaalisuus liittyy kaikkiin elämän osa-alueisiin jollain tavalla.

Monen kokemuksensa jakaneen naisten tarinoissa päinvastoin kuin biisissä, nousi esiin aikuisen naisen elämän ihanuus. Ei nuoruuden haikailu vaan syvästi tässä hetkessä nauttiva nainen. Se resonoi minussa kovasti. Tuntuu, että taiteilen jossain eri ikäryhmien välillä. En vielä haluaisi olla ihan superaikuinen eli keski-ikäinen, mutta onhan mulla muru ja kolme lasta jo! Ja oma firma!

 

Ehkä tuo biisi tuli jättämään jonkin sortin hyvästit nuoruuden loputtomalle haikailemiselle? Että jospa eläisin tässä hetkessä täysillä – suosittelen sinullekin!  <3

 

 

*Jos sinusta tuntuu, että elämä on tosi mageeta JUURI NYT, kerro siitä! Minusta on aina ihanaa kuulla erilaisia tarinoita, myös niitä että joissa kaikki on hyvin ja hymyilyttää. =)

*Kuvat: ystävän ottama ja Pexel

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Lifestyle
Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista
maaliskuu 10, 2019
Uncategorized

Rakkauskirje vuodelta 1998

Olen äitini kanssa käynyt läpi vanhoja laatikoita, joissa on kirjeitä vuosien takaa. Löysin tämän suloisen rakkauskirjeen Turussa asuneelta nuorelta mieheltä, johon ihastuin koripalloturnauksessa 13-vuotiaana. Hento rakkaus jatkui lankapuhelimen avulla Karkkilan ja Turun välillä muutamia kuukausia, mutta hiipui kesäloman alettua.

 

Silti vieläkin tämä kirje saa minut hymyilemään ja muistamaan, miten korviani myöten ihastunut olin. Olkoon tämä kirjoitus omistettu kaikille nuoruuden kevyille, mutta niin intensiivisille ihastuksille. Omille ja muiden lapsille, jotka haaveilevat nytkin ihastuksen kohteestaan. Ei anneta rakkauskirjeiden hävitä maailmasta. <3

 

 

RAKKAUSKIRJE                17.4.1998

 

Sää et sit kato niitä Karkkilan poikia paitsi ehkä pikkuveljeäs.

 

Mä kirjoittelen nyt Makken luona. Koska mun pikkuveli harjoitteli ruotsia. Ei tänne olisi pitänyt tulla, koska Makke räyhää täällä mutsilleen ja aikoo lähettää kirjeen Riikalle. Sähän pidät Makkesta NIIN paljon. Musta tuntuu, että sä et voita mua juoksussa. Paitsi et sä oot niin kaunis ja mä häviän aina kauniille naisille. Nyt Makke aikoo myös lähettää hänen valokuvasa Riikalle. Sä oot vakussa kauhean pienen näköinen (paitsi pituudelta.). Enkä mä oo katellu Turun tyttöjä, koska ne ei ole niin kivoja, kauniita ja viisaita kuin sä. Kesällä mä sitten pyörittelen sua koripallossa. Sori vaan mutta mä en ole löytänyt hyvää valokuvaa itsestäni. Koulussa otetusta kuvasta tuli ihan huono. Tässä koulun alkamis- ja loppumisajat:

Maanantai: 8-15               Torstai: 9-16

Tiistai: 8-15                       Perjantai: 9-13

Keskiviikko: 8-14

 

Mulla tuli aika paljon kirjoitusvirheitä.

 

Hyvää yötä ja Pusi Pusi.

 

Toivoo: TPT

 

 

 

*Onko sinulla tallessa rakkauskirjeitä vuosien takaa? 

You may also like
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi
TOP 5 – Tunteita herättävät postaukseni
kesäkuu 3, 2018
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 10

Marjan ja Samin seksisuhde tulee vaiheeseen, jossa seksiä on, mutta niin on harjoiteltavaakin. Harjoittelun hyvät tulokset motivoivat harjoittelemaan lisää. Mutta tekevälle sattuu ja vieläkin punastuttaa vuosien takaiset kommellukset. Ja samaan aikaan naurattaa, niin että lapset ihmettelee äidin tai isän outoa käytöstä. Marjan ja Samin seksisuhde jatkuu ensi kerralla Samin Havaintoja parisuhteesta -blogissa.

 

 

Marja: Muuttuiko suhteesi ystäviisi kun seurustelit nuorena? Olivatko ystävät innoissaan vai mustasukkaisia?

 

Sami: Mulla oli muutama hyvä ystävä. En kaivannut ympärilleni paljoa ihmisiä. Suhteen heihin ei muuttunut mitenkään. Meillä jatkui kaikki ennallaan. Lukiossa vietin aikaa heidän kanssaan ihan normaalista. Mun tyttöystävä oli toisessa koulussa. He suhtautuivat seurusteluuni neutraalisti. Eivät olleet innoissaan eikä mustasukkaisia.

 

Sami: Seurusteliko sun ystävätkin vai olitko siinä suhteessa eturintamassa? Miten he asian ottivat?

 

Marja: Osa ystävistä oli seurustellut jo jonkun aikaa. Muutama läheisin ei seurustellut ja ystävyys alkoi muuttua. Mun poikaystävä oli toisella paikkakunnalla, joten mua ei enää viikonloppuisin paljoa näkynyt. Toki tuli äärettömän hauskoja yhteisiä reissujakin tehtyä, mun bestiksen kanssa. Mä yritin jopa parittaa häntä ja poikaystävän parasta kaveria. Harmi vaan, se ei onnistunut. Mutta tuli siinä myös mustasukkaisuutta, mikä sanottiin suoraan ja toisaalta etäännytti. Poikaystävän lisäksi mun elämästä vei silloin leijonan osan koripallo.

 

Marja: Kävikö teille ikinä mitään hassuja kommelluksia seksin saralla? Ekassa suhteessa kun usein harjoitellaan aikalailla.

 

Sami: Mä vähän luulen, että seksiä harjoitellaan koko elämä. Muistan, kun iskä antoi mun kokeilla auton ajamista ensimmäisen kerran. Eihän siitä mitään tullut, kun piti katsoa niitä polkimia, että mistä pitää painaa milloinkin. Se oli verrannollista seksiin, joka tapahtui alle kaksikymppisenä. Eihän sitä tiennyt, että mitä kohtaa oli painettava ja mitä olla painamatta. Samalla piti vilkuilla huoneen ovea, että kukaan ei tule sieltä kesken harjoituksen. Seksi oli ihan kaikkea muuta kuin yhdyntää. Jos sai napin avattua, oli jo seksi onnistunutta.

 

Sami: Näin jälkikäteen ajateltuna, nuoruusajan seksissä oli tosi paljon huumoria ja leikkiä. Oletko samaa mieltä? Mitä tahtoisit siirtää siitä ajasta seksin suhteen nykyiseen seksielämääsi? Kerro joku konkreettisen tapahtuman kautta.

 

Marja: Mä tapasin toisen pojan aika pian kun erosin ekasta poikaystävästäni. Hänen kanssaan taivaat alkoivat avautua lisää ja kaikenlaista leikkiä oli ilmassa. Meidän yhteinen ilo, hullutus ja nautinto oli tehdä tuhmuuksia milloin missäkin. Mikä vimma siitä tuleekaan, kun miettii jääkö kiinni vai ei. Ratikkapysäkki, bussitakapenkki, leffateatteri, rappukäytävä, puisto, uimaranta…. Me naurettiin välillä ihan kippurassa!

 

Nyt meillä on murun kanssa kolme lasta, niin me "huiputetaan" lapsia ja napataan välillä aikaa rakkaudelle uusin keinoin.  Se on erilaista, mutta en sanoisi että se on yhtään sen tylsempää. Kekseliäisyys on vain lisääntynyt samoin nauru. Täytyy toivoo, et ne ei ikinä häviäisi. "Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa." Onko tää sit sitä?

 

Marja: Kävikö sulle ikinä mitään mikä jäi nolottamaan sängyssä?

 

Sami: Huhhuh Marja! Lukiessani sun vastausta mun päässä alkoi pyöriä eroottinen filmi sun nuoruudesta. Mä alan tuntea kateutta sun nuoruuteen. Olihan niitä noloja hetkiä. Nuorena on ehdoton jopa itselle, joten hyvin useinkin sattuneet lurpsahdukset hävettivät päiviä tapahtuneen jälkeen. Olin vihainen pippelilleni ja toisinaan puhuin sille jyrkin äänensävyin, että eihän se saa nukkua silloin kun on toiminnan aika. Tosi usein se nukkui. Sitä latasi itsensä täyteen paineita ja se ei ikinä ole se paras tapa saada itseä toimimaan. Sitä ajatteli, että onko minussa jokin vakava vika ja joskus päässä pyöri ajatus, että enkö voi ikinä harrastaa seksiä ja että olenko saanut rikkinäisen pippelin. Kenelle siitä olisi voinut puhua. Ei kenellekään.

 

Nyt osaa jo nauraa asialle, sillä en osaa ottaa asiaa enää niin vakavasti. Tiedän, että on aivan normaalia, että mies ei aina toimi silloin kun pitäisi toimia. En ole enää itselleni armoton ja ehdoton. Onneksi seksi on muutakin kuin sisäänulos jumppaa ja vaikka ei aina toimisi, niin seksiä voi silti harrastaa.

 

Sami: No paljasta sä mulle joku nolo hetki samoissa tunnelmissa? Mikä juttu saa sut vieläkin punastumaan?

 

Marja: Hi-hii. Ei sun muuten tarvitse kokee kateutta. Kaikilla on omat polkunsa. Mä tulin niin nuorena äidiksi, et hyvä kun sain viilettää villinä yössä ennen sitä.

 

Mun noloin hetki on ollut varmaan se kun pieraisin ekan kerran sänkypuuhissa. Vieläkin melkein alkaa hävettää vaikka osaan jo nauraa sille. Tämän mun silloin suhteellisen tuoreen poikaystävän kanssa multa pääsi pieru, kun se hääri mun alapäätä hellimässä. Ja mikäs siinä. Itkeä vai nauraa? Juosta karkuun? Huutaa äitiä? Vai tajuta, et se on vaan elämää ja nauraa hulluna. Mä menin siitä niin solmuun, että kerroin tapahtuneesta vasta tuhannen tuiskeessa ystävälleni juuri ennen valomerkkiä. Sillä vaikka kuinka pinnistelee, niin joskus käy vahinko ja se voi hävettää ihan pirusti. Mulle kävi. Eli rakkaat kanssa sisaret, jos sulle on käynyt näin. Et ole ainoa. Ja rakkaat urhot, naiset piereskelevät. Joskus myös vahingossa sängyssä.

 

Meillä ei ystävät unohtuneet seurustellessa, vaikka Marjalla ystävyyssuhteet hieman muuttuivatkin. Joskus voi käydä niinkin, että tuore rakkaus saa muun elämän menettämään merkityksensä hetkellisesti. Onneksi rakkauden superhuumasta pulpahtaa pinnalle aina jossain vaiheessa. Silloin olisi hyvä, että olisi ystäviä kuuntelemassa niitä onnellisia, hauskoja, surullisia ja jopa vihantäytteisiä tarinoita. Sami koki, ettei oman tahtonsa omaavasta pippelistä voinut puhua kenellekään. Samaan aikaan suurin osa nuorista ja aikuisistakin miehistä kipuilee saman asian kanssa. Heillä ei ole rikkinäiset pippelit vaan se on aivan normaalia. Kunpa he eivät kaikki olisi hiljaa. Marja myönsi vasta humalassa ystävälleen intiimillä hetkellä sattuneen pierumokansa. Ja silloinkin oli vaikea katsoa edes ystävää silmiin. Häpeä saa meidät nielemään sanat ja puhumaan vasta alkoholin voimalla.

 

Mitä, jos tietäisimme miten paljon helpottaa, kun ystävä sanoo: ”Mulle on käynyt ihan samalla tavalla. Se on vaikea sanoa miehelle, mikä on iholla: ”Et kuule, pidetään pieni tauko tai multa pääsee pieru. Yleensä sitä vaan yrittää kiemurrella karkuun ja sitten joku epäonninen kerta se pieni pahan hajuinen sissipieru pääsee vapaaksi… Ehkä se mies ei ollut ikinä kokenut sitä, mutta sä et ole ainoa upea nainen, mille on niin käynyt.” Nämä sanat voivat pyyhkiä sen surkeuden, ahdistuksen ja ”super-nolouden” tunteen. Ne saavat ymmärtämään, että minulle sattui megamoka seksipuuhissa, mutta en ole sen takia yhtään vähemmän ihana kuin aiemmin. Hurraa pierevät naiset, miesten omapäiset kikkelit ja turvalliset ystävät! 

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 8

Marja ja Sami ovat alkaneet seurustella tahoillaan ensimmäistä kertaa. Rakkaus muuttaa ihmistä ja saa hormonit hyrräämään. Tulee se hetki, kun tekisi mieli jo muutakin kun vain suudella. Uskaltaako tuon rajan yli mennä? Seuraava postaus tulee Samin Havaintoja parisuhteesta –blogiin.

 

Marja: Muutuitko sä jotenkin kun aloit seurustella?

 

Sami: Varmasti muutuin. Sain lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Aloin olla enemmän poissa kotoa. Uskalsin rikkoa rooliani, jonka olin itse itselleni kirjoittanut. Halusin olla kaiken sen rakkauden arvoinen, jonka olin saanut. Aloin samoihin aikaan kirjoittaa enemmän. Kirjoitin runokirjan, jonka näytin tyttöystävälleni ja lopulta äidilleni. Muutuin paremmaksi ihmiseksi.

 

Sami: Mitä sinun sisälläsi ja elämässäsi tapahtui, kun aloit ensimmäisen kerran seurustella?

 

Marja: Mä rauhoituin, kun pääsin pois kotikylän piireistä. Kun olin mun poikaystäväni kanssa sain olla oma itseni ilman mainetta. Pääsin myös olemaan ilman omaa perhettäni, koska poikaystäväni asui eri paikkakunnalla. Se oli 15-vuotiaalle tosi jännää ja ihanaa. Heidän kodissaan oli muutenkin lepsummat säännöt.

 

Toisaalta kävin läpi suurta myrskyä. Seurustelu oli uutta ja siinä oli paljon opittavaa. Olin välillä tosi mustasukkainen, toisinaan kuolla ikävään tai niin rakastunut, ettei millään muulla ollut väliä paitsi koripallolla. Rakkaus kuohusi mun sisälläni ja ulkopuolella.

 

Marja: Millainen oli sun uusi roolisi? Ja millainen poikaystävä sä olit?

 

Sami: Mun elämään tuli ihminen, josta ei tarvinnut kantaa huolta. Uskalsin luottaa tilanteeseen niin paljon, että en pelännyt, että kaikki otetaan minulta pois. En ollut suhteessa huolehtija, jonka pitää vain olla kiltti ja miellyttää. Olin ehkä enemmän oma itseni hänen kanssaan kuin olin kotonani. Tulin rohkeammaksi ja avoimemmaksi hänen seurassaan ja häpeä väistyi kauemmaksi. Olin poikaystävänä toki todella kiltti ja huomaavainen.

 

Muistan, kun tyttö aloitti lukion. Hän meni eri lukioon kuin minä. Olin usein häntä vastassa, kun hän tuli bussilla kotiin. Halusin olla häntä todella lähellä. Janosin suorastaan hellyyttä. Me tulimme erilaisista oloista ja se kiehtoi meitä molempia. Näimme toisissamme paljon sellaista, jota emme ennen olleet missään nähneet. Minä olin se rikkinäisissä farkuissa kulkeva rokkipoika ja hän koulussa hyvin menestyvä tyttö. Me olimme täydellinen pari.

 

Sami: Kerroit saaneesi olla poikaystäväsi kanssa oma itsesi. Minkälainen oli naiseksi kasvava  Marja, kun hän sai olla oma itsensä ja miten se erosi siitä Marjasta, jolla oli jokin rooli?

 

Marja: Se, ettei mulla ollut roolia antoi mahdollisuuden rakastua. Sain olla villi ja vapaa, kokeilla uusia tapoja olla minä. Ei tarvinnut olla kovaa kuorta, vaan sai näyttää myös herkkyyden. Mun ei myöskään tarvinnut peitellä seksuaalisuuttani. Huoran maine sai mut varomaan kaikkea. Mä sain luvan haluta ja sanoa kyllä. Se sai mut janoamaan rakkautta ja hellyyttä. Oli ihana olla lähekkäin. Niin kun säkin äsken sanoit.

 

Tuntui, että kaikki ne vuodet kun haaveilin Sinä & minä -lehden rakkausnovellien poikaystävistä eivät menneet hukkaan. Sain jutella toisen kainalossa tulevaisuuden suunnitelmista. Sai nuuhkia poikaystävää, suudella huulet rikki, tuntea kihelmöivää halua ja nauttia siitä. Tässä suhteessa musta kasvoi nainen.

 

Marja: Mulle tulee väkisin kysymys. Miksi te ette oo viekin yhdessä kun kuulostaa niin ihanalle? Oliko hän eka tyttö mikä sai Samin housujen napit aukeamaan?

 

Sami: Todellakin oli ensimmäinen tyttö! En mä ennen häntä edes ajatellut, että housuista voi aueta napit ilman, että menee pissalle. Se oli pitkään todella viatonta. Sellaista hapuilua ja kokeilua. Vaatteita ei edes otettu pois. Hiljalleen rohkaistuimme ja aloimme tunnustella toisiamme vaatteiden alta. Voisi sanoa, että meillä oli muutaman vuoden esileikki ennen varsinaista toimintaa. Silti se kaikki muu ennen sitä varsinaista toimintaa oli todella ihanaa.

 

Jäin totaalisesti siihen koukkuun. Halusin vielä lähemmäksi ja vielä useammin. Tuntui hyvältä tuntea tyttö sormenpäissään. Se oli nuoruuden rakkautta, viatonta ja puhdasta. Harvoin ne kestävät. Me kokeilimme toisiamme uudestaan yli kaksikymppisinä vuoden ajan, mutta se oli lähinnä enemmän tottumusta ja vanhan muistelua kuin mitään muuta. Näin on tarkoitettu. Jäi hyvät muistot. Jäi nuoruudesta enemmän kaunis kuin synkkä kuva, Ja se oli pelkästään ensirakkauteni ansiosta.

 

Sami: Marja, sun sanojesi mukaan, sun ei tarvinnut peitellä seksuaalisuuttasi. Kerro miltä se tuntui, kun ensimmäisen kerran paljastit sen konkreettisesti? Tuntuiko se siltä, miltä arvelit sen tuntuvan?

 

Marja: Se itse asiassa tapahtui edellisenä kesänä ennen kuin tapasin ekan poikaystäni… Olin jälleen poissa kotikonnuiltani. Menin juhannusfestareille vanhempieni kanssa. Sain mennä omia menojani onneksi. Istuskelin nurmikolla kun ihan super komea, pitkä sinisilmäinen nuori mies tuli luokseni. Ne silmät porasivat minuun jäljet ikuisiksi ajoiksi. Ne huulet meinasivat viedä minulta tajun. Taisin ekan kerran tajuta tuon miehen käsivarsilla, että nyt tekee todella mieli. Sinä iltana me vain nukuimme sylikkäin teltassa.

 

Tapasimme kuitenkin samana kesänä uudelleen, niin kuin olimme sopineet. Hän oli luvannut olla minulle hellä ja antaa hyvän muiston. Ja minä luotin siihen. Jo ekalla kerralla sain kokea jotain syvempää kuin panemisen. Muistan miten itkin ilosta ja hämmennyksestä sen jälkeen. Sain kauniin muiston ja luvan nauttia. Naiseus puhkesi kukkaan ja tulin kotiin aivan liian leveä hymy huulillani. Toisen lähellä olo iho ihoa vasten oli juuri niin ihmeellistä kuin ounastelin. Tosin silloin en vielä tiennyt, miten vähän tiesin. Kaikki oli niin suloisen viatonta. Ensimmäisen poikaystävän kanssa pääsin sitten harjoittelemaan lisää kaikkea ihanuuksia. 

 

Seksuaalisuus on yksi elämän kantavia voimia. Se on meissä kaikissa, jokaisessa omalla ainutlaatuisella tavallaan. Teinivuosina seksuaalisuus muuttuu ja sen voima vavisuttaa maata jalkojemme alla. Se pelottaa, jännittää, kiinnostaa ja saa meidät tekemään hullujakin asioita. Me olimme Samin kanssa onnekkaita. Saimme kokea kauniita ensi kosketuksia ja kohtaamisia iho iholla. Niitä voi muistella vieläkin rakkaudella. Aina se ei mene niin, mutta onneksi seksuaalisuus on meissä läpi elämän uusia korjaavia kauniita kokemuksia voi saada missä vaiheessa elämää tahansa. Omaa ja toisen seksuaalisuutta pitäisi aina kohdella silkkihansikkain, sillä silloin olla hyvin lähellä ihmisen ydintä.

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Uncategorized

Oodi ystävyydelle

On vuosi 1996 ja laulamme täysillä kotimme olohuoneessa Spice Girlsin musavideon tahdissa. Kun biisi loppuu kelaamme Lista –ohjelmasta nauhoitetun biisin uudelleen alkuun. Ja taas mennään. Tunnelma on katossa ja huone täyttyy iloisesta kikatuksesta.

Vuosituhannen loppu. Pelaamme koripalloa koulujen välisten mestaruuskilpailujen finaalissa. Katson oikealle, näen ystäväni, joka nyökkää. Tuomarin pilli soi. Peli alkaa. Pari pomppua, juoksen täysillä ja syötän ystävälleni. Koriii!!! Ja me tuuletamme!

Itken vuolaasti ystäväni olkaa vasten. Eletään tammikuuta 2005. Kihlasormus on jätetty pöydälle ja olen päättänyt lähteä. Silti sattuu. Ystäväni lohduttaa ja tsemppaa minua nousemaan junaan. Vaikka lähden yksin, tiedän etten ole yksin.

Makaan sairaalassa kesällä 2007. Ennenaikainen synnytykseni on käynnistynyt ja minut siirretään synnytyssaliin. Äitini ehtii paikalle vasta kahden tunnin kuluttua. Soitan ystävälleni. Hän on Pyynikillä ottamassa aurinkoa. Hän närkästyy, koska on juuri yksi kesän harvoista hellepäivistä. Joudun vannomaan, että maksan solariumin hänelle. Nauramme.

Hassuja tehtäviä, koripalloa, kuvaukset, itkua ja villiä biletystä. Vietämme polttareitani puoli vuotta häiden jälkeen kesällä 2013. Minut on ympäröity tärkeillä ystävilläni. Ne ketkä eivät ole paikalla ovat lähettäneet ihania muistoja. Nämä naiset tietävät ja tuntevat minut. Minulle puetaan abiristeilyltä tuttu kimalletoppi ja minishortsit. Helsinki vapiskoon.

Olen saanut kokea niin arkisia kuin huikeitakin juttuja ystävieni kanssa. Miltä tuntui teininä, kun kuulimme mopon äänen ja iskimme silmää toisillemme. Tai kun ensimmäinen ystävistäni meni naimisiin ja itkulla ei ollut mitään rajaa kirkossa. Ystäviä on tullut uusia, osa jäänyt matkalle ja osa pysynyt lähellä kaikki nämä vuodet. Kun pohdin menneitä vuosia, mieleeni tulvii paljon muistoja.

Miten voi muistaa lapsuuden ystävien syntymäpäivät kuin omien lastensa? Miten voi joskus olla ikävä ihmistä, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä kymmeneen vuoteen?

Ystäväni ovat osa minun tarinaani. Kaikki he ovat jättäneet minut jälkensä. Miten jännää on huomata, kuinka elämä on vienyt meitä eri suuntiin. Miten ylpeänä voin joskus ajatella vanhaa ystävääni, joka valloittaa maailmaa toisella puolella maapalloa, vaikka itse istuu kotisohvalla imettämässä kolmatta lastaan.

On lapsuuden ystäviä Karkkilasta. On ystäviä rakkaista harrastuksista, minulla etenkin koripallosta. On ystäviä opiskeluajoilta Mikkelistä, työpaikoista ja eri kaupungeista, missä olen asunut. Monet heistä ovat enää osa rakkaita muistoja ja epämääräisiä facebook-ystäviä. Silti he koskettavat minua syvästi. Vaikka en sitä aina huomaakaan.

On ollut myös lyhyitäkin kohtaamisia, jotka tuntuvat ystävyydeltä. Viikon mittainen kilpailumatka Istanbulissa bolivialaisen Alexsandran kanssa ei unohdu ikinä. Tai kolmen viikon seikkailu Aulin kanssa Italiassa. Ja heitä kaikkia, ystäviä, joita olen kohdannut matkan varrella milloin missäkin mutkassa ja joiden kanssa olen kulkenut eri pituisia pätkiä, voi olla välillä iso ikävä.

Lapsen saaminen, parisuhteen aloitus ja perheen kasvaminen ovat vieneet aikani. Myös työlle ja harrastuksille menee osansa. Samaan aikaan kaipaan ystäviäni. Aika ei vain riitä.

Kolmannen lapsen jälkeen jopa puhelimessa puhuminen on vaikeaa. Tätä en olisi vielä uskonut ensimmäisen lapsen jälkeen. Ja missä välissä ehtisin ja jaksaisin matkustaa toiselle paikkakunnalle ystäväni luo? Vaikka haluaisin.

Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. Etenkin jos itsellä on lapsia ja ystävällä ei. Kaikkia asioita ei voi selittää, eikä kaikkea ymmärtää. Yritän olla itselleni lempeä. Ja yritän myös pitää enemmän yhteyttä. Sillä joka kerta kun soitan ystävälle, siitä tulee niin mahtava olo. Vaikka ystävä olisi sitten Hämeenkyrössä, Nummelassa, Tampereella tai Rovaniemellä.

Olen aina uskonut siihen, että todelliset ystävät pysyvät. Yhteys säilyy vaikka toisesta ei kuulisi aikoihin. Ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Nämä ystävät tuntevat minut. Ja minä rakastan heitä. Kiitos, että olette olemassa. <3

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Close