Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tag

kuukautiset

Hyvinvointi

Olenko raskaana?

Miten monta kertaa olenkaan elämäni aikana luullut olevani raskaana? Monta, liian monta kertaa! Vaikka menkkani ovat olleet suhteellisen säännölliset aina, ovat ne silti heitelleet ja olen säikähtänyt itse  ja säikytellyt poikaystäviäni. Ja kerran tuo säikähdys osuikin kohdallani oikeaan, ja minusta tuli yllättäen äiti vasta 22-vuotiaana.

 

Kuluneet yhdeksän vuotta ovat olleet siinä mielessä erilaiset, että vauvaa on välillä myös toivottu ja odotettu innolla murun kanssa. Silloin on joutunut kohtaamaan menkkojen alkamisen erityisen karvaana pettymyksenä, joka on aiheuttanut jopa kunnon ärtymyksen. Sitä on ollut niin varma kehon viesteistä: pienistä pahoinvoinnin aalloista, vatsan nipistyksenomaisista kivuista tai terästäytyneestä hajuaistista.

 

Viimeksi tähän hienoon paniikin ja ilon aallokkoon ajauduttiin vuoden viimeisinä päivinä. Murun totesikin, että taasko?! Minä sain itseni niin kierroksille, että parina yönä jäi yöunetkin varsin ohuiksi, kun kävin läpi mielessäni erilaisia skenaarioita. Neljäs lapsi muuttaisi taas elämää aikalailla, tarvitsisimmeko uuden auton, asunto olisi ainakin liian pieni… Miten minun urani?

 

”Olin jo antanut kaikki vauvantarvikkeetkin pois! Olin jo luullut, että kuoleman laakso on kohta ohi! Olimme jo päässeet lähes 100% varmuuteen, että lapsilukumme on täynnä! Meidän piti lähteä surffaamaan koko perheen voimin ilman vauvahässäkkää!”

Tiedän, etten todellakaan ole ainoa tämän aihepiirin kanssa painiva nainen. Niin monet ystäväni ovat soitelleet vuosien varrella ”hätäpuheluita” minulle, kun menkat ovat olleet tipotiessään. Yhdessä ollaan puhuttu asiat halki, poikki ja pinoon aina melkein lapsen nimiäisiin saakka. Ajatus abortista on usein ahdistanut, mutta ollut silti tärkeä turva ja osa keskustelua. Kunnes ollaan taas muistettu, että eihän kukaan ole vielä raskaana  ”virallisesti”.

 

Useimmiten  menkat ovat alkaneet aina jossain vaiheessa. Toki on tullut myös iloisen hämmentyneitä vauvauutisia ja on päädytty aborttiinkin, jota on surtu yhdessä.

 

Google on suorastaan sauhunnut hakusanoista ”ensimmäiset raskausoireet” , ”oudot raskausoireet”, ”koska huomasin olevani raskaana” ja ”lasketun ajan laskuri”. Jo pelkkä asian selvittäminen on rauhoittanut mieltä (se voi tietenkin myös pahentaa tilannetta). Mutta mieli ei tahdo millään rauhoittua ennen kuukautisten alkua tai raskaustestin tulosta. Toisinaan testejä on mennyt muutamakin…

 

Mutta miksi sitten, kaikesta paniikista huolimatta – joka kerta läsnä on pettymys? Vaikka en haluaisi olla raskaana, olen samalla pettynyt, etten ole. Seurauksena voi olla jopa surua. Eihän siinä ole järjen hiventäkään?!!!

 

Jokin outo ja ihana ilo siinä uuden raskauden mahdollisuudessa on läsnä, vaikka järki sanoisi ettei siinä ole mitään mieltä. Tuon rakkaudentäyteisen tunteen edessä tulevat ongelmat ovat vain haasteita, joista jotenkin aina selvitään.

 

Kunnes tulee realismi.

 

Olisinko ollut ensimmäisen kerran elämässäni tilanteessa, jossa abortti olisi ollut ainoa oikea ratkaisu? Resurssit ovat elämässä rajalliset, enkä tiedä olisimmeko voineet ottaa vastaan neljättä lasta. Omien resurssiemme lisäksi olen alkanut miettiä viime vuosina aivan uudella tavalla myös maapallon resursseja. Olemme jo kuormittanut maapalloa reilusti oman osamme yli!

Luonto teki kuitenkin asiasta päätöksen, ja menkat  alkoivat juhlallisesti vuoden vaihduttua melkein viikon myöhässä. Olo oli helpottunut vaikkakin hieman surumielinen. Mietin itsekseni, että montakohan kertaa vielä panikoin mahdollista raskautta ennen vaihdevuosia? Ja sitten suren ehkä sitä, kun tätä paniikkia ei enää ole? Vai tuuletanko onnesta?

 

Kallistun siihen, että tästä kaikesta kannattaa nauttia, laittaa ehkäisy kuntoon (meillä on kunnossa) ja tarvittaessa hakea ajoissa se raskaustesti – jotta voi nukkua rauhassa. <3

 

*Oletko sinä panikoinut, koska olet pohtinut että olet raskaana? Tapahtuuko sinulle tätä usein? Miten kumppanisi suhtautuu siihen?

*Tsekkaa myös aiempia kirjoituksiani aiheesta:

Raskauden keskeytys olosuhteiden pakosta

Kupari kierukka – ystävä vai vihollinen?

Kun äidin ehkäisy pettää – on kiire tehdä valintoja

Lisää lapsia vai kohti urahaaveita?

Lapsiluku täynnä(kö)?

Äidiksi yllättäen

*Kuvat by Muru

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Perhe
Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen
marraskuu 18, 2018
Hyvinvointi

Ohivuoto – oops!

Tiedätkö sen tunteen, kun huomaat verisen läntin haaroissa? Siinä vaiheessa päässä vilistää hetket, jolloin et todellakaan tiennyt, mikä on todellinen tilanne.

 

Eräs sukulaiseni on kertonut:

”Muistan äitini kertoneen, että jossain Berliinin lentokentällä vuonna yks ja kaks (1950-luvulla) hänellä oli alkanut reilusti hameen alta veri vuotamaan jalkoja pitkin. Hän kertoi kaikkien miesten peittäneen kasvonsa sanomalehden taakse, kun hän isän käsipuolessa kiirehti lentokentän vessaan. Silloin luettiin vielä sanomalehtiä!”

 

Itse koin tämän yhden eeppisimmistä menkkamokistani tällä viikolla. Eipä ollut kyllä eka ohivuoto kokemus, mutta tämä kyllä jäi mieleen.

 

Olin murun kanssa romanttisesti päivällä treenamassa, se on meille luksusta. Päätin laittaa keltaiset trikoot jalkaan. Hölkkäsimme rennosti höpötellen uimarannalle tekemään lihaskuntoa.

 

Treenipaikalla oli muitakin. Hymyilin iloisesti ihmisille ja annoin palaa. Muutaman kerran huomasin, miten muutama mies vilkuili minua. Ajattelin, sen olevan vain positiivista huomiota ja jatkoin treenaamista.

 

Pyysin murua ottamaan pari treenikuvaa ennen kuin lähdimme rannalta. Siinä poseeraamisen lomassa huomasin, että murulla oli vähän outo ilme…

 

Sitten huomasin itsekin. Keltaisissa trikoissani näkyi oikein iloisesti läpi tullut veri.

Eihän siinä voinut kuin nauraa! Ensiksi ajattelin, että ihan sama, näillä mennään kotiin saakka. Mutta kyllä minun oli pakko pyytää murulta hänen trikoidensa päällä olleet shortsit. Mitään suojaa ei ollut enkä tiennyt, tulisiko vuoto vain yltymään. Kiitos kuparikierukan aina yllättävästä sivutuotteesta eli ”tiputtelusta”. Menkkani olivat olleet juuri edellisellä viikolla.

 

Halusin kertoa tämän, koska menkkamokia sattuu kaikille. Niin nuorille kuin vanhemmillekin naisille, joilla on kuukautiset. Aina se vaan tavalla tai toisella alkaa nolottamaan. Ellei jopa häpeän puna nouse poskille.

 

Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen kirjoitti muutama vuosi sitten menkkamokista aivan huikean blogipostauksen Eeppiset menkkamokat, joka kannattaa tsekata. Tässä sieltä muutama eeppinen ohivuotomoka omani seuraksi:

 

  1. Ohivuoto liikuntatunnilla verkkareihin.
  2. Ohivuoto yökylässä serkun / ystävän vierassänkyyn.
  3. Ohivuoto kaverin perheen 100 vuotta vanhaan perintösohvaan.
  4. Ohivuoto ekana vaihto-oppilaspäivänä vaihtariperheen valkoiseen nojatuoliin.

 

Näillä puheilla, muista sinäkin, että et ole ainoa maailmassa, jolle käy hassuja kommelluksia menkkojen kanssa. Ja tähän vielä yksi pyyntö siskot: jos huomaat minun kulkevan pöksyt veressä, kerro siitä! Uskon, että muutkin naiset arvostavat sitä. <3

 

*Kerro sinäkin oma menkkamokasi tai tarina ohivuodostasi kommenteissa. Vaikka silloin se ei naurattanut, ehkä sille nyt voi jo nauraa?

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Lifestyle
Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista
maaliskuu 10, 2019
Uncategorized

Kuukautisten vaiettu voima

Vuosisatoja ajateltiin, että nainen on viettelijätär. Naisen mukana tuli synti. Kuukautiset ja synnytys tekivät naisen seksuaalisuudesta mystistä, epäilyttävää. Kuukautisista onkin tehty meille länsimaalaisille naisille riesa, johon liittyy ikäviä oireita ja peittelyä, jopa häpeää. Osa naisista vihaa omia kuukautisiaan.

Mitä jos kuukautiset olisivat naisen seksuaalisuuden ja luonnon voimannäyte? Osaisimmeko silloin suhtautua niihin eri tavalla. Osaisimmeko jopa riemuita, tuntea voima ja ajatella rakastavasti kuukautisista. Kuukautiset voi nähdä myös puhdistavana ja uudistavana ajanjaksona.

Minua ärsyttää, että kuukautisista on yritetty tehdä kaikin tavoin mahdollisimman huomaamattomat. Ne eivät saa näkyä tai kuulua. Kuukautisten voima piilotetaan sulassa sovussa. Toisaalta minun kouluaikana ne olivat ainoa asia, mitä meille tytöille kerrottiin, kun oli seksuaalikasvatusta.

Kuukautissuojamainoksissa  ydin on valkoisissa housuissa, joissa ei näy tahroja. Samalla kuukautisten kehollisuus jää tahrojen pelon varjoon. Miksi verestä on tehty niin tabu? Nuo mainokset vaikuttavat minuunkin, mutta miten ne vaikuttavat nuoriin tyttöihin. Ne luovat turhaa pelkoa ja mahdollista häpeää ”paljastumisesta”. Se on väärin! Itse muistutan nuoria siitä, että vahinkoja sattuu eikä se ole vaarallista.

Itselleni kävi reilut viisi vuotta sitten vähän nolosti, kun olin Italiassa lomalla. Olin ennakkoluulottomasti ottanut kuukautiskupin käyttööni ensimmäistä kertaan, ja suoraan reissulle. Olin ystäväni kanssa turistikaupassa Napolissa ja tunsin, että nyt vuotaa ohi. Takeltelin miesmyyjälle, että pitää päästä vessaan.

Vessa oli vanha. Kuppi oli täysi ja tyhjensin sen lennokkaasti pönttöön. Paperia ei ollut ja minulla oli vain yksi nenäliina. Ja sitten tajusin, ettei vessa toimi. Pönttö näytti siltä kuin joku olisi teurastettu. Luikin kauppaan takaisin ja sanoin kaverilleni, että meidän olisi syytä lähteä. Ulkona nauroimme kippurassa, emmekä siihen kauppaan enää palanneet, vaikka myyjä olikin söpö.

Voiko piilottelun syy olla vieläkin miesten pelko vuotavaa naista kohtaan? Tiesittekö, että vuotavat naiset ovat joutuneet eristyksiin kylän yhteisöstä esimerkiksi Intiassa? On myös ajateltu, että vuotava nainen on demoni. Eikä tuo ajatus ole kovin kaukana nykyisinkään. Donald Trump sanoi käynnissä olevan presidenttikampanjansa aikana Fox News:n toimittajasta Megyn Kellystä, että tämä vuotaa ties mistä paikoista. Syy solvaukseen oli ärsyyntyminen Kellyn tiukkoihin kysymyksiin haastattelun aikana.

Naureskelin juuri murulle, kun hän ihmetteli, miksi olin niin ärhäkkänä. Muru kyllä tiesi, että minulla oli juuri alkaneet menkat ja hän tietää, että silloin olen herkempi ärsyyntymään. Silti ymmärrys mielialan heittelyille löytyi vasta, kun muistutin syistä. Jos muru ja muutkin miehet olisivat tietoisempia kuukautisten vaikutuksista, naisetkin hyötyisivät siitä. Tällä en tarkoita iän ikuisia ”taas ne kiukkupäivät” -kommentteja, vaan aitoa halua ymmärtää ja kunnioittaa naisia. Jalkahieronta voi tehdä kuukautisten aikaan ihmeitä naiselle.

Kun aloimme toivoa toista lastamme pääsin aikuisiällä nauttimaan kehoni voimasta. Se yllätti minut. Ei ollut enää vieraita hormoneja, oli vain minun hormonini. Huomasin miten seksuaalinen haluni kasvoi kuukautiskierron mukana ovulaation lähestyessä. Ja miten kuukautisten lähestyessä olin miltei välinpitämätön seksin suhteen. Mutta samaan aikaan sain hullun himon siivota vessan ja saada keskeneräisiä asioita valmiiksi. Uusi kierto tuntui konkreettisesti uudelta alulta.

Kehoni reaktioiden seuraaminen avasi silmiäni. Miten paljon vaihtelua ja eri vaiheita kehoni kävi läpi yhden kuukauden aikana. Kuukaudet myös erosivat toisistaan, mikä oli minulle uutta. Kokemus myös teki todelliseksi sen, miten ihmeellinen naisen keho on. Minulla oli ollut aiemmin hormonikierukka, jonka vuoksi menkat jäivät pois. Keho tuntui luonnollisessa tilassaan terveeltä ja toimivalta.

Minun ja murun suhde myös muuttui. Tuntui kuin rakkaudellinen suhteeni murun kanssa olisi alkanut elämään kehoni rytmiä. Välillä muru oli melkein hämmentynyt vimmastani sulkea hänet makuuhuoneeseen tai voimasta, millä työnsi vanhaa pois ja loin uutta tilalle. Olin luovempi ja vahvempi kuin aiemmin! Voima tuntui myös henkisenä voimana.

Keskustelin kerran minua reilusti vanhemman naisen kanssa, kun odotin kuopustamme. Puhuimme raskaudestani ja mainitsin, että on niin ihanaa, kun ei ole menkkojakaan. Hän sanoi minulle: ”Sinä ymmärrät vasta kuukautisten loputtua, miten tärkeät ne olivat sinulle. Kuukautisia tulee ikävä.” Jospa opettelisimme olemaan ylpeämpiä naiseutemme yhdestä ihmeellisyydestä, kuukautisista, jo silloin kun meillä vielä on ne?

Kun me osaamme olla ylpeitä, oppivat tulevat sukupolvet olemaan ylpeitä kuukautisistaan. Äitini onnitteli ja halasi minua, kun minulla alkoi kuukautiset 11-vuotiaana. Se oli vahva viesti siitä, että naiseksi tulo on upea juttu! <3

You may also like
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Lifestyle
Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista
maaliskuu 10, 2019
Close