Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Hyvinvointi

Ihmistä ei ole tehty selviämään yksin

Me synnymme, muutumme ihmisiksi meitä huolehtivan aikuisen katseen ja kosketuksen kautta. Oli hän sitten kuka vain, hän piirtää meille kehomme ja mielemme rajat.

 

Maailma ajaa meidät kuitenkin uskomaan siihen rumaan totuuteen, että jokainen on oman onnensa seppä.  Näin ei minun mielestäni ole. Se ei ole totuus vaan uskomus, joka meille syötetään ylhäältä päin.

 

Olen työssäni seksuaaliterapeuttina etuoikeutetussa asemassa, kun saan nähdä ihmisten salaisimpiin mielen kätköihin. Ja arvatkaa, mitä sieltä löytyy? Tarinoita siitä, miten olemme suhteessa toisiimme – toisiin ihmisiin.  Yhteys muihin on mittari, jolla taiteilemme ja yritämme löytää merkityksen elämäämme. Selityksen sille, miksi minusta tuntuu tältä.

 

Annan teille tosielämän esimerkkejä. Isoäitini kohtasi isoisäni kanssa ehkä vanhemman kamalimman painajaisen, oman lapsen sairastumisen sekä kuoleman. Miten he siitä selvisivät? Isoäitini löysi jumalan ja ihmiset, uskon ympäriltä. He muodostivat hänelle piirin, joka oli kuin varakeuhkot hengittämässä ilmaa, kun ei itse jaksanut.

Isoisäni suri yksin. Hän meni vintille yksin, kuolleen poikansa huoneeseen ja itki. Onneksi itki. Hän ei ehkä puhunut surustaan, mutta loi yhteyden muihin miehiin rakkaan harrastuksensa kautta. Joskus hiljaisuus voi olla suurta yhteyttä.

 

Isoäitini ja isoisäni ympäröivät toisensa ja äitini rakkaudella. Yhteydellä toisiinsa, ei menemällä poispäin, vaikka niitäkin askelia otettiin.

 

Muistan itse hyvin, miten esikoistani odottaessa pelkäsin tulevaa. Halusin ympäröidä itseni ja vielä syntymättömän lapseni ihmisillä, jotka välittivät meistä. Nuo ihmiset auttoivat minua uskomaan joka hetki siihen, että minä pystyn. Minä selviän yksin vanhempana. Muutenhan en ollut yksin. Minulla oli perheeni, tärkeimmät ystäväni ja sain vielä elämältä lahjana maailman ihanimman perhepäivähoitajan pojalleni.

 

Joka hetki joku kokee kriisin. Jotain mikä on niin kamalaa, että se ylittää sietorajamme. Niinä hetkinä me ennen kaikkea tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme kuitenkin toisiamme pienempienkin murheiden ja pahan olon äärellä – ihan tavallisessa arjessa.

Sanoin eräälle asiakkaalleni tällä viikolla, että mitä jos hän lähestyisi ystäväänsä, joka oli pettänyt lupauksensa. Jos hän olisikin se joka ojentaisi kätensä ja sanoisi: ”Minä ymmärrän, miksi teit niin. Sinulla oli paha olo, tiedän miltä se tuntuu. Ja nyt sinä vain haluaisit piiloutua sen aiheuttaman häpeän takia. Ei sinun tarvitse, olen ystäväsi edelleen ja välitän sinusta. Tiedän, että sinulla on hyvä sydän. Annan sinulle anteeksi.”

 

Elämässä ei ole tärkeää olla aina oikeassa. Tai selviytyä yksin. Käännä mieluummin kasvosi niiden ihmisten suuntaan, jotka ovat merkityksellisiä sinulle. Ja kerro se heille, heidän takiaan. Toimi sen mukaan. Silloin sinunkin elämäsi on merkityksellistä. <3

 

*Mitä sinä ajattelet, pitääkö ihmisen selvitä yksin? Millaiset asiat tekevät sinulle elämästä merkityksellisen? Kerro pala tarinaasi tai mielipiteesi asiaan rohkeasti toisia kunnioittaen.

*Kuvat ovat ystäväni Annette Evokarin ottamia ja viimeinen käsi kuva on Pixabaysta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Hyvinvointi
Raaka vai kypsä omena poimittavaksi
syyskuu 9, 2018
Hyvinvointi
Anna minun olla ihminen
syyskuu 3, 2018
Hyvinvointi

Kuule minut rakas

Arki voi kuormittaa niin paljon, että tuntuu kuin vetäisi kivirekeä perässään. Työkiireet voivat puristaa koko kehoa. Tai perhe ja lapset, jotka vaativat yhtä sun toista. Ja vielä puolisosikin haluaa oman osansa.

 

Rakkaus voi tuntua haalealta muistolta sateisina syysaamuina. Mieli tekisi vain rähistä rakkaimmalleenkin. Tai olla vain hiljaa sulkeutuen oman mielen syövereihin.

 

Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan, missä mennään.

 

Pieni, mutta voimallinen teko voi olla puhuminen. Hetki, jolloin sinä saat sanoa miltä sinusta tuntuu. Mikä uuvuttaa, mikä kuormittaa, mikä harmittaa ja mitä toivoisit kumppaniltasi – jos sinulla sellainen on.

 

Liian usein kuulen vastaanotollani, miten yksin ihmiset kulkevat elämässään vaikka rinnalla on kumppani. Kumppani ei aina ehdi kuunnella, eikä edes osaa välttämättä.

 

Toisaalta voi olla, ettei ihminen itse saa sanottua sitä mitä haluaisi. Moni sanookin, että he pelkäävät. Pelko kumpuaa mahdollisesta kumppanin reaktiosta. Mitä jos oma rakas kieltää, vähättelee, suuttuu tai tulkitsee väärin sanojani?

 

Huomaan usein, että kyse on luottamuspulasta. Piilevästä sellaisesta. Sitä et ole ehkä itsekään tunnistanut, eikä kumppanisi. Avoimuus jää luottamuspulan jalkoihin ja silloin ne tärkeimmät sanat eivät saa ääntäsi – sinä nielet ne. Patoat sisään ja tunnet outoa pahaa oloa tai ahdistusta kehossasi.

 

Terapiassa on mahdollisuus purkaa luottamuspulan syitä ja seurauksia. Opetella puhumaan ja kuulemaan. Yhtä hyvin niitä voi harjoitella herkällä korvalla kotonakin.

 

Voit jo tänään kysyä rakkaaltasi, mitä hänelle kuuluu. Sen jälkeen keskity kuuntelemaan. Pyydä myös häntä kuulemaan, miltä sinusta tuntuu ja kuuntelemaan sinua.

Älkää jääkö yksin, vaan eläkää toinen toisenne rinnalla kulkien. Koska pahinta on yksin jääminen vaikka rinnalla olisi oma rakas. Me haluamme tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, se on perustarpeemme ihmisinä. Avaa itsesi rakkaallesi, uskalla vastaanottaa se rakkaus ja lohtu, mitä hän tarjoaa.

 

Jokainen keskustelu on uusi mahdollisuus kohdata ja löytää toinen, tulla takaisin toisen luo. ❤️

 

Millaisia ajatuksia kirjoitukseni herätti sinussa? Oletko sinä kokenut yksinäisyyden tunteen parisuhteessa? Miten olet ottanut asian puheeksi kumppanisi kanssa vai oletko jatkunut vain eteenpäin?

 

*Suosittelen lukemaan myös aiemmat kirjoitukseni Uudelleen toisen luokse <3 ja Valitsen sinut.

*Kuvat Muru ja alin kuva Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Lifestyle

Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA

– Tarinasi saattaa olla surullinen, mutta katkeruus on vielä surullisempaa. Aiotko kantaa vanhaa mukanasi vielä pitkään? hän kysyi. 

 

                      Vilkuilin ympärilleni ja pudistin sitten varovasti päätäni. Puhuiko hän minulle? Mistä hän tiesi mitään minusta tai minun tarinastani?

 

– Milloin sitten päästät irti? Sillä kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Vastaasi tulee aina kävelemään ihmisiä, jotka satuttavat tai joiden teot aiheuttavat sinulle vahinkoa tai päänvaivaa. Silloin sydän ja mieli täyttyvät helposti vihasta, jopa kostosta. Ja silloin viha ja kosto ohjaavat lopulta kaikkea tekemistä ja jokaista ajatusta. Viha halvaannuttaa. ….

 

Johanna Elomaa kirjoittaa uudessa romaanissaan Kaipuun väri on sininen (Kosmos 2018) väkevästi ja äärimmäisen osuvasti eikä lukija voi olla tuntematta sanojen vaikutusta omassa kehossaan. Hän luo romaanillaan kiehtovan matkan Intiaan, mutta ennen kaikkea se on matka länsimaisen naisen mieleen. Kustantajalta saatu ennakkokappale kosketti minua niin paljon, että halusin jakaa pohdintani kirjasta teillekin rakkaat lukijani.

Päähenkilö on kuin kuka tahansa kolmekymppinen lapseton naisystäväni. Hän kaipaa rakkautta. Hän kaipaa syvää kokemusta toisen ihmisen kohtaamisesta, joka saisi sielunkin väreilemään. Ja se saa hänet etsimään vimmatusti toista ihmistä, joka antaisi rakkauden ja sitä kautta onnen.

 

Puitteet ovat huikeat. Intia maana ja kulttuurina luo tropiikin omaan olohuoneeseen ja saa lukijan tuntemaan syyllisyyttä yltäkylläisyyden keskellä valittamisesta. Johanna Elomaan Intiassa vietetyt vuodet saavat paikat ja ihmiset tuntumaan todellisilta. Intialaisten henkisten opettajien tarinat antavat lukijalle uusia näkökulmia, jotta hän voi katsoa tuttuja asioita toisin. Loppu on kiinni lukijasta, haluaako hän elää vain tarinassa vai kulkea myös oman elämänsä poluilla.

 

Johanna Elomaa on saanut romaanissaan taitavasti luotua taustatarinat, jotka aukeavat täysin vasta kirjan viime sivuilla. Onnen ja rakkauden etsinnän rinnalla kulkee koko kirjan läpi kolmas vahva teema, anteeksianto. Traumaattiset tapahtumat Intiassa ovat rikkoneet kaksi paikallista perhettä, kaksi ystävystä ja jäljellä on pimeys. Miten paljon helpompaa on piehtaroida vihassa, antaa vihan tekohengittää keuhkoillamme kuin antaa anteeksi? Vai voisiko pimeyden keskellä olla kuitenkin tilaa valonsäteille?

Minua kirjan henkilöiden tarinat koskettivat aina kyyneliin saakka, enkä olisi halunnut lopettaa kirjan lukemista. Olisin halunnut tietää vielä lisää, palata vielä takaisin Intiaan. Antaa mahdollisuuden vielä kerran rakkauden löytämiselle.

 

… Toistin mielessäni Raman sanoja. Kaikki se mitä tapahtuu, tapahtuu syystä. Luottamus hukuttaa pelon alleen.

 

Mutta se onkin kirjan ydin. Ihmisen pitää ymmärtää lopettaa vimmattu rakkauden etsiminen, pysähtyä katsomaan mitä hänellä jo on. Elämälle voi  suoda mahdollisuuden antamalla anteeksi ja päästämällä irti, voi jättää ikävät muistot muiden muistojen joukkoon. Avaamme rakkaudelle tien luoksemme, vasta kun alamme luottamaan. <3

 

*Johanna Elomaalta on ilmestynyt esikoisromaani Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos) vuonna 2016. Elomaa kirjoittaa parhaillaan Thaimaan luolaoperaatioista ja sukeltaja Mikko Paasista kertovaa Sukellus valoon -kirjaa, joka julkaistaan myös syksyllä.

 

*Kirjan upean kannen on tehnyt Sanna-Reeta Meilahti.

*KIRJA-ARVONTA. Sain Kosmokselta mahdollisuuden arpoa teille ihanat lukijani kolme kappaletta Johanna Elomaan Kaipuun väri on sininen romaania. Joten jos innostuit kirjasta, osallistu arvontaan ja kokeile onneasi. Ainahan kirjan voi antaa vaikka ystävälle lahjaksi!

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa, miksi haluaisit lukea tämän kirjan. Mitä ajatuksia postaukseni herätti? Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Suosittelen jättämään sähköpostiosoitteesi, koska se auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu ensi viikon torstaina 27.9.2018. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Laitan voittajille myös meiliä, jos he ovat jättäneet sähköpostiosoitteensa. Onnea kaikille arvontaan! =)

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Lifestyle

Villit taksit pelottavat

Olin viikonloppuna viettämässä tyttöjen iltaa. Ilta venyi yli puolen yön yökerhossa, bilekengät hieman hiersivät ja järki sanoi, että mene taksilla. Lähdimme ystäväni kanssa yhdestä Helsingin keskustan yökerhosta syömään ja siitä taksijonoon.

 

Taksijono oli kuin villi länsi.

 

Seisomme siinä kiltisti ja ympärillä pyöri monenlaista hämäränoloista kyydin tarjoajaa. Ehdotuksia sateli, vaikka emme olleet jonon ensimmäisinä, Uber autoa tarjottiin ja tavallisia auton ovia avattiin, kehoituksella hyppäämään sisään. Tuntui kuin olisimme olleet myynnissä pimeillä markkinoilla.

 

Kaikki se turvallisuus, luotettavuus ja helppous tuntui kadonneen. Aiemmin me pystyimme naisina aina lähtemään taksilla kotiin ilman huolta. Nyt meille molemmille tuli todella epämukava eikä lainkaan turvallinen olo. Siksi mietinkin, onko tämä seurausta heinäkuun alussa voimaan tulleen uuden taksilain eli liikennepalvelulain muutoksesta? Tuntui, että lakiuudistuksesta puhuttiin mediassa vain hinnoittelun näkökulmasta. Minusta turvallisuus menee sen edelle!

Jäimme kuitenkin jonoon, kunnes tuli tutun firman, Helsingin lähitaksin, auto. Taksi joka näyttää taksilta ulospäin, on sisältä puhdas ja mittari on paikoillaan niin kuin aina ennenkin. Minulle kuskin kotimaalla, sukupuolella tai uskonnolla ei ole mitään väliä, kunhan toiminta valvottua. Ja asiakkaalle eli tässä tapauksessa minulle sekä ystävälleni turvallista.

 

Taksilain uudistus on mennyt pieleen, jos se vie asiakkailta mahdollisuuden luotettavaan kyytiin.

 

Maksavatko asiakkaat hintaa kilpailun vapauttamisesta rahan lisäksi esimerkiksi lisääntyvinä raiskauksina tai ryöstöinä? Uskaltaako rikoksen uhri tehdä rikosilmoituksen, jos on hypännyt villiin taksiin? Vai meneekö hän kotiin ja jää syyttämään itseään tyhmyydestä?

 

Toivottavasti rehelliset yrittäjät pitävät pintansa tässä kilpailussa. Minä ainakin aion istua vain teidän kyydeissänne. Koska olen niin arvokas ja niin olet sinäkin. 

*Oletko sinä kokenut vastaavaa taksilain uudistuksen jälkeen? Koetko taksit luotettaviksi ja turvallisiksi? Mistä tiedät mihin taksiin voit luottaa? Olisi mielenkiintoista kuulla myös eroja paikkakuntien välillä.

 

*Kuvat Pixabay ja ystävän ottama kuva.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Lifestyle

Vuokrasilmälaseissa on varaa fiilistellä – tsekkaa millaisia valitsin

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Millaiset silmälasit sinä hankkisit, jos voisi ottaa yhdet ”peruslasit”, yhdet vähän villimmät, yhdet mitkä ovat epämukavuus alueella ja yhdet täydelliset aurinkolasit voimakkuuksilla?

Viime syksynä minusta tuli silmälasien vuokraaja ja yksien silmälasien omistajan kotiin muutti neljät uudet silmälasit sekä yhdet aurinkolasit voimakkuuksilla. Voin sanoa käsi sydämellä, että vaikka valitseminen on kivaa – oli se myös tuskallista. Niin paljon valinnan varaa! Niin ihania laseja.

Haluan esitellä teille lasini, ”tykästymisjärjestyksessä”.

Marc Jacobs

Rakkaat asennelasini! Nämä valitsin viimeisenä. Olin jo valinnut mielestäni parhaat, mutta nämä jäivät ”kummittelemaan” mieleen. Joten vaikka olin melkein jo Töölössä kävelin takaisin Kamppiin. Ja hyvä, että kävelin. Nämä ovat aivan lempparini! Kunnon Bosslady -lasit! <3

Tom Ford

Mielenkiintoinen valinta. Olin aluksi hyvin epäileväinen näiden suhteen, mutta aina välillä kannattaa antaa asiantuntijan auttaa. Synsamin tyyliasiantuntija Tiina Rouhas-Hämynen kehui miten nämä sopivat kasvojeni mittasuhteisiin, myös väri sopi ihooni. Annoin mahdollisuuden ja nämä ovat ehdottomasti nro 1. työlaseina vastaanotollani. Istuvuus kasvoilla on hyvä ja nämä sopivat asuun kuin asuun.

Cucci

Harmaat, ajattomat ja yksinkertaisen tyylikkäät. Hyvät peruslasit, jotka sopivat klassisten vaatevalintojen kanssa. Erityistä kiitosta olen saanut, jos yhdistän näihin pinkin huulipunani. Nämä ikävä kyllä jäivät moneksi kuukaudeksi vaatekaappiin, sillä muru istui niiden päälle, koska olin unohtanut ne sohvalle… Onni oli, että oli muitakin silmälaseja sillä ei niistä käyttöön ollut ennen optikolla käyntiä.

Céline

Tyylikkäät toiset peruslasini. Tykkään pitää näitä kotona, kirjoittaessani ja vastaanotolla. Todennäköisesti, jos olisin ostanut vain yhdet olisin valinnut nämä. Mutta nyt kun on vaihtoehtoja, nämä ovat ehkä jääneet vähän vähemmälle käytölle.

Bottega Veneta

TÄYDELLISET aurinkolasit, se kuvaa näitä parhaiten. Oli asu mikä vain tulee tyylikäs olo! Niin moni on kysynyt kenen aurinkolasit nuo ovat, mistä olet löytönyt ne. Ja mikä hauskinta, vasta nyt 33-vuotiaana minulla on ensimmäiset aurinkolasit vahvuuksilla. Mitä juhlaa, kun ei tarvinnut kesällä säätää piilolinssien kanssa!

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen Synsam lifestyle -sopimuksen tekemiseen. Silmälasien merkitys osana pukeutumistani on muuttunut ja olen käyttänyt piilolinssejä vähemmän. On helppo löytää asuun ja fiilikseen sopivat lasit, kun valinnan varaa on enemmän. On myös kutkuttavaa ajatella, että voin vuoden päästä vaihtaa yhdet laseistani toisiin, jos haluan. Mitäköhän sitten valitsen?

Mitkä sinusta on parhaimmat mun laseista? Mitkä ottaisit itsellesi?

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Lifestyle

Taloudellinen itsenäisyys on turva naiselle

Pitäisikö kaikki jakaa puoliksi tai pitää vain omat rahat? Määrääkö suhteessa enemmän se, jolla on enemmän rahaa? Onko raha vallan väline ihmissuhteissa?

 

Raha heiluttaa tahtipuikkoa – ei voi erota, koska ei ole rahaa lähteä. Perheelliselle tilanne on vielä vaikeampi. Ei kukaan halua lähteä kaksioon kolmen teinin kanssa. Tai ulkomaanmatkaa suunnitellessa toinen joutuu säästämään hullunlailla, kun varakkaampi osapuoli haluaa kalliiseen hotelliin. Vaihtoehtona on jäädä kotiin, kun toinen lähtee.

 

Raha, jos mikä puhututtaa terapiavastaanotolla.

 

Muistan miten kuulin joskus ruuhkabussissa keski-ikäisten miesten keskustelevan rahasta. Toisen vaimo oli kotona lapsen kanssa, ja he olivat sopineet, miten mies laittaa vaimolle säästöön rahaa eläkettä varten. Se oli hieno ele minunkin mielestäni, mutta äänen sävy oli häiritsevä. Kyse oli vallasta. Mies piti itseään hyväntekijänä, vaikka tasa-arvon näkökulmasta, hän toimi vain niin kuin piti.

 

Jokaisella meillä on kotoa opittu malli rahankäytöstä ja rahan merkityksestä perheenroolien takana. Keskustelin juuri ystäväni kanssa, joka on kotoisin maalta. Hänen perheessään oli täysin selvää, että isä toi rahaa pöytään, hoiti laskut ja äiti kodin sekä lapset. Eli hyvin perinteinen patriarkaalinen malli. Äiti oli kärsinyt siitä, että hänen piti ”pyytää” rahaa mieheltään.

Itse olen kasvanut perheessä, jossa äitini ja isäni tekivät molemmat töitä kunnes äiti jäi kotiin sairaseläkkeelle. Sen jälkeen äitini kävi satunnaisesti vapaaehtoistöissä nuorisotalolla. Näin miten hyvää se teki hänelle – äiti suorastaan nautti työstään. Kotona olo vei kuitenkin taloudellisen itsenäisyyden. Eron jälkeen äiti oli ”vapaa” vaikka meillä ei ollutkaan paljon rahaa.

 

Minulle oli pienestä asti jotenkin täysin selvää, että vaikka haluan lapsia, kotiäitiä minusta ei tule. Halusin oman uran, omat rahat ja itsenäisyyden.

 

Murulla ja minulla rahankäyttö ei ole aiheuttanut ongelmia, olemme olleet samoilla linjoilla. Rahat ovat olleet sujuvasti yhteisiä, se jolla on enemmän, siirtää toisen tilille rahaa tai maksaa laskut. Meillä on silti omat tilit, nyt myös omat yritykset. Toki kinaamme, mutta suuret linjat ovat kunnossa. Kaikkein haastavinta on ollut, kun raha on ollut tiukoilla tai silloin kun olin kotona lasten kanssa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin postauksessa Raha vaikuttaa rakkauteen – mutta miten paljon.

 

Raha-asioissa apuna on ollut aina säästötili, jonne laitan rahaa pahan päivän varalle. Nyt kun kotiäiti –vuodet ovat takana ja talous alkaa tasapainottua, olen alkanut pohtia, miten voisin sijoittaa rahaa. Elämät menevät eri tahtiin, minä tein ensin lapset ja nyt luon uraa. En kuitenkaan haaveile rikastumisesta vaan taloudellisesta hyvinvoinnista. Elämästä ilman rahan tuomaa stressiä.

Olen kuitenkin tapellut aiemmissa suhteissani  rahasta, niin tappelivat omat vanhempanikin ennen eroaan. Eräs deittini ehdotti kerran, että voisiko hän ostaa meille rivariasunnon ja tehdä minusta kotirouvan. Kiitin kauniisti ehdotuksesta, emmekä nähneet enää uudelleen. Tuli olo, että nyt kannattaa lähteä karkuun ennen kuin minulta viedään itsenäisyys.

 

Raha voi olla myös ”merkityksetön” asia, kun kaikki sujuu eikä kummankaan itsenäisyys ole vaarassa valua toisen käsiin. Raha voi tuoda sopivasti hyvinvointia, kun sitä on eikä tarvitse kokoajan miettiä riittääkö se. Koska jos rahaa ei ole, sitä alkaa miettimään kokoajan. Taloudellinen tasapaino antaa usein rauhaa arkeen ja parisuhteeseen.

 

Itse ajattelen, että taloudellinen itsenäisyys tuo tietyn turvan, sukupuoleen katsomatta. Tärkeintä on, että uskallat puhua raha-asioista kumppanisi kanssa ja pitää omista rajoistasi sekä itsenäisyydestäsi kiinni. <3

 

VINKKEJÄ OMAN TALOUDEN HALLINTAAN:

 

*Millä keinoilla sinä olet pitänyt huolta taloudellisesta itsenäisyydestä? Oletko oppinut jotain, mitä meidän muidenkin olisi hyvä tietää? Miten olette parisuhteessa hoitaneet raha-asiat?

*Kuvat Muru ja Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Hyvinvointi

Raaka vai kypsä omena poimittavaksi

Luin kesäkuun Kuukausiliitettä (HS) eilen aamiaispöydässä ja huomasin Perhesiteitä palstalla Martti Suosalon haastattelun. Hän kertoo juttunsa alussa, miten tapasi vaimonsa. Siitä ponnahti esiin yksi kohta ja sieltä yksi lause:

 

”Istuin yksin Manalan baaritiskillä ja mietin, mitä täällä oikein teen. Olin 33-vuotias, ja kapakkamaailma oli nähty. Sitten tiskille tuli toimittaja Virpi Suutari, ja olin myyty. Tarjosin hänelle bloody maryn, ja kohta jo suutelimme. Olin kypsä omena poimittavaksi, ja pian muutimme taitelijakommuunista Kampista Kruunuhakaan vuokrakaksioon Virpin kanssa.”

 

Muru sanoo aivan samalla tavalla itsestään. Hän oli viettänyt pitkän sinkkuvaiheen, naurattanut ihania naisia ympäri Helsinkiä kunnes me tapasimme. Kun me löysimme toisemme nettideittien kautta, muru oli kypsä omena poimittavaksi. Jos et ole lukenut, miten meidän rakkaustarina alkoi – käy ihmeessä lukemassa täältä.

Alusta asti muru oli se, joka ehdotti koti-iltaa.  Minä olin ehkä vielä hieman vauhdikas nuori äiti, mutta murun kanssa oli helppo pysähtyä. Vaikka lapsi olisi ollut hoidossa, saatoimme olla kotona. Muru, minä ja poika muutuimme nopeasti perheeksi – sitä me kaikki olimme etsineet ja kaivanneet.

 

Asiat vain loksahtivat kohdalleen.

 

Oletko sinä ikinä ajatellut kuinka paljon sillä on väliä, miten ja koska me tapaamme mahdollisen kumppanimme? Voi olla, että olet tavannut jo hänet mutta aika olikin väärä? Tai miksi joku kumppani on melkein hyvä, mutta toisaalta kuin hieman liian pieni ”täydellinen” kenkä?

 

Uskotko kohtaloon vai onko kyse sattumista? Yksi rakastuu parturiinsa, toinen silmiin ruuhkabussissa, aina välillä Facebookissa joku etsii ihmistä, jonka oli vain ohimennen nähnyt jossain. Oletko katsonut vuonna 1998 ilmestyneen elokuvan Sliding Doors, jossa Gwynet Paltrow esittää pääosaa? Siinä metron ovet erottavat kaksi elämää, hän ehtii metroon ja toinen jää ulkopuolelle. Miten niin pieni asia voi oikeastikin olla iso, vaikka emme ikinä saisi sitä tietää.

Jatkan pohdintaa meidän esimerkillämme. Tapasimme murun kanssa vuonna 2009. Olimme kuitenkin asuneet 500 metrin matkan päässä toisistamme, käyttäneet samaa metroasemaa, ruokakauppaa ja istuneet samoissa baareissa jo vuonna 2006!  Mutta silloin emme tavanneet. Ainakaan niin, että muistaisimme. En kyllä käsitä, miten en muistaisi noin komeaa miestä…

 

Ajan piti kulua. Meidän molempien piti vielä oppia elämästä ja rakkaudesta.  Jos olisimme tavanneet vuonna 2006, tuskin olisimme vielä osanneet olla yhdessä niin kuin nyt. Meidän piti oppia vielä itsestämme.

 

Terapiavastaanotollani huomaan tämän ilmiön välillä asiakkaistani. On kuin he eläisivät eri vaiheita ja yrittäisivät samaan aikaan sulloa niitä yhden parisuhteen sisään. Tai toisaalta, ihmiset vain löytävät toisensa juuri kun sille on aidosti tullut tila.

 

Tarinoita rakkauden löytymisestä on monia. Paras asia, minkä voit tehdä on elää elämääsi, nostaa katseen ja katsoa ympärillesi. <3

 

P.s Ole tarkkana metron ovien kanssa. <3

*Olisi ihana kuulla, miten teidän suhteenne alkoi? Rakkaustarinoiden kuuleminen luo aina hyvää fiilistä ympärilleen. Jokaisen parin kannattaakin aina välillä muistella, miten he tapasivat ja miksi he ihastuivat juuri toisiinsa. Olitko sinä raaka vai kypsä omena poimittavaksi?

*Kuvat Piia Kultalahti. Rakkaus kuvan nappasi kesälomalla äitini.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Hyvinvointi

Anna minun olla ihminen

Miksi aina kysytään tuleeko teille tyttö- vai poikavauva? Kuka voi määritellä mikä on tyttömäistä tai poikamaista? Oikeus omaan sukupuoleen kuulostaa itsestäänselvyydeltä mutta se ei ole sitä. Halusin kertoa teille erään ihmisen tarinan, jotta me kaikki voisimme ymmärtää paremmin ihmisyyttä ilman sukupuolen määrittelemää leimaa. Päästetään hänet ääneen.

 

”Mulle se oli aika selvää tosi nuoresta asti.”

 

Kun menin kouluun mua alettiin kiusaamaan. En ollut tarpeeksi tyttömäinen, millään tavoin. Asiaan ei puututtu koulussa, josta olen ollut jälkikäteen todella vihainen. 

 

”Oonko mä sitten tyttö?” 

 

Yläasteen lopussa tapasin transnaisen. Hän antoi nimen ja käsitteen sille, mitä olin koko ajan ollut. Kaikki selkiytyi vaikka mikään ei muuttunut. 

 

Muutama kuukausi siitä kerroin perheelleni. Olin onnekas, sillä tiesin jo etukäteen että kaikki on hyvin. Perheeni on liberaali, vanhempani ovat mahtavia eikä minua kyseenalaistettu. Ainoastaan veljeni kanssa on ollut haasteita. Olen huomannut, että on normaalia että perheen sisällä osa voi hyväksyä ja osa ei. 

 

”Olen päättänyt, että en suostu vihaamaan veljeäni.”

Perheeni tuki on auttanut myös epänormaaliuden kokemuksen kanssa, mikä on väistämätöntä. En tule ikinä kuulumaan enemmistöön.

 

Jaan teille keskustelun, jonka kävin eräissä bileissä:

 

Kaverin kaveri: ”Onpa kauniit rinnat.”

Minä: ”Minä olen itse asiassa mies.”

Kaverin kaveri: ”Oot sä sit hullu?”

Minä: Hmm.

 

Olin tosi hämmentynyt. En ollut aiemmin yhdistänyt transsukupuolisuutta ja mielenterveysongelmia. Miten vastaan tähän? Miten jatkan keskustelua?

 

Haluan, että mut kohdataan ihmisenä. Muuta en toivo tai vaadi. Jos et hyväksy sitä, miten minä itseäni katson ja esitän maailmalle – esitä se kohteliaasti tai pidä omana tietonasi. Olen kuullut ne ikävät sanat jo aiemmin.

 

Hän voisi olla sinun lapsesi, ystäväsi tai kuka tahansa kadulla vastaan tuleva ihminen. Jokaisella meillä on oikeus omaan seksuaalisuuteen ja siihen kuuluu oikeus toteuttaa omaa sukupuolta. Jokaisella on myös oikeus tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen sekä yksityisyyteen. Kyse on ihmisoikeuksista.

 

Tiistaina 4.9 vietetään maailman seksuaaliterveyspäivää, jonka tämän vuoden teemana ovat seksuaalioikeudet.  Ota sinäkin ne haltuun, kunnioita ja anna jokaisen kulkea omaa polkuaan. <3

 

*Mitä ajatuksia kirjoitukseni sinussa herätti? Annatko sinä jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden ilmaista itseään omalla tavallaan? Jos haluat jakaa oman tarinasi blogissani laita minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com niin mietitään, millainen siitä tulisi.

*Voit tulla huomenna tiistaina 4.9 tapaamaan minua ja kuuntelemaan luentoni Kallion kirjastoon Helsinkiin. Puhun bloggaamisen kautta vaikuttamisesta, siitä kuinka tieto lisää ihmisten ymmärrystä itsestään ja toisista. Mukana myös muita kiinnostavia puhujia kuten Ensi treffit alttarilla ohjelmasta tuttu seksuaaliterapeutti Elina TanskanenSexpo ja Kallion kirjasto järjestävät tapahtuman. Katso lisätietoja täältä.

*Silmä kuvat Pixabay ja oma kuva murun käsialaa <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi
Ihmistä ei ole tehty selviämään yksin
lokakuu 14, 2018
Uncategorized
Myytit muokkaavat ajatteluasi salaa
syyskuu 4, 2016
Perhe

Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta

”Ei helvetti, näin ei voi jatkua. Minä kuolen rikkinäisiin öihin ja väsymykseen.”

 

Olen jollain tasolla pettynyt itseeni. Niin pitkään vaalin, uskottelin ja autoin itseäni eteenpäin ajatellen että saan taaperoni imetyksen loppumaan luonnollisesti. Toivoin, että lapsi olisi luopunut rinnasta omaan tahtiin. Väsymys vei kuitenkin voiton. Tai oikeastaan oma hyvinvointini.

 

Nyt tuli raja vastaan 3 vuoden ja 4 kk kohdalla. Minun on pakko saada imetys loppumaan vaikka siinä on paljon hyvää. Olen alkanut huomaamaan itsessäni syvemmän väsymyksen merkkejä. En esimerkiksi palaudu enää yhtä hyvin kuin tähän asti. Ärsyynnyn ajoittain imetykseen, mikä on uutta. Ärtyneisyys ylipäätään on lisääntynyt ja vaikuttaa koko perheeseen.

Ehkä aika on nyt oikea? Koen järjetöntä haikeutta imetyksen lopettamisesta, että alan nytkin itkemään kirjoittaessani. Aikaisemmin lopettamispäätöksen teko tyssäsi haikeuden tunteeseen, mikä palautti minut takaisin imettämään silmät ristissä väsymyksestä.

 

Vaaka on painunut uuteen asentoon. Vapaus ja helpotus pitkän imetyksen loppumisesta tuntuu painavammalta. En tiedä, onko osa kyynelistä onnen kyyneliä? Toiveita kunnon pitkistä yöunista ja uudenlaisesta läheisyydestä kuopuksen kanssa?

 

Kyyneleet kuuluvat yhden vaiheen loppumiseen.

 

Meille ei enää tule vauvaa vaikka sisälläni asuu aina ikuinen vauvakuumeilija. Meidän voimamme riittää näihin ihanaan kolmeen lapseen ja sen päälle jää sopivasti voimia yllättäviä tilanteita varten. Haluaisin niin tuntea vielä ne pienet potkut masuni sisällä, synnytyksen hurjan voiman kehossani ja vastasyntyneen hamuavan rintaani.

 

Se sattuu luopua tuosta kaikesta, päästää irti yhdestä niin upeasta ja samaan aikaan rankasta elämänvaiheesta. Voiko se olla nyt jo ohi? Onko minulla todella edessä elämäni viimeinen imetys?

Mielessäni on pyörinyt sana luopuminen. On luovuttava, jotta voin ottaa uuden vaiheen vastaan. Muuten uudelle ei ole tilaa. Oletko samaa mieltä?

 

Meidän on kuopuksen kanssa irtauduttava uudella tavalla toisistamme, jotta hän saa itsenäistyä taas palan lisää. Imetyksen luoma side on hurjan voimakas, niin voimakas etten ikinä olisi osannut kuvitella sitä. En edes tiedä, onko minulla sanoja kuvata miten syvän yhteyden se voi luoda kahden ihmisen välille. Miten monta tunnetilaa olemme käyneet yhdessä läpi iho ihoa vasten?

 

Ja kohta se kaikki on vain kaunis muisto. Muistoissa se piirtyy varmaan vielä kauniimpana kuin todellisuus, kun pikku hiljaa unohdan kaikki rintaraivarit, yöimetykset ja ”tissiiiiii, tisssiiii” –huudot ruokakaupassa. Muistan vain pienen lämpimän käden, joka hakee tutun tien rinnalleni ja onnellisen huokaisun ensimmäisen imaisun jälkeen.

Uskon, että me olemme kuopus valmiita tähän ja vieroitus on nyt alkanut. Olemme matkalla uuteen vaiheeseen ja uusiin seikkailuihin. Jokainen nyt vuodatettu kyynel on suurta rakkautta meidän kauniista imetystaipaleesta. Olen ylpeä meistä ja kehostani. Tulihan tässä imetettyä kaikkien kolmen kanssa yhteensä reilut kuusi vuotta. <3

 

P.s Rinnalta vieroitus on nyt menossa ja lähtenyt hyvin käyntiin. Teen kyllä vielä postauksen kun olemme valmiit ja  imetys on todella loppu. Olemme jo kuopuksen kanssa sopineet, että sitten juhlitaan! <3

*Olisi kiinnostavaa kuulla, että miten sinä lopetit imetyksen? Minkä ikäinen hän oli, miten se meni? Mikä sai sinut tekemään päätöksen? Tiedän, että aihe on arka eikä ole tarkoitus loukata ketään. Kaikilla ei vaan imetys onnistu syystä tai toisesta, mutta olemme kaikki ihan yhtä hyviä äitejä silti. Imetys ei määritä äitiyttä. Minulle vaan on ollut vaikeaa imetys lopettaminen ja olisi kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita imetyksen lopettamisesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
elokuu 26, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus yllätti
lokakuu 24, 2018
Hyvinvointi

Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi

Väsymys on seurausta univajeesta. Se on jotain, joka ei välttämättä näy, mutta tuntuu monella tasolla. Olo on kuin olisi sumussa, tavallisetkin asiat voivat tuntua vaikeilta ja tunteet ailahtelevat. Keskellä ruuhkavuosia väsymys on tuttu vieras. Se voi kuitenkin piinata muissakin elämäntilanteissa esimerkiksi stressin tai haitallisten iltarutiinien seurauksena. Unentarve myös arvioidaan helposti väärin.

 

Kaikkien eron partaalla olevien olisi syytä pysähtyä miettimään, onko kyseessä univajeen aiheuttama ongelmien vyyhti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni eronnut tunnistaa jälkikäteen yhdeksi tekijäksi väsymyksen. Ja kuinka monelle on etukäteen lempeästi kerrottu, että lasten valvominen ei välttämättä lopu vauvavuoteen.

 

Ei ole ihan sama, miten meidät huomioidaan väsyneinä.

 

Meidän jokaisen olisi tärkeä tunnistaa väsymyksen syitä ja vaikutuksia parisuhteen kannalta. Vastaanotollanikin tullaan välillä siihen tulokseen, että ongelmien juuret ovat väsymyksessä. Kumppanille ei yksinkertaisesti ole enää riittänyt energiaa, toisinaan ollaan oltu jo siinä pisteessä, ettei enää jaksa olla kuin muuta kuin paskamainen toiselle.

 

Olen joskus miettinyt, että enkö jaksa olla enää kotona murulle ystävällinen kun kaikki voimat ovat jo käytetty työpäivän aikana? Vaikka tiedän, että muru rakastaa juuri minua sellaisena kuin olen, en voi käyttäytyä miten vain. Edes väsyneenä.

 

Mietit varmasti, mitä minä sitten voisin tehdä?  Tärkeintä olisi järjestää aikaa nukkumiselle univajeesta kärsivälle kumppanille. Jos molemmat kärsitte univajeesta, täytyy luonnollisesti vuorotella. Resepti on yksinkertainen, mutta toteutusta täytyy luovia olemassa olevien resurssien mukaan. Onko teillä mahdollisuutta nukkua rauhallinen yö, niin että toinen vie lapset esimerkiksi mummolaan? Tai voisiko toinen mennä esimerkiksi airbnb-asuntoon, ystävän luokse tai hotelliin yhdeksi yöksi?

Jos perheessä on lapsia kannattaa pysähtyä miettimään, onko heidän yöunien parantamiseksi jotain tehtävissä. Lapset ovat erilaisia, mutta ilta- ja nukkumaanmenorutiineilla voidaan parantaa lapsen unia. Lisäapua vanhemmat voivat pyytää esimerkiksi neuvolasta. Aina omat keinot eivät vain riitä, eikä siinä ole mitään pahaa. Avunpyytäminen on rohkeutta!

 

Jokaisen univajeesta kärsivän aikuisen kannattaa suunnata katse myös elintapoihin. Työ voi seurata kotiin asti ja nakertaa aikaa illoista sekä öistä. TV-katselu, netissä surffailu, pelaaminen, kännykän käyttö tai urheilu liian myöhään voi vaikeuttaa unen saantia sekä heikentää unenlaatua. Myös ruokailutottumuksilla on merkitystä. (Lähde: Aki Hintsa: Voittamisen anatomia)

 

Väsyneenäkin voi kysyä itseltään, auttaako tässä kumppanin vaihto vai uni? Jos vastaat jälkimmäisen, yritä lähteä yhdessä kumppanisi kanssa pohtimaan, miten saisitte nukuttua paremmin rakkauden nimissä. <3

 

*Miten uni on vaikuttanut sinun parisuhteeseen tai muihin ihmissuhteisiin? Voit jakaa kokemuksesi tai kommentoida muuten kirjoitusta.

 

Tietoa univajeesta

 

Syyt

 

Univaje syntyy, kun ihminen nukkuu vähemmän kuin hänen unentarpeensa olisi. Lapsen  tai lapsien yöllinen heräily voi olla merkittävä syy vanhempien univajeelle. Toistuvaa yöheräilyä esiintyy 10-15% lapsista. (Duodecim)

 

Tunnista

 

Univaje näyttäytyy ärtymyksenä, aloitekyvyn sekä muistin heikentymisenä. Univaje vaikuttaa myös haitallisesti mielialaan. (Lähde: Oivauni) Univaje vaikuttaa myös monin tavoin elimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan.  (Lähde: Duodecim)

 

Tunnista vaikutukset parisuhteessa

 

Amerikkalaistutkimuksen (Amie A.Gordon, Serena Chen – Kalifornian yliopisto) mukaan jo yhden yön univaje aiheuttaa haasteita parisuhteelle eikä hyväkään parisuhde tunnu hyvältä. Empatiakyky kumppania kohtaan laskee ja riitojen selvittäminen muuttuu haastavammaksi.

 

*Suosittelen lukemaan myös kiinnostavan jutun lapsen unesta Helsingin Sanomista ”Uni on taito, joka lapsen pitää oppia – Näin pääset irti nukutuskierteestä ja tuet lapsen unta kehitysvaiheiden mukaisesti”

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Close