Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Uncategorized

Kapteeni Kalsarin koukku saa pojat lukemaan + kirja-arvonta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Me ei voitu mennä kouluun tänään.” Erno sanoi. ”Meidän täytyi pelastaa maailma häijyltä mielipuolelta, joka törmäili ympäriinsä jättimäisissä Robohousuissa. ”Joo”, Huuko sanoi. ”Ollaan koko päivä matkustettu ajassa, juostu dinosauruksia pakoon ja opetettu luolamiehiä puolustautumaan!”

Tässä pätkä superhauskasta ja lennokkaasti kirjoitetusta Kapteeni Kalsari ja pöhöpönttö 2000:n korskea kosto –kirjasta. Esikoiseni kesälukeminen kuuluu osana Dav Pilkeyn kirjoittamaan kirjasarjaa ja se on poikani laskujen mukaan 12. Kapteeni Kalsari -kirja.

Oli hämmästyttävää äitinä nähdä ensimmäisen kerran, miten joku muu kirja kuin Aku Ankan taskukirja vei täysin poikani huomion. Hän omatoimisesti etsi kirjan käsiinsä joka ilta. Luki sitä jopa silloin, kun piti odottaa eikä vinkunut ainaisen pelaamisen perään. Hän oli myös kavereineen keskustellut kirjasta ja muutamalla kaverillakin oli muita Kapteeni Kalsari –kirjoja.

Poikani koki myös ensimmäisen kerran surun tunteen hyvän kirjan loppumisesta, kun viimeiset sivut olivat käsillä. Hän itse sanoi minulle, ettei haluaisi kirjan loppuvan vielä. Ja pohti myös, pitäisikö hänen lukea kirja loppuun ”säästellen”.

Kysyin pojaltani, miksi tämä Kapteeni Kalsari oli NIIN hyvä. Vastaus kuului: ”Kirja oli jännittävä ja koukutti tosi paljon. Tuntui, että kun luki sivun piti lukea seuraavakin.” (Ja tätä lausetta ei ole muokattu!) 

Joten, jos kaipaat pojallesi, tytöllesi, kummilapsellesi tai lapsenlapsellesi hauskaa ja innostavaa luettavaa osallistu kirja-arvontaan. Arvon kolme Kapteeni Kalsari ja pöhöpönttö 2000:n korskea kosto  -kirjaa arvontaan osallistuneiden kesken.

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa lapsuutesi suosikkikirja. Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Voit myös jättää sähköpostiosoitteesi, mikä auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu viikon päästä sunnuntaina 21.8. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Onnea kaikille arvontaan! =)

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Lifestyle
Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA
syyskuu 20, 2018
Lifestyle
Henkien saari jättää jäljen + osallistu kirja-arvontaan
elokuu 23, 2018
Uncategorized

Kesän jälkeinen haikeus

On aivan ihanaa, että koulut ja päiväkodit alkoivat taas tänään. Kesän villi ja vapaa meno rauhoittuu arjen alkaessa. Esikoinen meni kouluun ja keskimmäinen päiväkotiin, ainoastaan taapero jää kotiin kanssani. Murukin meni töihin jo viime viikolla.

Kesä oli rankka, tapahtumarikas ja muistoihin jäi paljon onnellisia hetkiä. En olisi uskonut, miten paljon hommaa kolmessa liikkuvassa lapsessa onkaan! Viime kesä oli helppo, kun kuopus oli vielä sylivauva. Toisaalta, tänä kesänä näki miten hauskaa lapsilla on keskenään. Ja miten paljon sisarukset hiovat toistensa kulmia.

Esikoinen ja keskimmäinen oppivat tappelemaan yhdessä. Toisaalta välillä he leikkivät pitkään yhdessä ja puolustivat toisiaan, kun paikalla oli muita lapsia. Kuopuksesta taas on tullut mustasukkaisuuden kohteen sijaan porukan suloinen ja temperamenttinen maskotti. Meidän pikku termiitti!

Murun kanssa yhdessä istutut kesäillat oli kuin rakkautta olisi säilönyt hillopurkkiin. Sokeriksi laitettiin rakastelulle varastetut hetket ja kansi purkille on meidän vahva tiimihenki. Me selvittiin tästäkin savotasta ja entistä isomman pesueen luotsaaminen onnistui meiltä.

Sain viettää hetkiä myös itsekseni, kiitos murun ja mummolan. Otin rauhassa aurinkoa, luin kaksi hyvää kirjaa, urheilin, shoppailin, kävin bilettämässä tyttöjen kanssa, etsin metsässä sieniä ja join rauhassa kahvia. Nukuin jopa muutamat päiväunet. Omat hetket tekivät todella hyvää minulle. Ja sitä kautta koko perheelle.

Olo on vielä vähän kuin olisi saanut iskun palleaan ja ilmat olisi pihalla. Mieli maalailee jo rauhallisia hetkiä kuopuksen kanssa, urheilua keskellä päivää ja lounaita äitituttujen kanssa. Saatan saada nukkua jopa päiväunet kuopuksen kanssa silloin tällöin.

Minulla on silti haikea olo. Melkein kaiho mieli. Välillä itkettää.

Helpotus ja haikeus sekoittuvat ihmeelliseksi ristiriidaksi. Tekee melkein mieli äristä vähän murulle. Tuntuu kuin laumani olisi hajonnut. Minulla on ikävä heitä, välillä tuntuu kuin heidät olisi lähetetty jonnekin paljon kauemmas paljon pidemmäksi aikaa. Illalla on tuntuu hyvälle, kun kaikki ovat kotona viimeistään iltapalalla.

Tuntuu kuin tämä haikeus vaan kasvaisi sisälläni vuosi vuodelta. Mietin jo, miten erilainen kesä meillä on edessä ensi vuonna. Sillä joka kesä huomaa, miten äkkiä lapset kasvavat. Viime kesänä meillä oli pieni vastasyntynyt vauva, nyt pieni 1-vuotias ja ensi kesänä kuopuskin on vauhdikas taapero.

Kesän loppuminen onkin myös luopumista. Haluan täyttää mieli onnellisilla muistoilla, jotka lämmittävät sitten kun on surkea ilma, illat pimenevät ja väsyttää.

Hetket, jolloin katsoin kauniina kesäiltana murua onnellisena elämästä, kun isommat lapset juoksivat veteen ilosta kiljuen tai kun kuopus nukahti syliini kesken iltapalan uupuneena hauskasta päivästä. Ne hetket haluan tallentaa sydämeeni.

Kesästä kannattaa puhua lastenkin kanssa. Muistella iltapalalla ja kertoa, miten ihanaa teidän kanssa oli. Miten hyvä jengi me ollaan! Se kasvattaa lasten itseluottamusta, he ovat osa perhettä, jossa jokaisella on tärkeä tehtävä.

Sano myös kumppanillesi, miten ihanaa hänen kanssaan oli. Rakkaus ei kulu tai laimene hehkutuksesta. Yhteiset muistot liimaavat teidät yhteen.

Minä olen ainakin kaikesta loma kiukuttelusta huolimatta entistä rakastuneempi muruun. Ja tulipahan tänäkin kesänä tehtyä juttuja, jotka hymyilyttävät vielä pitkään. <3

*Onko sinulla ollut samanlaisia haikeuden fiiliksiä kesäloman loputtua?

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Uncategorized

SIITÄ kannattaa puhua

”Mä tiedän, että mun pitäs olla ok, kun mies katsoo pornoa. Mut se jostain syystä satuttaa mua ja saa olon tosiepävarmaksi. Olen omasta mielestä tosi avoin seksin suhteen ja valmis kaikenlaiseen ja haluan seksiä lähes joka päivä. Mies on paljon töissä eikä aina ole aikaa kahden lapsen takia. Mies ei katso usein pornoa, mut en tiedä miksi musta tuntuu, etten riitä tai kelpaa?!!! Porno sinänsä ei haittaa, voitas katsoa yhdessä, mut se et mies katsoo yksin alastomia naisia harrastamassa seksiä satuttaa mua ja haluaisin päästä yli tästä tunteesta.”

 

Tässä osa erään naisen kysymyksestä. Sain tämän kysymyksen netin kautta ja pyysin häneltä luvan jakaa se blogissakin. Tämä viisas nainen ei syyttänyt miestään, vaan halusi tutkia omia tunteitaan ja etenkin niitä ikäviä tunteita, mitä miehen pornon katselu herätti. Siksi halusin vastata hänelle, vaikka usein nettivastaus ei riitä näin laajassa aiheessa.

 

Porno koskettaa meitä kaikkia jollain tavalla, koska nettiporno on niin helposti kaikkien saatavilla. Se tunkee parisuhteisiin, puhuttiin sitä tai ei. Tunteet heittelevät laidasta laitaan, toiset nauttivat siitä salaa ja toiset vain keskittyvät tuomitsemaan. Seksuaaliterapeutin työssä kartoitan lähes poikkeuksetta asiakkaan pornon käytön.

 

”Ennen vanhaan” porno tuntui olevan vain miesten juttu, mutta ei enää. Itsekin katson pornoa silloin tällöin ja olemme murun kanssa puhuneet, mikä asema pornolla on meidän parisuhteessa. Kaikista suurimman mörön pornosta saa kätkemällä sen, kuvittelemalla mitä toinen siitä saa ja raivoamalla kertomatta todellista syytä.

 

 

Vastaukseni saamaani kysymykseen:

 

” Sinä kerroit, että miehesi satunnainen pornon katselu satuttaa ja tekee olosi epävarmaksi. Sinulle tulee tunne, ettet riitä tai kelpaa. Se on ihan normaalia, että sinulla on edellä mainittuja tuntemuksia. Hienoa, että otat ne nyt puheeksi.

 

Voisiko miehesi toiminta uhata jollain tavalla turvallisuuden kokemustasi teidän suhteessa? Teillä on menossa erityinen vaihe elämässä. Sinä olet kotona lasten kanssa ja teillä on ensimmäinen yhteinen vauva. Sinä kerroit, että olet tottunut olemaan toimelias, työssäkäyvä uranainen. Nyt sinulla on uusi, hieno, tärkeä rooli kotiäitinä. Uusi roolisi voi itsessään lisätä epävarmuuden ja kelpaamattomuuden tuntemuksia. Se voi myös aiheuttaa ristiriitaa, mikä purkautuu esimerkiksi juuri epävarmuutena parisuhteessa.

 

Pikkulapsiperhe vaihe on haastava vaihe parisuhteen kannalta, kun aikaa on vähän ja väsymys painaa. Mahdollisuudet rakastelulle voivat olla vain aamulla aikaisin tai illalla myöhään. Voisiko miehesi pornon käyttöön vaikuttaa yksinkertaisesti se, ettei teillä ole aina aikaa rakastella? Jos porno onkin hänelle enemmän vain "paineiden purkuun"?

 

Yritä katsoa tunteidesi taakse. Mistä ne voivat juontaa juurensa? Mitkä asiat sinua satuttavat erityisesti? Mitkä asiat tekevät sinut epävarmaksi? Entä mistä johtuu riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteesi? Millainen on oma suhteesi pornoon?

 

Onko sinulla aiempia ikäviä kokemuksia liittyen kumppanin pornon katseluun ja parisuhteeseen? Jos on, niin niitä on syytä tutkia tarkemmin ja pohtia voisiko ne vaikuttaa nyky-hetkeen. Jos ei ole, niin hyvä niin.

 

Oletko puhunut miehesi kanssa hänen pornon katselustaan ja sinun tuntemuksistasi? Yritä kertoa hänelle avoimesti tunteistasi ilman syytöksiä. Uskalla olla epävarma ja herkkä. Kysy, voisiko hän selittää tarvettaan katsoa pornoa yksin. Jo pelkästään se, ettei sinun tarvitse arvailla ja olettaa, miksi hän tekee niin helpottaa todennäköisesti oloasi. Tässä kohtaa voit myös mainita, että voisitte katsoa yhdessäkin pornoa.

 

Pornoon voi liittyä myös miehesi fantasiat. Kumppanille ei ole aina helppo kertoa kaikkein kiihottavimpia fantasioita tai seksuaalisia ärsykkeitä, vaikka haluaisikin. Voi olla niin, että hän pelkää sinun suuttuvan, nauravan, ihmettelevän, ärsyyntyvän, ahdistuvan tai kokevan juuri riittämättömyyttä. Esimerkiksi, jos hän tykkää katsoa pornoa missä on isorintaisia naisia, homopornoa tai pissa- & kakkaleikkejä. Vähän erikoisemmista jutuista voi olla vielä vaikeampi puhua omalle rakkaalle.

 

Tai jos tykkää jostain, mitä omassa rakkaassa ei ole. Se ei silti tarkoita sitä, ettetkö sinä riittäisi hänelle. Tässä kohtaa voi myös pohtia, tarvitseeko ihan kaikkea omasta seksuaalisuudesta jakaa oman kumppanin kanssa.

 

Voi olla myös, että yhteinen vauvanne ja roolisi hänen lapsensa äitinä on muuttanut hänen tapaansa nähdä sinut naisena. Millainen nainen äiti saa olla hänen mielestään?

 

Puhuminen voi helpottaa oloasi ja lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Porno on muuttunut jonkinlaiseksi uhaksi parisuhteessanne, mikä ei ole hyvä asia. Keskusteluun kannattaa yrittää varata hetki jolloin lapset nukkuu, eikä ole liian väsynyt tai kiire mihinkään. Usein nämä tulee sanottua juuri, kun toinen on menossa töihin.

 

Yksi keskustelukerta ei välttämättä riitä. Voi olla, että tämä on yksi teidän "vakiriidoista", mutta silti siitä pitää jaksaa puhua, kuunnella toisen tuntemuksia ja välittää. Se ei häviä, mutta muuttuu siedettäväksi ja sinut kuullaan. Tämä voi olla myös tutkimusmatka itseesi. Tästä voi vaikeuden ja erkaantumisen tunteiden sijaan tulla teitä opettava ja yhdistävä asia, kun se on käsitelty.

 

Tämä teidän tilanne on myös hyvin normaali "tulosyy" tulla seksuaali- ja pariterapiaan. Se on joskus hyvä vaihtoehto. Ulkopuolinen ihminen, voi olla joskus tarpeen. Sitä ei kannata hävetä vaan ottaa yhtenä mahdollisuutena. Voimia ja rohkeutta pohdintaan ja puhumiseen.”

Halusin jakaa tämän kysymyksen ja vastauksen teidän kanssanne, koska tiedän että tämä nainen ei ole yksin tuntemustensa kanssa. Parisuhteessa ei kannata antaa pelkojen vallata tilaa joka kuuluu rakkaudelle. En tiedä onko porno hyvä vai paha asia, sillä siinä on molempia ja paljon muuta. Ajattelen itse pornosta samoin kuin isäni opetti suhtautumaan tuleen: "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä." Tosielämän seksuaaliset ilot kannattaa pitää arvossaan ja nähdä vaivaakin vähän. Porno voi olla sitten se yksi lisuke muiden joukossa.

 

Sain tältä naiselta viestin vielä jälkeenpäin, missä hän kertoi että oli uskaltanut ottaa tunteensa puheeksi. Keskustelu oli nostanut esille paljon uusia tunteita, herkistänyt molemmat ja ennen kaikkea se oli purkanut olettamuksia. Ja sitä kautta keskustelu oli vahvistanut heidän parisuhdettaan. Se ei varmasti ollut heidän viimeinen keskustelu pornosta, mutta se vähensi naisen ahdistusta ja lisäsi rakkautta. <3

 

*Onko porno häirinnyt teidän parisuhdetta? Apua voi hakea esimerkiksi Sexpo-säätiöltä ja Väestöliitolta tai yksityisiltä seksuaalineuvojilta ja seksuaaliterapeuteilta.

You may also like
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Perhe

Isäksi tulemisen ihana outous

”Mä haluan vauvan”. Vain kolme sanaa. Kuin Fokkerin sivuovi olisi avattu. Huumaavaa meteli täyttää koneen. Pitäisi nousta seisomaan, mutta jalat eivät tunnu tottelevan. Mekaanisesti, vailla omaa tahtoa vartalo siirtää itsensä Marionetti –nuken lailla kohti ovea. Epäuskoinen mieli yrittää vimmatusti löytää ja löytääkin monia syitä miksi ei kannata hypätä ulos toimivasta koneesta. Sehän on järjenvastaista! Kädet hakeutuvat ovenkarmeihin. Sydämen noustessa kurkkuun ja äänimaailman muuttuessa monotoniseksi sydänlyöntien rihmastoksi katse hakeutuu yläpuolella olevaan punaiseen valoon, joka tuijottaa rävähtämättä takaisin.

 

”Kuulitko? Mä haluan vauvan”. Tavaramerkkini häkeltyessäni, hermostunut naurahdus, karkaa huuliltani. ”Okei”, kuulen sanovani. Pitäisi olla oikeastaan imarreltu. Tuo kaunis ja viisas nainen haluaa lapsen. Ja minun kanssa. En kuitenkaan osaa olla kuin hätääntynyt impala, joka jokea ylittäessään tajuaa kahden vedenpinnalla lilluvan vesikuplan olevan krokotiilin silmät.

 

Olin aina halunnut lapsia. Olinhan suurperheen poika itsekin. Kaksi veljeä ja kolme siskoa. Toisiaan rakastavat vanhemmat. Se tuppaa tekemään tehtävänsä. Perhe on vankka ankkuri. Tieto siitä, että sinua rakastetaan, vaikka mitä. Se tuo onnea. Syvää onnea. Halusin sitä meillekin. Miksi ajatus siitä tuntui yhtäkkiä niin kaukaiselta? Olin kuin mies toisella eksoplaneetalla, jolla oli tietoa muusta elollisesta elämästä vailla kykyä siirtyä sinne. Eikä isyys ollut minulle edes vierasta.

 

Olin löytänyt elämäni rakkauden ja parhaan kaverini netistä -murun. Murun mukana tuli pieni poika. Päätin rakastaa tuota poikaa kuin omaa poikaani. Taisinkin viettää pidemmän kuherruskuukauden pojan kanssa kuin murun. Sellainen crash course isyyteen. Vietin tunteja talvisessa leikkipuistossa pikkuisen pojan kanssa tennareissani hytisten. Siitä tunnistan edelleen ensimmäisen lapsensa saaneet vanhemmat. Liian vähän ja liian hienot vaatteet puistoleikkeihin. Viimeistään toisella kierroksella sitä antautuu ja laittaa kiltisti toppavaatteet päälle.

 

”Tule isin luokse niin mä laitan sulle takin päälle”. Se tapahtui kuin itsestään. Ensimmäinen kerta, kun kutsuin itseäni isäksi. Hetkellisesti säikähdin ja odotin pojalta jonkin reaktion, joka paljastaisi hänen ajatuksensa. ”Et sinä ole minun isäni”. Sitä ei tullut, vaan tuli poika syliin ja minä puin takin päälle. Minä pakahduin onnesta. Niin minusta tuli hiljalleen isä ensimmäisen kerran. Kaikki tapahtui kuin itsestään. Helposti. Elämä oli ihanaa.

 

Punainen valo vaihtuu vihreäksi. Takaa kuuluva komento: ”Mene!” pakottaa ponnistukseen. Vartalo työntyy peruuttamattomasti ulos koneesta ja tuulen raju nykäisy vie hetkellisesti tasapainon tajun. ”Mitä, jos varjo ei aukea!?” Viimeinen epätoivoinen ajatukseni, kunnes alistun. Enää ei ole paluuta.

 

Päätös oli tehty ja yhtäkkiä minusta oli tullut osa ihmiskunnan tehdastuotantoa. Tärkeänä tehtäväni oli tuottaa ja saattaa perille kyvykkäitä siittiösoluja. Ei hassumpi pesti. Siis se perille saattaminen, mutta nyt tilanne oli hyvin erilainen.  Nyt siellä perillä odottikin jokin.

 

Muistan ikuisesti ne ensimmäiset päätöksen jälkeiset rakastelukertamme. Kuin jokin muinainen alkuolento olisi tarttunut kourallaan kiinni selkärangasta, ravistellut kunnolla ja puristanut ydinnesteet ulos. Rakastelun jälkeen, ristiriitaisten tunteiden myllertäessä mielessä, makasin murun vierellä ja tajusin -nyt se tapahtuu. Eikä siinä muuta voi kuin huohottaa ja ihmetellä, kun jokin hyvin ainutlaatuinen ja yli-innokas siittiö rientää kilpaa ja pahaa-aavistamattomana kohti ikiaikaista kohtaloaan –isoa, limaista ja kuitenkin niin vastustamattoman houkuttelevaa munasolua.

 

Raskauden ihme on todellakin ihme. Etenkin miehelle, jolle on osoitettu vaihtopenkin paikka. Siinä on vissi ero. Toinen tuntee ja kokee fyysisesti ja henkisesti oman kehonsa muutoksen ja sikiön liikkeet omassa kehossaan. Ja toinen saa seurata sivusta. Yritä siinä sitten olla samalla levelillä. Ja auta armias, jos sanansa asettaa väärin ja kertoo ymmärtävänsä jotenkin mistä siinä on kyse.

 

Parasta on vain palvella parhaansa mukaan ja hyväksyä tietty ulkopuolisuuden tunne. Voihan sitä tehdä kaikkea mikä leffoista on tuttua. Jokainen meistä on nähnyt ne leffat, jossa mies puhuu sikiölle masun läpi tai ihmetellyt kuinka terhakkaasti se meidän pieni potkii. Olen myös nähnyt sen Alien –elokuvan. Tiedätte mikä siellä myllersi. Niin ei-todellinen se tuleva vauva oli.

 

Näin ja koin toki pesän rakentamisen, masun kasvamisen, mielialojen vaihtelut ja hengitysharjoitukset. Kaikki ne olivat tavallaan kuitenkin leikkiä. Mieli ei vain osannut ymmärtää, että se pieni olento siellä ultrakuvassa on muu kuin photoshopin tulos. Enkö osannut eläytyä oikealla tavalla?

 

Onneksi sain olla todistamassa kauniin tyttö –vauvamme syntymän. Vauva konkretisoitui hyvin kauniilla tavalla suoraan silmieni edessä. En voi koskaan syvällisesti ymmärtää naisen raskautta ja synnytystä. Sen mitä se tarkoittaa, kun luovuttaa oman kehonsa toiselle. Mutta sain kokea ja nähdä kuinka tuo vieras, lähes epätodellinen olento muuttui siinä hetkessä, sillä sekunnilla meidän tyttäreksemme. En tuntenut muuta kuin rakkautta, ylpeyttä ja suurta kunnioitusta muruani kohtaan. Hyppy tuntemattomaan päättyi varjon avautumiseen.

 

 

*Tällä kertaa Puhu muru -blogissa vieraili muru, ihana mieheni, kolmen ihanan lapsemme isä. Kiitos muru. Mä rakastan sua valtavasti. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Puhu murun löydät myös Instagramista, jossa voit kuvien ja storyn kautta seurata, mitä touhuan arjessa. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Uncategorized

Rakkauskirje vuodelta 1998

Olen äitini kanssa käynyt läpi vanhoja laatikoita, joissa on kirjeitä vuosien takaa. Löysin tämän suloisen rakkauskirjeen Turussa asuneelta nuorelta mieheltä, johon ihastuin koripalloturnauksessa 13-vuotiaana. Hento rakkaus jatkui lankapuhelimen avulla Karkkilan ja Turun välillä muutamia kuukausia, mutta hiipui kesäloman alettua.

 

Silti vieläkin tämä kirje saa minut hymyilemään ja muistamaan, miten korviani myöten ihastunut olin. Olkoon tämä kirjoitus omistettu kaikille nuoruuden kevyille, mutta niin intensiivisille ihastuksille. Omille ja muiden lapsille, jotka haaveilevat nytkin ihastuksen kohteestaan. Ei anneta rakkauskirjeiden hävitä maailmasta. <3

 

 

RAKKAUSKIRJE                17.4.1998

 

Sää et sit kato niitä Karkkilan poikia paitsi ehkä pikkuveljeäs.

 

Mä kirjoittelen nyt Makken luona. Koska mun pikkuveli harjoitteli ruotsia. Ei tänne olisi pitänyt tulla, koska Makke räyhää täällä mutsilleen ja aikoo lähettää kirjeen Riikalle. Sähän pidät Makkesta NIIN paljon. Musta tuntuu, että sä et voita mua juoksussa. Paitsi et sä oot niin kaunis ja mä häviän aina kauniille naisille. Nyt Makke aikoo myös lähettää hänen valokuvasa Riikalle. Sä oot vakussa kauhean pienen näköinen (paitsi pituudelta.). Enkä mä oo katellu Turun tyttöjä, koska ne ei ole niin kivoja, kauniita ja viisaita kuin sä. Kesällä mä sitten pyörittelen sua koripallossa. Sori vaan mutta mä en ole löytänyt hyvää valokuvaa itsestäni. Koulussa otetusta kuvasta tuli ihan huono. Tässä koulun alkamis- ja loppumisajat:

Maanantai: 8-15               Torstai: 9-16

Tiistai: 8-15                       Perjantai: 9-13

Keskiviikko: 8-14

 

Mulla tuli aika paljon kirjoitusvirheitä.

 

Hyvää yötä ja Pusi Pusi.

 

Toivoo: TPT

 

 

 

*Onko sinulla tallessa rakkauskirjeitä vuosien takaa? 

You may also like
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi
TOP 5 – Tunteita herättävät postaukseni
kesäkuu 3, 2018
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 14

 ”Haavat kirvellen istun meren rannalla

   yksin katsellen.

   Nyt ymmärrän paremmin kivuliasta

   kulkuamme;

   vasta tyynen tultua erottuvat karikot.”

    Tommy Taberman

 

Sami: Kerroit aiemmin vapaasta suhteesta ja sen tuomasta vapaudesta tavata muita. Kauanko tuota vaihetta kesti? Alkoiko vapaus muuttua taakaksi?

 

Marja: Vapautta kesti talvesta seuraavaan syksyyn. Kevään muuttuessa valoisammaksi minäkin avauduin maailmalle. Se kesä oli yhtä kuumaa leikkiä ilman rajoja. Haastoin mukaan sinkkuja, varattuja, nuoria, vanhoja yksin tai yhdessä. En halunnut rakastua vaan tutkin maailmaa ilman sitoumuksia.

 

Muistan kun naapurini, perheen äiti läksytti minua, ettei saa kajota varattuihin miehiin. Esitin, ettei tuntunut missään. Mutta se kolahti. En halunnut olla perheenrikkoja "huvin vuoksi". Vapauden merkitys muuttui erään mökkireissun jälkeen. Se muutti koko naiseuttani loppuelämäksi.

 

Marja: Sä opiskelit ja seurustelit opiskelukaverin kanssa. Vaikuttiko se sun opiskelu motivaatioon? Mitä teit kun teillä myrskysi?

 

Sami: Ei mun opiskelumotivaation vaikuttanut mikään ulkoinen seikka. Motivaationi oli sen suhteen muutenkin alhaisella tasolla. Mä tunsin välillä olevani kuin höyhen, joka vain leijailee tuulen mukana milloin minnekin. Ihmisenä olin niin rikki, että olin huono poikaystävä, vaikka olinkin varmasti hyvin kiltti ja rakastettava.

 

Ehkä suhteeseen vaikutti enemmänkin ulkoiset seikat, kuten huoli isästäni, joka joi silloin enemmän kuin koskaan, jopa niin, että pelkäsin hänen henkensä puolesta.

 

Sami: Mitä mökkireissullasi, joka sanojesi mukaan muutti naiseuttasi loppuelämäksi, tapahtui?

 

Marja: Lähdin eräänä kesäiltana ystäväni kanssa mökille. Sinkkuilu kuohutti mieltä ja olin mieli maassa. Kaunis kesäilta ei tuntunut missään, vaan kuulin vain huokailuni. Ystäväni ja miespuolinen tuttava yrittivät piristää minua koko illan. Aloin olla jotenkin täynnä vapautta, vapaatasuhdetta ja rakkaudettomuutta.

 

Ystäväni meni nukkumaan aikaisin työpäivän takia ja minä jäin vielä tutun miehen kanssa istuskelemaan. Hänen olemuksensa oli niin vilpitön ja lohduttava, että oloni jopa parani. Menin hänen viereensä nukkumaan vain sillä ajatuksella, että nukun toisen ihmisen lähellä.

 

Yöllä kuitenkin heräsin siihen, että hänellä oli ihan erilainen näkemys siitä, miksi tulin hänen viereensä kun hän yritti raiskata minut. Mies oli riisunut kaikki housuni nukkuessani ja oli ryhtymässä tosi toimiin, kun heräsin. Onneksi heräsin ajoissa. Silti tuo mies rikkoi kehoni rajoja tavalla, josta jää aina arpi ihmiseen.

 

Marja: Sulla oli paha olo. Ja sun isällä oli paha olo. Olitko sä sun isän tukipilari? Miten sä jaksoit kantaa kaiken?

 

Sami: Mun isä soitti mulle sairaalasta yksi ilta. Oli kaatunut portaat humalassa ja melkein halvaantunut. Toivoi, että menisin käymään. Isän kädet eivät toimineet, joten pidin hänen huulillaan tupakkaa, että hän sai poltettua. Hän lupasi lopettaa juomisen siihen paikkaan. Kahden viikon jälkeen hänet kotiutettiin. Samana iltana hän soitti minulle kännissä. Se oli viimeinen niitti. En enää vastannut puheluihin. Päätin olla puuttumatta millään muotoa. Juokoon itsensä hengiltä, muistan ajatelleeni.

 

Seurustelusuhteeni oli päättynyt. Se oli kaunis, mutta mahdoton suhde. Olin liian takertuva. Halusin turvaa, jota hain väärällä tavalla. Tuntui, että elämässäni ei ollut kiintopistettä, tavoitetta ei mitään. Aloin käyttää liikaa alkoholia. Olin ahdistunut ja peloissani. En tiennyt mitä tehdä. Halusin vain, että joku tulisi ja rakastaisi minua. Halusin sitä enemmän kuin mitään muuta.

 

Sami: Mitä tunteita mökkiyö sinussa herätti? Muuttuiko suhtautumisesi miehiin tai jopa elämään?

 

Marja: Pumpulinen maailma muuttui kovaksi betoniksi hetkellisesti. Ei kenenkään tutun, minun luottamuksen ansainneen ihmisen olisi pitänyt tehdä minulle pahaa. Tapahtuma hetkellä olisi tehnyt mieli huutaa: "Mitä v****?!" Mutta tiesin heti, ettei ystäväni uskoisi minua. Hänen ensi ajatuksensa olisi ollut kuitenkin, että minä viettelin mies paran. Hän kun oli tuon miehen avovaimon paras ystävä.

 

Tukin siis suuni. Olin peloissani, raivoissani, turhautunut ja umpikujassa. Jälkeen tajusin, että olin kolme päivää jonkinlaisessa shokissa ja vasta sitten puhuin. Paikalla ollut ystäväni kielsi puhumasta tapahtumasta, mikä teki minusta pahan. Se painoi minua enemmän ja vähemmän siitä seuranneet vuodet.

 

Tapahtumaan liittyi monia ikäviä piirteitä ilkeine poliiseineen, ymmärtämättömien ystävien ja baarissa huoraksi huutelevien miesten muodossa. Silloin tuli myös isää ikävä. Olisin kaivannut isää, joka olisi ollut todella vihainen siitä, että hänen rakkaalle tyttärelleen tehtiin pahaa ja jonka olkapäätä vasten olisin saanut itkeä.

 

Marja: Miten täytit surullisen, ahdistuneen ja pelokkaan rakkauden nälkäsi? Ajoiko se sinut "väärin suhteisiin"?

 

Sami: Aloin pelastaa maailmaa. Yksi sielu kerrallaan. Tapasin baarissa naisen, joka halusi samaa kuin minä. Jonkun, jonka ottaa viereen ja pitää edes hetken turvassa. Hän kertoi minulle heti ensimmäisenä yönä, että hänet on muutama vuosi sitten joukkoraiskattu. Ensimmäinen ajatus oli, että minä haluan pelastaa hänet. Haluan olla hänelle turva. Miten minä olisin voinut. Rikkinäinen ja turvaton nuori mies. Yhtenä iltana hän ei enää tullut. Hän laittoi viestin, että ei vain pysty suhteeseen. Menin vain enemmän rikki.

 

Seuraavaksi tapasin ihanan nuoren naisen, joka oksensi kaiken syömänsä ulos. Taas huomaisin tilaisuuden koittaneen. Yksi uusi sielu pelastettavaksi. Miten minä sen tein. Tarjosin hänelle pitsan, jonka hän kävi pizzerian vessassa oksentamassa ulos. Sanoin hänelle vihaisesti, että jos minä opintotuella tarjoan sinulle pizzan, niin sinä et vittu sitä ulos oksenna.  Lopputulos oli sama.

 

En  minä ketään pystynyt rakkaudellani pelastamaan. Vähiten itseäni, joka minun olisi pitänyt ihan ensimmäiseksi pelastaa. Oli pakko päästä elämässä jotenkin muulla tavoin eteenpäin. Muuten olisi käynyt hyvin huonosti.

 

Sami: Miten pääsit eteenpäin traumaattisesta kokemuksestasi mökillä? Aloitko haluta rinnallesi jonkun, jota rakastaa? Aloitko kaivata vierellesi ihmistä, jonka kanssa olisit voinut kokea turvaa ja rakkautta?

 

Marja: Minut oli lyöty hetkellisesti pahasti, mutta päätin nousta. Halusin päästä eteenpäin. Pikku hiljaa tuo pieni kylä alkoi tuntua väärältä paikalta asua. En silloin tajunnut, että mökin tapahtumat olivat tahrineet kaiken.

 

Ja kyllä. Hain rakkautta, turvaa ja isää. Minut 20-vuotiaan nuoren tytön hurmasi 40-vuotias kahden lapsen isä. Siinä oli kai jotain turvaa ja uudet ympyrät.  Ei siinä rakkautta ollut vaikka sitä kuvittelin, mutta jonkinlainen pakopaikka. Suhde jäi, kun löysin uuden lohduttajan.

 

Hänen kanssaan revin itseni irti pikku kylästä ja muutin Helsinkiin. Koirani tappoi miehen kissan ja maailmamme eivät kohdanneet. Päädyimme eroamaan. Olin kuitenkin päässyt taas jaloilleni ja etäisyys auttoi pahaan oloon.

 

Paha olo kuohahti viimeisen kerran oikein voimalla, kun sain tiedon että syytettä ei nosteta. Tarinamme olivat eriävät eikä ollut todisteita. Rakkaus oli kuitenkin voittanut. En vihannut miehiä enkä itseäni. Ehkä olin piirun verran kovempi, mutta edelleen avoin rakkaudelle.

 

Marja: Haavoja haavojen perään. Kaipasit parantavaa rakkautta, mutta mikä nosti sinut jaloilleen oikeasti?

 

Sami: Oli lauantai-ilta. Olin baarissa kavereiden ja muutama viikko ennen tapaamani tytön kanssa. Olin häneen syvästi rakastunut. Tai ainakin kuvittelin niin. Ehkä se oli enemmän turvan ja lohdutuksen hakemista. Hän oli koko illan hiljainen, kunnes sanoi, että häntä ei vaan kiinnosta. Romahdin kunnolla.

 

Muistan, kun menin baarin nurkkapöytään itkemään. Eräs naispuolinen ystäväni saattoi minut kotiin. Jäi nukkumaan kanssani. Oli vain vierelläni. Se oli jälkikäteen ajateltuna niin kultainen teko.

 

Seuraavana iltana muistan, kun  kirjoitin vihkon sivulle, että en aio olla enää kenenkään terveyskeskus. Ei helvetti enää kiinnosta. Päätin tehdä jonkun radikaalin muutoksen. Ja teinkin. Päätin jättää Jyväskylän taakseni ja muuttaa taas Tampereelle. Seuraavalla viikolla muutin. Minulla oli mukana vajaa henkilöautollinen tavaraa ja Tampereen Pispalassa odotti vuokra-asunto. Sillä reissulla olen edelleen.

 

Ehkä ymmärsin silloin baari-illan jälkeen jotain itse. Ehkä nainen, joka nukkui vierelläni oli minulle lupaus jostain paremmasta. En tiedä, mutta päätös, jonka silloin tein, on ollut elämäni parhaimpia.

 

On päiviä jolloin elämä tuntuu karkaavan käsistä, silmät itkevät ilman kyyneliä ja nauru karkaa muille maille. Toisina päivinä nauru saa sinut loistamaan, rakkaus hehkumaan ja mikään murhe ei ole esteenäsi. Marjan elämä muuttui yhdellä mökkireissulla toisen ihmisen väärän teon tähden, mutta silti hänen piti itse nousta pahasta olosta. Sami kantoi aivan liian painavaa reppua, joka oli täynnä huolia isästä. Se kaatoi rakkauden, melkein hänetkin, mutta Sami päätti opetella pitämään huolta itsestään. Noina hetkinä olisi ihanaa, kun olisi se viisaus, minkä saamme vasta kaiken kokemamme jälkeen. Mutta ainoa tapa elää, on rämpiä, toisinaan tanssia ja jatkaa eteenpäin. 

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Uncategorized

Mikä pirun kesäLOMA?

Lomamme alkoi heinäkuun toisella viikolla, kun mies aloitti lomansa. Kotona on kolme lasta 8v., 4v. ja 1v. Kulunut viikko oli meidän ”mökkiviikko”, kun vuokrasimme mökin Himokselta. Tässä kuvaus yhden ”lomapäivän” ohjelmasta:

 

Klo 6. Esikoinen alkaa huutamaan: ”Pissahätä!” Hän ei uskalla mennä vieraassa paikassa yksin alakertaan. Huutoon herää myös pikkusiskot. Se aamu-unista. Minä nousen silmät sikkuralla, äänettömästi kiroillen. On murun vuoro jäädä nukkumaan.

 

Klo 7. Kuopus käy läpi mökkiä sellaisella intensiteetillä, että en voi kuin kävellä perässä ja olla silmä kovana. Milloin hän meinaa syödä jotain sopimatonta, kiivetä jonnekin, mistä meinaa pudota tai rikkoa jonkin mökin koriste-esineen. Mietin, miksi ihmeessä hän ei voi edes hetkeä olla paikallaan.

 

Klo 8. Isommat lapset tappelevat täyttä päätä mitä kanavaa katsotaan. Toinen haluaa Pikku Kakkosen ja toinen Foxin. Huuto vaan yltyy ja kaukosäädin on kovilla. Tässä vaiheessa mun pinna alkaa kiristymään.

 

Klo 11.  Mökimme terassin pikku uima-allas on täytetty ja täysi meno on päällä. Kolme mussukkaamme uivat iloisesti. Yksi potku väärän paikkaan ja taas isommat tappelevat. ”Tuon jalka on väärässä paikassa!” ”Miksi se tulee mun puolelle?!” ”Äiti, nyt se läpsii!” ”Toi vie kaiken tilan!”

 

Klo 14.  Kuopus on saatu nukkumaan päiväunia. Hetken rauha. Isommilla pyörii leffa.

 

Klo 16. Nyt on aika mennä uimaan koko poppoolla 200 metrin päähän uimarannalle. Muru menee muksujen kanssa edellä puoli juoksua. Mä pakkaan pyyhkeet kassin ja lähden perään. Rannassa 1-vuotiaan perässä on mentävä taas koko ajan, koska kuopus ei todellakaan pelkää vettä. Aluksi isommat ovat isommat ovat rauhassa ja sitten alkaa vesisota, joka päättyy kyyneliin.

 

Klo 18. Terassin ”uima-altaalla” on taas kuhina. Muru on vahti vuorossa ja minä siivoilen sisällä paikkoja. Ulkoa alkaa kuulua huutoa. 4-vuotias on kierähtänyt veteen pudonneen maamehiläisen päälle ja saanut neljä pistoa. Kaivamme ensiapulaukkua ja suklaata esiin ja lääkitsemme potilasta. Kuopus ja esikoinen pyörivät ympärillä hieman hädissään, kun sisko itkee.

 

Klo 20. Iltapala on syöty. Nälkä on taltutettu, mutta väsymys painaa. Kuopus vikisee, mutta ei halua olla sylissäkään. 4-vuotias ei millään suostu iltapissalle. Esikoinen haluaisi pelata vaikka hyvin tietää, että ennen nukkumaan menoa ei saa pelata. Kokoajan joku huutaa: ”Isiiiii!!!” ”Äitiiiii!” ”Ääätiii!!!”

 

Klo 22. Vihdoin kaikki lapset nukkuvat varmuudella. Istumme mökin verrannalla ja pohdimme lomaamme. Luuleeko joku todella, että tämä on lomaa? Kolmilapsisen perheen pikku lapsi vaiheessa LOMA on vain helvetin kaukainen haave. Siinä murun kainalossa voin silti olla onnellinen,  vaikka olen aivan poikki. 

Lomamme alkoi heinäkuun toisella viikolla, kun mies aloitti lomansa. Kotona on kolme lasta 8v., 4v. ja 1v. Kulunut viikko oli meidän ”mökkiviikko”, kun vuokrasimme mökin Himokselta. Tässä kuvaus yhden ”lomapäivän” ohjelmasta:

 

Klo 6. Esikoinen alkaa huutamaan: ”Pissahätä!” Hän ei uskalla mennä vieraassa paikassa yksin alakertaan. Huutoon herää myös pikkusiskot. Se aamu-unista. Minä nousen silmät sikkuralla, äänettömästi kiroillen. On murun vuoro jäädä nukkumaan.

 

Klo 7. Kuopus käy läpi mökkiä sellaisella intensiteetillä, että en voi kuin kävellä perässä ja olla silmä kovana. Milloin hän meinaa syödä jotain sopimatonta, kiivetä jonnekin, mistä meinaa pudota tai rikkoa jonkin mökin koriste-esineen. Mietin, miksi ihmeessä hän ei voi edes hetkeä olla paikallaan.

 

Klo 8. Isommat lapset tappelevat täyttä päätä mitä kanavaa katsotaan. Toinen haluaa Pikku Kakkosen ja toinen Foxin. Huuto vaan yltyy ja kaukosäädin on kovilla. Tässä vaiheessa mun pinna alkaa kiristymään.

 

Klo 11.  Mökimme terassin pikku uima-allas on täytetty ja täysi meno on päällä. Kolme mussukkaamme uivat iloisesti. Yksi potku väärän paikkaan ja taas isommat tappelevat. ”Tuon jalka on väärässä paikassa!” ”Miksi se tulee mun puolelle?!” ”Äiti, nyt se läpsii!” ”Toi vie kaiken tilan!”

 

Klo 14.  Kuopus on saatu nukkumaan päiväunia. Hetken rauha. Isommilla pyörii leffa.

 

Klo 16. Nyt on aika mennä uimaan koko poppoolla 200 metrin päähän uimarannalle. Muru menee muksujen kanssa edellä puoli juoksua. Mä pakkaan pyyhkeet kassin ja lähden perään. Rannassa 1-vuotiaan perässä on mentävä taas koko ajan, koska kuopus ei todellakaan pelkää vettä. Aluksi isommat ovat isommat ovat rauhassa ja sitten alkaa vesisota, joka päättyy kyyneliin.

 

Klo 18. Terassin ”uima-altaalla” on taas kuhina. Muru on vahti vuorossa ja minä siivoilen sisällä paikkoja. Ulkoa alkaa kuulua huutoa. 4-vuotias on kierähtänyt veteen pudonneen maamehiläisen päälle ja saanut neljä pistoa. Kaivamme ensiapulaukkua ja suklaata esiin ja lääkitsemme potilasta. Kuopus ja esikoinen pyörivät ympärillä hieman hädissään, kun sisko itkee.

 

Klo 20. Iltapala on syöty. Nälkä on taltutettu, mutta väsymys painaa. Kuopus vikisee, mutta ei halua olla sylissäkään. 4-vuotias ei millään suostu iltapissalle. Esikoinen haluaisi pelata vaikka hyvin tietää, että ennen nukkumaan menoa ei saa pelata. Kokoajan joku huutaa: ”Isiiiii!!!” ”Äitiiiii!” ”Ääätiii!!!”

 

Klo 22. Vihdoin kaikki lapset nukkuvat varmuudella. Istumme mökin verrannalla ja pohdimme lomaamme. Luuleeko joku todella, että tämä on lomaa? Kolmilapsisen perheen pikku lapsi vaiheessa LOMA on vain helvetin kaukainen haave. Siinä murun kainalossa voin silti olla onnellinen,  vaikka olen aivan poikki. 

Rentouttavaa kesälomaa kaikille lukijoilleni! =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Uncategorized

Kesän parhaat – äidin omaa aikaa

Kesällä kannattaa nauttia lomasta perheen kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö äiti voisi välillä ottaa omaa aikaa ja ladata akkuja kunnolla syksyä varten. 

Lukeminen

Kesällä minuun iskee vastustamaton vimma lukea. Löysin tämän kesän tajunnan räjäyttävän kirjan ohikulku matkalla eräältä huoltoaseman pokkarihyllyltä. Tiesin heti tässä se on, minun ”lomaromanssini”. Luin sitä seisoessani trampoliinin vierellä, pidentämällä vessassa oloa, illalla lasten mentyä nukkumaan tai pyytämällä murulta tunnin omaa aikaa mummolan takapihalla. Tuo ihana kirja loppui jo, vaikka kuinka yritin jarrutella, ettei se loppuisi. Se avasi minulle taas uuden maailman.

Auringonotto

Minä tiedän, että auringonotto on pahasta. Mutta se on niiiiiin ihanaa. Auringon lämpö iholla antaa jotain ”ihme energiaa”, mikä auttaa syksyn pimetessäkin jaksamaan. Auringonotto vaan ei ole kolmen lapsen kanssa kovin helppoa! Enemmänkin se on sitä, että niska ja selkä palaa, kun koko ajan seuraa lapsia ja kyykkii niiden perässä – niin kuin ystäväni tiivisti. Makoilu on silloin vain haave, jonka muru voi toteuttaa viemällä lapset vaikka jätskille minun jäädessä rannalle. Parhaimmillaan auringonotto on, kun kädessä on hyvä hömppä-lehti tai kirja. Toisinaan on vain ihana levätä lämmössä.

Treenaaminen

Aamuinen juoksulenkki, hikinen kahvakuulla treeni, sykkeen nostava mäkitreeni, kundaliinijoogaa mökin terassilla, katukorista Hietsussa, kuntopiiri mummolassa, uintia järvessä tai trampoliinitreeni lapsilta salassa. Kesä on täynnä mahdollisuuksia! Jos vain edes vähän saisi treenattua väsymyksen ja loman tiimellyksessä olen onnellinen. Ja kehokin kiittää, mutta en halua ottaa stressiä. Ja siksi tämä lista on vain inspiraatiota varten.

Tyttöjen kanssa bilettäminen

Kesämekko, kevyt meikki ja ihana rusketus. Ympärillä upeita naisia, syviä ja kevyitä keskusteluita herkkujen sekä kuoharin äärellä. Illalla lähdetään johonkin aurinkoiselle terassille, tanssitaan villisti, pieni flirtti päällä ja hymy huulilla. Yksi tyttöjen illan parhaita hetkiä on kävellä auringon noustessa Helsingin keskustan läpi kohti kotia ja kömpiä sitten murun viereen. Silloin on ihan pakahtua siitä rakkaudesta, mikä meillä on.

Shoppailu kesäalessa

Raha on tiukalla hoitovapaalla, mutta jos vain suinkin mahdollista ”karkaan” kesäaleen yksin, ilman lapsia. Muru on kyllä loistavaa shoppailuseuraa, jos vain lapset saadaan hoitoon. Tänä kesänä olen metsästänyt alesta laadukkaita, luonnonmateriaaleista tehtyjä vaatteita lempimerkeiltäni. Listalla on myös ihana kesämekko. Voi kun sen löytäisin! Lapsille katselen myös vaatteita sen mukaan, mitä seuraavaksi tarvitaan. Ostoksia ennakoidessa voi säästää pitkän pennin.

You may also like
Lifestyle
Meidän kesä <3
elokuu 17, 2018
Hyvinvointi
Karvakriisi
toukokuu 25, 2018
Hyvinvointi
Mieli kesäkuntoon
toukokuu 13, 2018
Uncategorized

Linnanmäki Suomen huvipuisto nro 1 <3

Olimme Linnanmäellä ystäväni kanssa heinäkuun alussa. Mukaan otettiin ystäväni lapset 9-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Minulla oli mukana kaksi vanhempaa lasta eli 8-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Kuopus jäi kotiin murun kanssa, mikä tuntui ihanan vapauttavalle.

 

Päiväksi valitsimme tarkoituksella hieman pilvisen päivän, mikä on osoittautunut hyväksi. Olimme samalla porukalla viime vuonna ja silloinkin päivä oli jopa viileä. Ihmisiä on pilvisenä päivänä vähemmän ja laitteisiin pääsee helpommin. Linnanmäellä voi olla kuumana päivänä valtavasti porukkaa ja pienemmille lapsille liiankin kuuma.

Aamu on aina yhtä sekasortoa, kun tiedossa on meno Linnanmäelle. Jännitys kasaantui ja lapset olivat aivan ylikierroksilla. Minua meinasi alkaa ärsyttämään, mutta sitten tajusin ottaa rauhassa. Äkkiä vain ovesta ulos, kauppaan hakemaan eväät ja ratikalla Linnanmäelle. Lapset olivat niin innoissaan, että innostus tarttui minuunkin. Ratikassa fiilis vain parani, kun vaunussa oli muitakin Lintsille menijöitä. Tuli ihan oma lapsuus mieleen.

 

Otimme kaikki rannekkeet vaikka Linnanmäellä on osa laitteista ilmaisia. Tänä vuonna en ollut raskaana eikä mukana ollut pientä vauvaa. Olin salaa odottanut, että saan taas nauttia pelosta, jännityksestä ja salaa hiipivästä pahasta olosta hurjimmissa laitteissa.

Lähdimme valloittamaan Linnanmäkeä lasten ehdoilla ja minä karkailin ”salaa” hurjimpiin laitteisiin. Isommat lapset, meidän koululaiset menivät aluksi kahden ja me menimme pienempien kanssa. Lapsuuden ystävän kanssa oli helppo olla. Naurettiin päivän aikana moneen kertaan, että lomareissuja ei kannata kaikkia tehdä aviomiehen kanssa.

 

Minun päiväni koho kohta oli Kingi, joka on yksi Lintsin hurjimmista laitteista. Ihan mahtava! Tunne vapaasta pudotuksesta oli huumaava. Kävin päivän aikana myös Ukko-Pekassa ja Kirnussakin, mutta Kingi oli parhain. Ehdottomasti. Suosittelen kaikille hurjapäille.

Isommat lapset halusivat meitä myös mukaan heidän suosikki laitteisiin ja vien isot Vuoristorataan. Saimme myös mukaamme Linnanmäen maskotin Rolle-pellen ja jarrumies ei turhaan jarrutellut. Vauhtia oli aika hurjaa! Ukkosen takia toinen kierros vuoristoradassa keskeytyi, mutta menimme myöhemmin uudelleen. Koko porukalla kävimme Vekkulassa, mikä oli pienille jännittävää ja isot näyttivät ylpeinä, mistä mennään.

 

Välillä kävimme syömässä hampurilaisateriat Lintsiburgerissa. Aikaa ei kulunut turhaan ruuan odotteluun ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Ruoka, juoma ja pienet herkut ovatkin tärkeitä, kun on koko päivän Linnanmäellä. Hattaraa ja popcornia oli pakko saada ja äideille kahvia. Ihmettelimme etenkin pienempien lasten jaksamista.

Päivä kääntyi iltaan ja murukin tuli käymään kuopuksen kanssa Linnanmäellä. 1-vuotias kuopuskin pääsi murun kanssa ilmaislaitteeseen ja hän oli aivan onnessaan.

 

Lähdimme kotiinpäin melkein kahdeksan tunnin huvittelun jälkeen. Kaikki alkoivat olla jo väsyneitä, mutta lapset puhuivat jo ensi vuoden Lintsin reissusta. Onneksi meillä äideillä on vuosi aikaa levätä. Vaikka täytyy myöntää, että olin itsekin vähintään yhtä innoissani päivästä kuin lapset.

*Tiesitkö, että Linnanmäeltä saa ostettua tamponeita ja siteitä yksittäisinä Muumitalosta, hintaan 50 senttiä kappale. Sieltä saa ostettua myös yksittäisiä vaippoja lapsille. Lintsin tamponit pelasti mut tällä kertaa. Minusta tämä on mahtavaa palvelua. =)

Mikä on sinun suosikki huvipuistosi Suomessa? Miksi se on sinusta paras? Kerro ihmeessä minulle ja muille lukijoille lempparistasi. Ehkä siitä tulee meidän perheen ensi kesän retkikohde. 

You may also like
Uncategorized
Koska leski saa rakastua?
lokakuu 29, 2017
Uncategorized
Seksuaalikasvatus suojaa – kerro lapsille ja nuorille sextortionista  
kesäkuu 20, 2017
Uncategorized
Jalkapallo, temppukoulu vai karate? – Miten lapseni löysi rakkaan harrastuksen
maaliskuu 15, 2017
Uncategorized

Muuta kesäloma riitely rakkaudeksi

Kesäkuussa pikku hiljaa koko perhe murua lukuun ottamatta aloitti lomailun. Päivät kuluivat vauhdilla ja olemme tehneet myös muutaman retken. Heinäkuun lähestyessä alamme kaikki jo odottamaan murun loman alkua. Ensimmäinen taka-isku oli kun loman alku siirtyi viikolla. Lapset alkoivat käydä malttamattomiksi ja minä väsyä. Ilmassa leijui hiljaa: ”Koska se pirun loma alkaa. ” Suoraan sanottuna alkoi ketuttaa.

 

Loma alkoi. Ja niin alkoi riitelykin. Lapset aloittivat aamulla kinastellen ja vuoron perään parkuen. Vuoroin minulla paloi pinna ja sitten murulla. Mutta ei sekään riittänyt, riitelimme myös keskenämme. Välillä ”kevyesti” kinaten ja toisinaan jopa huusimme. Tyttömme kysyikin ensin murulta: ”Miksi sinä isi huudat niin paljon?” Ja sitten minulta: ”Miksi sinä äiti olet niin herkkä?”

 

Tilanne harmitti. Aivot olivat puolitehoiset ja pehmeät väsymyksestä. Kuopus on valvottanut ja kolmen kanssa yksin olo on vienyt voimia. Odotin valtavasti murun loman alkua ja lepoa. Ja piru se mitään lepoa ollut! Muru tuli ja sekoitti koko rytmin. Sen päälle piti vielä riidelläkin! Olin valmis ottamaan salaa äkkilähdön etelään aivan yksin.

 

 

Kaksi päivää tappelimme joka välissä. Miksi? Googlailin lomariitely artikkeleita mielenkiinnosta ja niitähän löytyi. Itsekin olisin niitä osannut nimetä, mutta joskus on hyvä lukea muiden neuvoja. Väsymys on yleinen riidan aihe lomilla ja minä olin keskittynyt vellomaan vain omassa väsymyksessäni. Oletukset ja puhumattomat odotukset nousevat myös riidan aiheiden kärkikahinoihin. Sopii meidänkin tilanteeseen.

 

Pieni häpeänpuna nousi poskilleni, kun aloin tajuamaan miten lapsellisesti käyttäydyin. Ei sekään vielä silti auttanut. Muru sanoi erään riidan päätteeksi: ”Anna minunkin olla väsynyt.” Olin ihan raivona, mutta tajusin silti olevani varsin itsekäs. Tanssin intohimoisesti vain oman väsymykseni kanssa.

 

Illalla muru tuli pyytämään anteeksi sanomisiaan ja minä sain kakistettua ulos, että sinäkin saat olla väsynyt. Me molemmat olimme väsyneitä. Sen ääneen sanominen auttoi. Takana on ollut rankka vuosi. Kolmannen lapsen vauva vuosi ja vaikka olin kotona, me molemmat teimme silti töitä. Välillä rahahuolet ovat painaneet harmaita pilviä yllemme ja vyötä on kiristelty. Hoitoapua ei ole ollut liiaksi ja keväällä lapsetkin sairastelivat enemmän. Ei mikään ihme, että olemme väsyneitä!

 

 

Odotimme molemmat lepohetkiä niin kovasti, mutta emme silti puhuneet siitä toisillemme. Me oletimme vain toisen tietävän sekä ymmärtävän. Totuus on kuitenkin se, että pitää puhua ja kolmen lapsen kanssa lepohetkiä pitää järjestää. Ne pitää sopia, vuorotella ja pyytää vielä ulkopuolista apuakin. Päätimme muuttaa ”riitelyloman” oikeaksi lomaksi.

 

Aamuisin muru on antanut minun nukkua, sillä hoidan pääosin yöheräilyt sillä jatkan vielä imetystä. Silti yritän välillä antaa murunkin nukkua pidempään. Aamun pidemmät unet vaikuttavat heti mielialaan. Päivällä on pakko alkaa jakaantua eikä mennä aina yhdessä, jotta saa levättyä. Meillä on kolme lasta ikäjakaumalla 1-vuotiaasta 9-vuotiaaseen. Silloin pitää myös miettiä toden teolla mitä voi tehdä ja miten rytmittää päivä.

 

Päätimme myös lähteä kaupungista mummolaan, jossa elämä on rauhallisempaa. Lapset vain ulos pihalle ja trampoliinille. Välillä pyöräilyä, uimaan tai serkuille kyläilemään. Apuna on mummo, pappa ja välillä isomammakin. Kuopuskin tuntuu nukkuvan pidemmät päiväunet ja yöt paremmin mummolassa. Omakotitalo antaa myös tilaa olla välillä yksin ja ottaa vaikka päiväunet kahden murun kanssa, jos mummo vahtii lapsia.

 

Loputon oletuksien viidakko on pakko selvittää ja olemme puhuneet, puhuneet ja puhuneet mitä haluamme tehdä. Mihin rahat riittävät. Ja mikä oikeasti on meille tärkeää. Mitkä asiat ovat lapsille tärkeitä. Mitä parisuhteemme tarvitsee ja mitä me itse tarvitsemme. Se on auttanut ja tietty kireys on alkanut helpottaa. Selkeästi meille sopii, että loman alussa otetaan ihan rauhassa ja totutella lomaan ennen kuin säntäämme kaiken maailman rientoihin.

 

Emme lähde tänäkään vuonna ulkomaille, ehkä emme edes vuokraa mökkiä mutta syömme paljon mansikoita, herneitä, olemme yhdessä ja nautimme. Lapset haluavat kaikkea, mutta minusta tuntuu, että hauskinta niiden mielestä on kastella aurinkoa ottavat äiti kylmällä vesisuihkulla. Sen he muistavat lopun ikäänsä! Ihan sairaan halpaa huvia!

 

 

Ja mitä muruun, minuun ja rakkauteen tulee on toive olla yksi yö kahden. En tiedä tanssimmeko taas villisti yökerhossa, lähdemmekö minikaupunkilomalle, olemmeko vain kotona alasti vai lähdemmekö metsään patikoimaan. Ei sillä ole edes väliä. Haluan vain saada aidosti murun itselleni, katsoa häntä syvälle silmiin, kuulla jokaisen lauseen loppuun ja uppoutua rakkauteen. Höpöttää niin kauan, että yö pimenee ja aamu taas valkenee. Maistaa viinin murun huulilta ja nukahtaa hänen syliinsä.

 

Yksi yö kahden tekee ihmeitä pienten lasten vanhemmille. Onko se sinunkin toiveesi? Sano se kumppanillesi. Kerro, mitä haluaisit tehdä. Yrittäkää järjestää lapset hoitoon ja olla kahden. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta vaivan näkö kannattaa. Hymyilevät vanhemmat ovat lasten kesälomamuistojen aatelia. <3

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Close