Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Uncategorized

Rakas muisto Vauva-lehdestä

Kaupallinen yhteistyö Vauva-lehden kanssa.

 

Kun odotin esikoistani vuonna 2007, olin suoraan sanottuna aika pihalla raskaudesta ja äitiydestä. Olin vasta 21-vuotias ammattikorkeakouluopiskelija, enkä ollut ihan hirmuisesti vaivannut mieltäni vauva-asioilla. 

 

Raskaustesti tietysti muutti kaiken. 

 

Vauvan kasvaessa sisälläni tulevaisuus alkoi hahmottua hiljalleen. En kuitenkaan innostunut yhtään kaiken maailman kasvatusoppaista. Mikä oli jopa outoa, koska aina kun innostun jostain, suuntaan ensimmäiseksi kirjastoon.

 

Sain kuitenkin oman elämäni, tulevan opiskelijaäidin lottovoiton kirpputorilla. Löysin sieltä vuoden 2005 Vauva-lehden koko vuosi kerran. Hintaan 1 euro! Ihan loistodiili ja kiikutin pika-pikaa lehdet kassalle.

 

Muistan sen ilon, minkä lehdet toivat. Ne olivat tärkeä osa matkaani äidiksi. Luin Vauva-lehdet kannesta kanteen, useampaan kertaan ja prosessoin sitä, miten minulla ja pikkuisella elämä tulisi menemään. Niistä oli hyötyä, sillä vauvani syntyi jo raskausviikolla 31+4, enkä ehtinyt käymään yhdessäkään synnytys- tai perhevalmennuksessa. Tulin äidiksi yllättäen monessakin mielessä.

 

Jos sinä harkitset Vauva-lehden tilaamista itsellesi tai olet ystävä tai mummi niin se voi olla mitä mahtavin lahja odottajalle tai tuoreelle äidille. Olen minä myöhemmin lukenut kasvatusoppaitakin, mutta Vauva-lehti on pehmeä alku. Täynnä tietoa, vertaistukea ja se on rakkaudella tehty. Puhu muru suosittelee lämpimästi. <3

*Pusukuva on perhealbumista kesältä 2008 <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

You may also like
Hyvinvointi
TOP 5 – Tunteita herättävät postaukseni
kesäkuu 3, 2018
Perhe
Millaisena äitinä sinut muistetaan
toukokuu 11, 2018
Hyvinvointi
Äitiyden ja muuttuvan seksuaalisuuden kohtaaminen
huhtikuu 8, 2018
Uncategorized

Fysioterapeutti, onko mitään tehtävissä?

Tapasin Toisenlaiset äidit – ohjelmaa juontaneen Piritta Hagmanin muutama viikko sitten. Halusin kysellä häneltä fysioterapian mahdollisuuksista tukea naisen palautumista synnytyksen jälkeen. Piritta toimii äitiysfysioterapeuttina, synnytysvalmentaja ja doulana Helsingissä. Suoraan sanottuna, minua myös huoletti oma palautumiseni. Kolme lasta ovat vaatineet veronsa kehostani! Olen kokenut sen klassisen pissan lirahduksen trampalla. Ja tiedän, ettei minun enää kannata mennä spontaanisti hyppimään x-hyppyjä vaan suuntaa ekana vessaan.

 

Olen aina välillä haaveillut, että kävisin tarkistuttamassa erityisesti lantionpohjalihasten kunnon. Nuo ihanat rakkauslihakset vaikuttavat niin jokapäiväiseen elämään, treenaamiseen kuin rakasteluun sekä orgasmien voimakkuuteen – eli niillä on väliä. Minulla ei siis ole mitään erityisiä oireita, ainoastaan tunne takaraivossa että tilanne pitäisi tarkastaa. Välillä olen jaksanut treenata lantionpohjalihaksia säännöllisesti, toisinaan treenit ovat jääneet arjen jalkoihin. 

 

Tiesitkö, ettei fysioterapiasta hyödy vain äidit? Fysioterapeutilla voi käydä myös nainen, joka ei ole synnyttänyt. Lantionpohjalihakset tarvitsevat treeniä iän myötä ja niiden kunto sekä treeniohjeet on hyvä tsekata. Teen Pirittan kanssa jatkossa yhteistyötä myös seksuaaliterapiavastaanotollani. Useampi naisasiakkaani on käynyt kerran tai useammankin kerran fysioterapeutilla seksuaaliterapian rinnalla.

Missä vaiheessa fysioterapeutin luokse kannattaa mennä synnytyksen jälkeen?

 

-       Voin suositella kaikille odottaville ja tuoreille äideille fyssarin käyntiä jälkitarkastuksen jälkeen. Silloin spontaanipalautumisen vaihe on ohi ja se alkaa hidastumaan. Tuoreen äidin kannattaa hakea apua jo aiemmin, jos hänellä ilmenee esimerkiksi virtsankarkailua, mikä haittaa elämää tai hän on huolissaan kehostaan.

-       Ideaalitilanteessa, jos ei tarvitsisi miettiä esimerkiksi rahaa tai fysioterapeutilla käynti olisi mahdollista kunnallisesti, olisi hyvä käydä jo raskauden aikana. Silloin vältyttäisi siltä, että tuore äiti saa vain jumppaohjeet monisteena eikä kukaan käy niitä läpi hänen kanssaan. Moni tuore äiti kyllä yrittää tehdä jumppaliikkeitä, mutta ei tee niitä kuitenkaan oikein, mikä on inhimillistä.

 

Mielessä pyöri kysymys, onko mitään hyötyä mennä fyssarin luokse 2,5 vuotta synnytyksestä? Vai olenko jo ihan ”lostcase”?

 

-       Et tietenkään ole ”lostcase”. Ei siis tarvitse nolostella tuloaan vaikka synnytyksedtä olisi 10 vuotta ja esimerkiksi pömpöttävää vatsa vaivaisi. Koska vaan voi tulla ja ihmisen kehoa voi harjoittaa vanhuuteen saakka. Se on hienoa, jos nainen haluaa pitää kehostaan huolta!

-       Mikä helpotus! Eli minä voin varata aikaa ja jotain on vielä tehtävissä. Mahtavaa! Tiedän, että peri syntini on liian varhain aloitettu treenaaminen raskauksien jälkeen. Mitäköhän se on aiheuttanut…

Mitä siellä fyssarin luona sitten tapahtuu ensi käynnillä ja paljonko se maksaa?

 

-       Fyssari katsoo aina naisen kehoa kokonaisuutena, ei vain lantionpohjaa tai keskivartaloa.

-       Käynti alkaa haastattelulla, missä kartoitetaan naisen terveyttä ja taustaa laajemmin sekä tietenkin raskautta sekä synnytystä. Sen jälkeen tarkastellaan tyypillisesti ryhtiä, kehon liikkuvuutta, lantionpohjalihasten kuntoa ultraäänilaitteella alavatsan päältä tai emg-tutkimuksella vaginaali- tai anuselektrodilla ja mitataan suorien vatsalihasten väli eli mahdollinen erkauma. Monia muitakin tutkimuksia voidaan tehdä, kuitenkin aina yksilökohtaisesti tarpeen mukaan. 

-       Kun kartoitus on tehty katsotaan yksilöllisiä treeniohjeita esimerkiksi erkauman hoitoon. Jokainen harjoitus kokeillaan ja käydään läpi, selitetään miksi ja miten se tehdään. Lantionpohjan lihasten harjoittaminen on usein hankalaa synnytyksen jälkeen, etenkin jos ponnistusvaiheessa on syntynyt repeämiä tai asiakkaalle on tehty episiotomia (välilihan leikkaus), jotka voivat vaikuttaa paljonkin alueen hermotukseen ja tuntoon. Vaikeampaa harjoittelusta tekee myös se tosiasia, että lantionpohjan lihasten edistymistä ei paljain silmin näe ja tunne samalla tavalla, kuten pinnallisten lihasten treenissä. 

Vaikka kotona olisi yrittänyt parhaansa, lantionpohjan harjoitteet ovat saattaneet kohdistua vain pinnallisille lihaksille. Diagnostisella ultraäänellä äitiysfysioterapeutti pystyy varmistamaan tehokkaasti, että asiakas osaa tehdä harjoitteet oikein ja myös tuloksia syntyy!

- Pyrin aina varmistamaan, että kun asiakas lähtee ensikäynniltä, hän on saanut mahdollisimman paljon tietoa ja ymmärrystä omasta kehostaan. Vaikka fysioterapeutti pystyy tehokkaasti tukemaan asiakkaansa kehon toimintaa ja auttamaan häntä oikeaan suuntaan, kotiharjoittelu on kuitenkin aina asiakkaan vastuulla ja siksi siitä pitää tehdä mahdollisimman helppoa ja tehokasta! Ensimmäinen käynti kustantaa Helsingin seudulla n. 95e.

 

 

Ajattelin itse joulukiireiden ja kirjan kirjoitushommien valmistumisen jälkeen varata ajan Pirittalle. Sulan innostuksesta ja paahdun kauhusta, mikä on oman kehoni tilanne. Ja haluan ehdottomasti tietää onko omat lantionpohjalihastreenini tehty oikein! Nyt alkaa kuitenkin olla sellainen tunne, että tämä asia on aika hoitaa. Ehkä tämä on myös yksi askel elämäntaparemontissani. Lupaan kertoa teille käynnistäni. Oli tuomio, mikä vain…

 

Piritta tiivisti jutustelumme loppuun meille kaikille tärkeän viestin, johon yhdyn täysin naisena, äitinä ja seksuaaliterapeuttina: ”Jokainen nainen on oman kehonsa paras asiantuntija. ” Joten muista kuunnella kehosi viestejä ihana nainen. <3

 

 

*Oletko sinä käynyt fyssarin luona synnytyksen jälkeen? Olisiko siitä apua sinulle? Oletko ylipäätään treenannut lantionpohjalihaksia? Millä tavoin treenaat – tiedätkö esimerkiksi jonkun hyvän lantionpohjalihastreeni appin? Jälleen kerran on hyvä mahdollisuus omia kokemuksia jakamalla lisätä toistemme tietoa ja antaa uusia näkökulmia.

*Tsekkaa Pirittan nettisivut www.aitiysfysio.fi ja Äitiysfysion Facebook sivut.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Uncategorized

Eikö seksillä ole merkitystä lapsiperheissä, eikö?

Luin eilen aamulla Helsingin Sanomista juttua Niskalenkki aikapulasta (Täyteen ammuttu elämä ajaa parit kriisin partaalle). Se kertoi aikapulasta lapsiperheen kiireisessä elämässä. Jutussa oli monta hyvää pointtia: ajankäytön pelisäännöt, aikataulujen suunnittelu, puhuminen, arvoista sopiminen. Se kannattaa ehdottomasti lukea ja pysähtyä itsekin sen äärelle pohtimaan, missä teillä mennään. 

Minua jäi kuitenkin hieman häiritsemään, miksi parisuhteesta puhutaan niin kainostellen. Miksi SEKSI JA SEKSUAALISUUS sanoja ei voi mainita suoraan, vaikka niissä piilee yksi lapsiperheiden parisuhdeongelmien suurimmista haasteista? Onko seksi edelleen jotain liian likaista? Irrallista? Epäolennaista muka? 

Seksillä ja seksuaalisuudella on iso rooli parisuhteessa.

En tarkoita tällä pelkkää panemista. Vaan monella tasolla tapahtuvaa toisen kohtaamista, johon kuuluu myös seksuaalinen halu kumppania kohtaan ja yhteinen matka nautintoon. Se on kaikkea koskettelua niin ei-seksuaalisella kuin seksuaalisellakin virityksellä, se on lähelläoloa, silmiin katsomista, toisen näkemistä muunakin kuin vanhempana.

Lapsiperheen arjessa oman ja yhteisen seksuaalisuuden toteuttaminen joutuu myös uuden eteen. Ja se on minusta aina mainitsemisenarvoinen asia. Sillä muutos yllättää niinkuin talvi yllättää autoilijat joka pirun vuosi. Voin omasta elämästä sanoa, että jokainen uuden perheenjäsenen syntymä on kuin se talvi, joka yllättää.

Oman kumppanin kanssa yhteinen aika vähenee ja mahdollisuus spontaaniin seksiin supistuu rajusti tai häviää kokonaan. Tieto raskauden, synnytyksen ja imetyksen vaikutuksista seksuaalisuuteen jää muun tiedon sekaan tai sitä ei edes anneta. Bloggaajakollegani Tosielämän kotileikkejä laittoi juuri postauksen Vauva tuli, halut meni. Hän kyseli siihen minulta neuvoja synnytyksenjälkeiseen haluttomuuteen, joka on valtavan yleistä. 

Onnellisissa ja seksuaalisesti aktiivisissa suhteissa seksuaalisuudella on iso merkitys myös lapsiperhevaiheessa. Silloin on hyvin tärkeää, että molemmat kokevat, että on arvokasta antaa seksille aikaa. On se sitten sitä kuuluisaa ”pikkukakkosseksiä” tai puolen tunnin nipistys yöunista. Ja samaan aikaan on tärkeää tiedostaa, että ollaan elämänvaiheessa, joka on haastava.

Seksillä on oma tärkeä osansa intiimin parisuhteen luojana ja onnellisen parisuhteen ytimenä. Eikö olisi jo aika lopettaa kainostelu seksin ja seksuaalisuuden äärellä ja nostaa se esiin, kun puhutaan perheiden hyvinvoinnista? Silloin annettaisiin lapsiperhearkea eläville pareille myös lupa puhua siitä ja hakea apua.

Parhaimmillaan seksi on energian lähde väsymyksen keskellä, se auttaa jaksamaan ja katsomaan omaa kumppania hymyillen maitolasien kaatuillessa. Ja orgasmit saavat sinut nukkumaan paremmin ja stressitason laskemaan – ehkä siihen kannattaisi panostaa vaikka hieman yöunistakin? <3

*Mitä mieltä sinä olet, kuinka merkittävä osa seksi ja seksuaalisuus on parisuhdettanne? 

*Tsekkaa antamani vinkit Lähiömutsi -bloggarille Pikkukakkosseksiä ja muut seksuaaliterapeutinvinkit . Voit myös käydä testaamassa, missä kunnossa parisuhteenne on tekemällä laatimani parisuhdetestin. Jos sinulla tai teillä on elämässä suurempia solmuja voit varata ajan minulle seksuaaliterapia vastaanotolleni Sexpoon. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

*Kuvat Pexels

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Uncategorized

Kuparikierukka – ystävä vai vihollinen?

Vuosi sitten tunnelma oli jotain ahdistuksen ja onnen väliltä. Olin mokannut ”varmojenpäivien” laskujeni kanssa ja pelkäsin raskautta. Kuopus oli vasta 1-vuotias. Siinä hetkessä tuntui, ettei voimat riitä uuteen raskauteen. Miten selviäisimme neljän kanssa?!!

 

Päädyin luottogynekologini Leena Väisälän suosituksesta kuparikierukkaan, koska taaperoimetykseni esti muiden jälkiehkäisymenetelmien käytön. Kuparikierukan asentaminen toimi jälkiehkäisynä, ja samalla sain ehkäisyn kuntoon seuraavaksi viideksi vuodeksi. Minulle hormonikierukka ei sopinut, sain siitä kovan aknen ja vatsa nipisteli pitkään.

 

En myöskään halunnut hormonaalista ehkäisyä jo pelkän imetyksen takia. 

 

Blogikommenteissa oli viime vuonna vilkasta keskustelua, kun postasin Kun äidin ehkäisy pettää – on kiire tehdä valintoja. Moni jakoi myös kokemuksiaan kuparikierukasta, joka siinä hetkessä alkoi todella kiinnostaa. Enhän yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. Pelkäsin monia asioita kuparikierukan suhteen.

 

”Meille on nyt tulossa neljäs lapsi kuparikierukasta huolimatta. Tein päätöksen tehtyäni plussatestin että saa tulla. Mies oli erimieltä ja häntä pelotti enemmän tuleva etenkin taloudellisesti. Meille tulee jatkossa joku muu ehkäisy..varmaankin mieheni käy vasektomiassa.”

 

”Itsellä ollut kuparikierukka nyt päälle vuoden,otin sen muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen.Aluksi mietti että voiko tää oikeesti ehkäistä ja tavallaan pelottikin.Mutta ainakin itsellä on toiminut oikeen hyvin,ei oo ainakaan yllätysraskauksia tullut,ja kaikki pelottelut runsaista vuodoista,pitkäkestoisista kuukautisista yms.ei ainakaan ole mulla pätenyt. Tyytyväisempi tähän vaihtoehtoon kuin pillereihin!! ”

 

Olen ollut ihan hirmuisen tyytyväinen kuparikierukkaan. KYLLÄ –TYYTYVÄINEN!!! Kuparikierukka sopii minulle: ehkäisy on kunnossa ja keho tuntuu silti toimivan oman luonnollisen rytminsä mukaan. 

Mitä kuparikierukka on tuonut mukanaan? Varmuuden. Seksistä on paljon helpompaa nauttia, kun ehkäisy on kunnossa. Seksihalut ovat jopa kohonneet! Vuoden aikana kuukautiskiertoni on ollut säännöllinen, vähän lyhentynyt ja pari päivää ennen menkkoja tulee tiputtelua. Menkat ovat hieman runsaammat (aiemmin niukat/ normaalit) ja ehkä 1-2 päivää pidemmät (yhteensä 5 päivää), mutta ei yhtään kipeämmät. 

 

Ainoa isompi miinus oli alkuvaiheessa kuparikierukan langat, jotka kävin katkaisemassa. Ne pistelivät murua seksin aikana. Gynekologi tsekkasi käynnin yhteydessä, että kaikki on kunnossa, ja kierukka on pysynyt oikeassa paikassa. 

 

Kuparikierukan kanssa hyvät puolet ovat ehdottomasti voittaneet huonot minun kohdallani. Ja se sopii hyvin taaperoimettäjälle! 

 

Kun sanoo sanan kuparikierukka, saa usein kuulla ikäviä kauhutarinoita. Tarinoita siitä, miten kuukautisvuodot muuttuvat runsaammiksi, muuttuvat kipeämmiksi, tulee tiputtelua ja raskaaksikin saattaa kuulemma tulla ”helposti”.  Uskon, että ei se toimikaan kaikilla. Omasta kokemuksestani johtuen haluan kuitenkin tuoda keskusteluun positiivisen näkökulman.

 

Korvan taakse on hyvä laittaa tieto, että kuparikierukka toimii myös tehokkaimpana jälkiehkäisykeinona ja kuuluu Käypä hoito -suositukseen. Voi olla, että sinä, ystäväsi tai tyttäresi tarvitsee sen tiedon vielä joskus. Ja jos sinä mietit hyvää ehkäisykeinoa, voit ainakin kysyä lääkäriltäsi, sopisiko kuparikierukka sinulle. Oikean ehkäisymenetelmän löytyminen on tärkeää naisen elämässä! <3

 

 

*Mikä ehkäisymenetelmä sinulla on? Oliko vaikea löytää sopiva? Tai onko sinulla kokemuksia kuparikierukasta?

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

 

*Alempi kuva Pixabay

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Uncategorized

Vaarallinen suhde

Tämä on lukijani tarina eli vieraskynäkirjoitus. Kiitoksia tarinasi jakamisesta. <3 

Tutustuin mieheen alkuvuodesta Tinderissä. Olin vastikään itse eronnut pitkähköstä suhteesta ja elin itseni löytämisvaihetta: tutustuin itseeni uudelleen ja tarkoituksenani oli opetella olemaan itsekseni, tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, harrastaa seksiä ja nauttia elämästäni.

 

Suhde alkoi pikkuhiljaa. Viestittelimme toisillemme parin viikon ajan ja juttelimme elämistämme, avauduimme. Hän kertoi olevansa naimisissa naisen kanssa, mutta suhde ei toiminut; oli kommunikaatio-ongelmia ja henkinen läheisyys puuttui. Pystyin samaistumaan hänen tilanteeseensa. Olinhan itse juuri eronnut suhteesta, jossa oli ollut paljon samanlaisia elementtejä. Hän ehdotti tapaamista mutta kieltäydyin. Mies oli naimisissa ja kahden lapsen isä.  

 

Tyrmäyksestäni huolimatta hän jatkoi viestien lähettelyä pienen tauon jälkeen ja haastoi keskustelemaan. Keskustelumme olivat rikkaita ja monipuolisia, niiden aikana ja niiden jälkeen aloin pikkuhiljaa kokea suurta yhteyttä häneen. Aloin vähitellen tuntea, että hänessä on jotain erityistä, myös arvomme ja ajatuksemme kohtasivat. Yhteenkuuluvuuden tunne pelotti, mutta kiehtoi samalla suunnattomasti. 

 

Keskustelut johtivat siihen, että hän lopulta sai tahtonsa läpi. Tapasimme luonani ja siitä alkoi varsinaisesti suhteemme. Hyvin nopeasti olin myyty, kemiamme kohtasivat täydellisesti myös makuuhuoneen puolella. Tuntui epäreilulta, olin tavannut unelmieni miehen mutta hänen elämäntilanteensa vuoksi suhteemme tulevaisuus oli synkkä.

 

Mies kertoi suhteistaan aiempiin kumppaneihinsa. Kaksi lasta olivat eri suhteista, joihin liittyi omat oudot tarinansa. Kaikki hänen kertomansa tarinat elämästään kuulostivat järkeviltä, vaikka ne olivatkin erikoisia. Silti pieni ääni päässäni sanoi jo tuossa vaiheessa, että jotain on pielessä.

 

Mies otti lopulta avioeron, olimme tunteneet muutaman kuukauden. Ero oli riitaisa. 

 

Arkemme alkoi ja pääsimme vihdoin pois kaikesta salailusta, pääsimme aloittamaan yhteisen elämämme rakentamisen. Hänellä oli suhteemme ”virallistuttua” kova kiire edetä. Itse halusin tutustua rauhassa. Rauhallisuuteni turhautti miestä. Hän oli esimerkiksi valmis muuttamaan yhteen kanssani lähes heti. Pidin kuitenkin pääni enkä suostunut hänen painostukseensa asian suhteen. Tästä olen yhä edelleen kiitollinen.

 

Keskustelimme paljon ja kiivaasti esimerkiksi hänen entisistä suhteistaan ja yleisesti ihmisten käyttäytymisestä. Kyseenalaistin hänen toimintaansa, vaadin selityksiä, perusteluja, koska alitajuntaisesti havaitsin hänessä vilppiä. Mies kertoi lopulta pettäneensä ex-vaimoansa useiden muiden naisten kanssa, vaikka olikin kertonut suhteemme alussa, että olen hänen ainoa ”syrjähyppynsä” ikinä. 

 

Pettämistunnustuksen lisäksi suhteemme oli jo alkanut muuttua. Hän alkoi muuttua. Hän oli kertonut jo aikaisemmin pahasta tavastaan rikkoa tavaroita suuttuessaan, tapaa, jota hän ei ollut saanut yrityksistään huolimatta kitkettyä pois. Ensimmäisen kerran tavaraa rikkoutui noin kuuden kuukauden kuluttua tapaamisestamme. Yritin keskustelun avulla avata näitä tilanteita hänen kanssaan jälkikäteen mutta ilman menestystä. Halusin keskustella ja analysoida tapahtunutta. 

Hän löi nyrkillä puurolautasen halki lasten ollessa samassa pöydässä, toisella kerralla oman tietokoneensa. Nämä ”riidat” johtuivat nalkuttamisestani ja havaitsinkin tuntevani syyllisyyttä, kun hän oli rikkonut tavaroita. Hän sai minut tuntemaan, että vika on minussa. 

 

Arkemme oli kiivasta ja perustui hyvin pitkälti hänen tunnetiloihinsa. Jos hän oli hyvällä tuulella, arki oli ihanaa, aivan mahtavaa ja parasta, mitä olen koskaan kokenut. Jos hän  oli  huonolla tuulella, joutui hänen kanssaan olemaan ikäänkuin ”varpaillaan”. Pian aloinkin huomata itsessäni fyysisiä oireita: päänsärkyä, painon tunnetta rinnassa ja unettomuutta. Lisäksi olin hyvin itkuherkkä ja syytin kaikesta hormoneita. Välillä mietin, että olen tulossa hulluksi. 

 

Lopulta fyysiset oireet herättivät minut. Ymmärsin etten ole se ihminen, joksi olen muuttunut hänen kanssaan. Kehoni viestitti minulle, etten voi hyvin. Oikeasti olen iloinen, vahva ihminen enkä onneton ”parka”, joksi olin muuttunut. Tein päätöksen ja jätin hänet. Kerroin hänelle, että en aio jatkaa suhdetta, jossa joudun elämään pelossa. 

 

Eroilmoitukseni jälkeen tapasimme kahvilassa. Paikan olin valinnut mahdollisimman julkiseksi, sillä pelkäsin hänen olevan arvaamaton. Hän saapui tapaamispaikkaan naama mustelmilla, tyynenrauhallisena. Hän kertoi voineensa niin huonosti, että hänen oli pakko ollut satuttaa itseään. Tämän tapaamisen jälkeen hän lähetti minulle painostavia viestejä noin viikon ajan. En vastannut viesteihin. 

 

Eron jälkeen laitoin viestiä hänen molemmille ex-kumppaneilleen ja lapsiensa äideille. Paljastui, että suhde molempiin oli toistanut samaa kaavaa kuin minun suhteeni häneen. Näissä suhteissa hän oli myös pahoinpidellyt molemmat naisensa, vaikka oli minulle väittänyt ettei koskaan ole satuttanut ketään. Aikaisemmissa suhteissaan hänen alkoholinkäyttönsä oli ollut runsasta ja seksuaalikäyttäytymisensä holtitonta. 

Keskustelujen perusteella lähes kaikki, mitä hän oli kertonut edellisistä suhteistaan oli ollut muunneltua totuutta. ”Väkivaltainen” ex-tyttöystävä, hänen esikoisensa äiti, paljastui esimerkiksi pelottomaksi naiseksi, joka oli noussut vastustamaan kumppaninsa mielivaltaa. Tämä oli aikaisemmissakin suhteissaan käyttäytynyt itsetuhoisesti, jos ei ollut saanut tahtoansa läpi. Suhteissa oli ollut pelkoa, manipulointia, henkistä väkivaltaa.

 

Olin tyrmistynyt kuulemastani, toisaalta ymmärsin ja näin kaiken nyt kirkkaasti. Kaikki merkit olivat olleet edessäni. Intuitio varoitti minua jo suhteen alussa, mutta en kuunnellut. Suhteen jälkeen kärsin paniikkikohtauksen tapaisista pelkokohtauksista ja unettomuudesta noin kuukauden, laihduin muutaman kilon. Olin hyvin ahdistunut, sillä nyt ymmärsin, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi pitäytynyt omassa tahdossani. Olisin muuttanut yhteen hirviön kanssa, olisin jossain vaiheessa joutunut pahoinpidellyksi ja petetyksi. Hän olisi etsinyt tämän jälkeen itselleen uuden naisen, uuden ”uhrin” ja kaava olisi toistunut.

 

Suhde opetti minulle sen, että pystyn rakastamaan. Koskaan en ole tuntenut olevani yhtä onnellinen ja toisaalta niin onneton kuin hänen kanssaan suhteen alussa. Opin myös kuuntelemaan itseäni ja luottamaan omaan fiilikseeni ihmisistä. Intuitio kertoo paljon, kun siihen luottaa, asioilla on aina kaksi puolta eikä kaikki ole sitä, miltä se vaikuttaa tai  miltä sen”halutaan vaikuttavan”.

 

VINKKI: Suhteen jälkeen luin kaksi kirjaa, joista oli mieletön apu itselleni. Ne käsittelivät narsistin kumppanin tai muun lähellä eläneen ihmisen kokemusta. Ensimmäinen oli  Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren Sata tapaa tappaa sielu (2013)  ja toinen Outi Nevalinnan Juoksukengät (2016).

 

 

*Voit kommentoida vieraskynäkirjoitukseni nostamia fiiliksiä. Oletko itse ollut  vastaavanlaisessa suhteessa? Jos haluat jakaa oman tarinasi blogissani vieraskynäkirjoituksena, laita minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com ja jutellaan lisää.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

*Kuvat Pixabay

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Uncategorized

Parisuhteen vasu eli pasu

Tyttärelläni oli juuri päiväkodin vasukeskustelu (lapsen varhaiskasvatussuunnitelma). Täyttäessäni kotona ennakkolomaketta keskustelua varten, jäin pohtimaan, että tällainen olisi loistava myös parisuhteessa. Kerran vuodessa olisi sitten ”pasukeskustelu” eli parisuhdesuunnitelma, joka käytäisiin läpi seksuaali – ja pariterapeutin kanssa.

 

Siinä pohdittaisiin yhdessä suhteen vahvuudet eri näkökulmista. Avattaisiin turvallisesti terapeutin läsnäollessa ne asiat, jotka ovat jääneet hampaankoloon tai jotka aina aiheuttavat tappelua. Katsottaisiin samalla mennyttä vuotta: mitä tapahtuu tässä ja nyt, ja miltä näyttää tulevaisuus. Puhuttaisiin rakkaudesta, mutta myös seksuaalisuudesta. 

 

Seksuaali- ja pariterapeutti voisi kartoittaa tilannetta myös koskien parisuhteen kestoa, perhe- ja muuta elämäntilannettanne. Hän osaisi vaihtaa näkökulmaa ja auttaisi teitä ymmärtämään toistenne tuntemuksia.

 

Ennen ”pasukeskustelua” olisi kumppanien tärkeä miettiä etukäteen, kumpikin tahollaan, toiveita, tuntemuksia ja ajatuksia parisuhteesta sekä kumppanista.

Pasussa valmistavat kysymykset voisivat olla (muokattu Helsingin Vasun ennakkokysymyksistä):

  1. Mitkä ovat parisuhteenne vahvuudet ja yhteiset kiinnostuksen kohteet? 
  2. Minkälaisia ajatuksia teillä on toisistanne? Ja toistenne käytöksestä?
  3. Minkälaisia tarpeita teillä on parisuhteessa ja miten te pystytte vastaamaan toistenne tarpeisiin? Millä tavalla tarpeet kohtaavat seksuaalisuuden saralla? 
  4. Minkälaista toiveita teillä on toisillenne? Mitä toivotte terapialta?

 

Meillä on tulossa murun kanssa hääpäivä joulukuussa ja hieman olen juoninut, että jonkinlaiseen parisuhteen kehityskeskusteluun hänet vien… Onhan tässä oltu yhdessä jo kohta 8 vuotta.  Emme ole kaikesta samaa mieltä ja välillä pinna kiristyy, vaikka rakkautta riittääkin. Katsotaan, mitä saan järkkäiltyä meille. <3

 

 

*Minkälaisia ajatuksia ”pasukeskustelu” eli parisuhdesuunnitelma teissä herättää? Voisiko se vahvistaa rakkauttanne? Olisiko  sinusta oikea paikka pasulle terapeutin luona vai kotisohvalla?

*Hyviä ennakkotehtäviä olisi myös suunnittelmani parisuhdetesti ja parisuhteen swot -harjoitus. Käy tsekkaamassa ja kokeile oman kumppanisi kanssa! <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

*Kuvat Pixabay

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
syyskuu 1, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Uncategorized

Yksi iso syy feikata orgasmi

”Ei alkulämmittelyä, ei intohimoista suutelemista. Vaatteetkin sai yleensä riisua itse” Yli kymmenen vuoden ajan Päivin avioliittoon kuului seksiä, jopa useita kertoja päivässä. Se ei ollut sellaista rakastelua, josta Päivi haaveili, vaan pikemminkin pelkkää tykittämistä. 

                      Akti päättyi aina orgasmiin – siis Päivin miehen orgasmiin. Päivi itse näytteli laukeamisen. Masturboidessa Päivi kyllä laukesi, mutta miehen kanssa ei koskaan.”

(Me Naiset 16.11.2017 nro 46 / Orgasmi hukassa )

 

Moni nainen on joskus elämänsä aikana feikannut eli huijannut saavansa orgasmin. Syitä siihen voi olla monia. Yksi iso syy on se, että puhuminen siitä on niin vaikeaa oman kumppanin tai kumppanien kanssa. Voi olla hirvittävän nolon tuntuista tai jopa ahdistavaa kertoa, ettei ole saanut orgasmia tai ettei tiedä miten sen saa. Tai vaikka tietäisikin, vaatii rohkeutta sanoa se ääneen.

 

Voi olla jopa tunne, että itsessä on vikaa niinkuin Päivi Me Naisten haastattelussa sanoi. Vastasin itse Orgasmi hukassa -haastattelussa asiantuntijana.  Halusin nostaa jutun tänne blogiinkin, koska uskon, että moni teistä lukijoistanikin on joskus kokenut samoja tunteita.

 

Omien mieltymysten ja toiveiden ääneen sanominen vaatii kumppanilta myös halua kuunnella. Puhumaan rohkaistuneen kumppanin suun saa tukittua kovin helposti yhdelläkin väärällä kommentilla tai huonolla kuuntelulla. Taustalla häilyy paljon isompi asia: ”Olenko minä arvokas, onko minun toiveellani merkitystä sinulle?”

Päivin tarinassa oli surullisen onnellinen loppu. Ratkaisu löytyi eron ja uuden kumppanin kautta. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ratkaisu kaikille. Puhumista voi opetella yksin ja yhdessä kumppanin kanssa kotona,  seksuaali- ja pariterapiassa tai esimerkiksi parisuhdeleirillä. 

 

Vaikka orgasmin löytäminen veisi aikaa, ehkä sille kuitenkin kannattaisi antaa mahdollisuus ja puhua omista tunteista sekä ajatuksista kumppanillesi? Muista, että sinä olet orgasmin arvoinen ihana nainen. <3

 

 

*Voit kommentoida tämän blogin kommenttiosioon ajatuksia siitä, mitä naisen orgasmihuijaus sinussa herättää. Oletko itse ollut joskus huijari tai huijattu?

*Olen kerännyt lokakuusta lähtien naisten ja miesten kokemuksia naisen orgasmista. Olen saanut jo yli 30 mielenkiintoista ja tärkeää kokemusta naisten orgasmeista. Kiitos teille kaikille! Toivon niitä edelleen lisää. Jokaisen uniikki orgasmikokemus on tärkeä. Minä kerään kaikenlaisia tarinoita, en vain onnistuneista, taivaat räjäyttävistä orgasmeista. 

Oletko sinä pettynyt tai feikannut orgasmin? Miten olet oivaltanut orgasmin salaisuuden? Toivoisitko vielä löytäväsi tien orgasmin alkulähteille? Vai oletko kokenut orgasmin, jota voi verrata pieneen kuolemaan?

Jokainen orgasmikokemus on kirjalleni tärkeä. Lähde sinäkin siis mukaan! Lisää tietoa postauksesta Kerro kokemuksesi tulevaa orgasmikirjaani varten. Kirjani naisen orgasmista ilmestyy ensi keväänä. Olethan kuulolla!

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

 

*Kuvat Pixabay

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
syyskuu 1, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Uncategorized

Varo pettymyksen kiilaa parisuhteessa

Pikkulapsivaihe on rankka lähes kaikissa parisuhteissa. Vaikka sen tietää, ei ole helppoa luopua omasta ajasta, kestää jatkuvaa väsymystä ja yhteisen ajan puutetta. Arki on helposti jatkuvaa sovittelua aikatauluista, stressiä pukkaa. Ilmassa voi roikkua myös raskaita huolien pilviä. Syksyn pimeys antaa oman lisän soppaan.

 

Olen itse huomannut, että pettymykset alkavat helposti kerääntyä parisuhteessa kiilaksi  kumppanien väliin. Näen tämän seksuaaliterapiavastaanotollani, mutta myös omassa elämässäni. 

 

Pettymys voi olla pieni tai suuri. Mitä väsyneempi ja ärtyneempi on, sen raskaammin sen usein ottaa. Pinna voi olla ihan pirun lyhyt, ja toinen jo valmiiksi kuin vihollinen. 

 

Pieni pettymys – Saat kesken päivän soiton kumppaniltasi, että hän ei tulekaan ajoissa kotiin vaikka oli luvannut. 

 

Iso pettymys -  Olet jo pidempään suunnitellut tyttöjen iltaa ja kumppanisi aikataulujen / kipeäksi tulon tai muun syyn takia se peruuntuu. 

 

Molemmissa esimerkeissä kumppanisi on jollain tavalla pettymyksen aiheuttaja. Voit joko padota tunteet sisääsi, purra hammasta ja olla hiljaa. Samalla rakennat muuria välillenne, ehkä myös etäännyt hieman. 

 

Voi olla myös, että huudat, raivoat, syyttelet ja kerrot, että olet hyvin pettynyt. On tärkeää kertoa omasta pettymyksen kokemuksestaan, mutta miten sen ilmaisee, on toinen asia. Kun pulssi vähän laskee, voit yrittää puhua rauhallisemmin ilman syyttelyä. Selitä, mistä paha olosi johtuu, ja mitä toivoisit kumppaniltasi. 

 

Aika harva meistä onnistuu väsyneenä rauhalliseen keskusteluun omista tunteistaan ilman syyttelyä. Etenkin kun yleensä nämä keskustelut on mahdollista käydä ilman lasten kuuntelevia korvia vasta iltayhdeksän jälkeen.

 

Seksuaaliterapiassa tai pariterapiassa näitä pettymyksen tunteita on hyvä purkaa. Usein pettymyksen tunne on muhinut jo pidempään ja synnyttänyt kriisin. Terapeuttina kuuntelen, toistan asiakkaan sanoittamia asioita ja autan löytämään uusia näkökulmia tilanteeseen. Parien kanssa autan heitä sanoittamaan tunteitaan ja kokemuksiaan toisilleen, jotta yhteinen ymmärrys taas löytyisi. 

 

Pienistä riidoista on voinnut syntyä ajan kanssa iso kiila parin välille. Joskus käytän fläppitaulua ja yritän piirtämällä hahmottaa riidan erilaisia tekijöitä asiakkailleni.  Usein näillä keinoilla saadaan purettua oletuksia ja yhteyttä palautettua. Voit lukea lisää yhteyden palauttamisesta postauksestani Uudelleen toisen luokse.

Itse olen vaimona tyyppiä raivotar. Kun kuppi menee nurin, annan kyllä helposti sanaisesta arkustani vähän liikaakin murulle. Kun olen päässyt vauhtiin, niin jarrut eivät meinaa toimia, sillä järki sumenee, ja tunteet laulavat. Olen vuosien varrella opetellut sovittelevaksi, haluan palauttaa yhteyden mahdollisimman pian ja purkaa tilanteen.

 

Anteeksi -sanalla ja halauksella on väkevä voima. 

 

Onneksi kuppikaan ei mene enää nurin ihan niin helposti. Yritän käyttää apuna liikuntaa, kirjoittamista tai vaikka soittoa hyvälle ystävälle. Usein pohdin itsekseni, mistä kenkä todella puristaa. Joskus on parempi lähteä hetkeksi ulos. Pieni hengähdys ja etäisyys asioihin auttaa. 

 

Meillä koko suhteen ajan eniten riitoja ovat aiheuttaneet murun työmatkat. Ne aiheuttavat pettymyksiä. Ja nuo pettymykset aiheuttavat minussa raivoa tai ovat vähintään sytykkeitä sille. Uskon kuitenkin, että niin kauan kuin me aktiivisesti yritämme ratkaista näitä haastavia tilanteita ja välitämme niistä – kaikki on hyvin. Emme anna tuon kiilan kasvaa välimme, pettymyksen pankin täyttyä talletuksista. Ja jos joskus emme osaa enää kaksin niitä ratkaista, olemme jo sopineet, että sitten mennään pariterapiaan ajoissa.

 

Paras lääke sovittelun ja anteeksipyynnön jälkeen on yhteinen kahdenkeskinen aika. Eli kun arjessa on aselepo, tuovat kahdenkeskiset hetket syvyyttä parisuhteeseen. Niitä me rakastamme! Ja silloin myös rakastumme uudelleen toisiimme. Aika vähän noita hetkiä on, mutta ne kantavat rakkauttamme ja yhteyttä. Pettymyksen kiila sulaa kummasti rakkauden voimasta! <3

 

 

*Lue ihmeessä myös postaukseni Seksuaaliterapeutin vinkit parisuhteen hoitoon pikkulapsiperheissä. Ja pyydä kumppaniasikin lukemaan ne. <3

*Millaiset roolit teillä on pettymyksen hetkinä? Millaiset asiat teillä aiheuttaa pettymyksiä suhteeseen? Miten te selvitätte niitä? Oletteko joskus käyneet pariterapiassa tai esimerkiksi parisuhdeleirillä? Nyt on hyvä hetki jakaa omia kokemuksia ja ehkä oppia muiltakin jotain. 

*Kuvat Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Uncategorized

Pelkäsin rakastaa sinua, vauvani

Sain esikoiseni yksin vain 22-vuotiaana. Kaikki tapahtui vähän nurinkurin ja nopeasti. Olen jo aiemmin kirjoittanut Äidiksi yllättäen postauksen, jossa kerron esikoisraskaudestani  ja synnytyksestäni.

 

Eilen sukelsin Sis.klubilla uudelleen elokuuhun 2007, jolloin esikoiseni syntyi. Kaikki se, mitä tapahtui kymmenen vuotta sitten elää edelleen kehossani vahvoina muistoina.

 

Minun muistoissani suurin ja kipein kokemus oli kuolemanpelko. Kätilön sanat ”vauvasi saattaa kuolla ” kirjoitettiin tunnemuistiini, kirjaimet poltettiin ihooni. Ne kirvelivät, aiheuttivat ahdistusta ja hätää. Nuo sanat johtuivat ennenaikaisesta synnytyksestä, raskausviikkoja oli koossa vasta 31+4. 

 

Synnytyksessäni se näkyi etäisyytenä. Olin jollain tavalla irti kehostani ja mielestäni. Suojelin itseäni. Yritin suorittaa synnytyksen mahdollisimman hyvin ja saada epävarmuuden päätökseen. Minulle oli tärkeää, että äitini tuli synnytykseen heti, kun ehti paikalle. Tiesin, että hän pystyy olemaan rinnallani, jos pahin tapahtuu.

 

Kaikki kulminoitui esikoiseni syntymän hetkeen ja hetkeen sen jälkeen, kun sali hiljeni.

 

Pienen pieni vauvan rääkäisy. Niin pieni, että hyvä kun kuulimme sen. Sitten minulle näytettiin nopeasti tuo pieni, puolentoista kilon ihmisen taimi, ennen kuin kätilöt veivät hänet kiireellä vauva-teholle. 

 

Itse jäin syli ja kohtu tyhjänä saliin. Äitini itki hiljaa vähän matkan päässä tuolilla. Olimme ihan hiljaa. Minä en pystynyt edes itkemään. Nielin kyyneleitä, ja taistelin rakkautta vastaan. Pelkäsin ihan helvetisti rakastaa tuota ihanaa pientä vauvaani, koska pelkäsin hänen menettämistään. Se kipu repi sisintäni. Kaikki tuntui epätodelliselta ja vääristyneeltä.

En tiennyt edes saanko olla onnellinen. Olihan juuri saanut vauvan ja tullut äidiksi! Eikö tässä vaiheessa pitäisi olla euforisessa vauvakuplassa?

 

Mietin mielessäni, että kestän paremmin, jos en rakasta vauvaani liikaa.

 

Sis.klubilla tätä kertoessani, itkin jälleen. Padot aukesivat, vaikka taas yritin taistella virtaa vastaan. Nyt taistelin kyyneliä vastaan sen takia, että saisin kerrottua tarinani. Huomaan kuitenkin, että kipu on muuttanut muotoaan. Se ei ole enää niin ankara. Ehkä haava on muuttunut arveksi, osaksi ihoani.

 

Toisaalta ymmärrän itseäni hyvin, toisaalta tekisi mieli ihmetellä ääneen, että mikset vain rakastanut alusta asti täysillä. Onneksi aika auttoi, vauvani oli sitkeä taistelija varustettuna ripauksella onnea. Hän alkoi kasvaa, ja minä aloin rakastaa päivä päivältä enemmän. Nyt hän onkin jo esimurrosikäinen ja maailman rakkain minulle. <3

 

 

*Onko sinulla jokin kipeä muisto synnytyksestäsi? Voit jakaa sen tähän, jos haluat. Jossain vaiheessa elämää se muisto kannattaa yrittää purkaa, ettei se vaivaa läpi elämän. Kuuntele itseäsi, milloin olet siihen valmis. <3

*Kuvat ovat perhealbumistamme. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Uncategorized

Suru menneisyydestä elää tänäänkin

Äitini eli tavallisen, hyvän lapsuuden maatilalla. Oli äiti, isä ja isoveli. Hänen, ja koko perheen aurinkoinen kesä muuttui kuitenkin synkkien pilvien ilmaannuttua horisonttiin.

 

Isoveli, joka oli juuri päässyt ripiltä, oli kalpea jo kesällä. Ensimmäisen kerran hän pyörtyi syksyllä isopapan hautajaisissa, jolloin äitini muistaa kysyneensä: ”Mikä sulla on broidi?” Äitini oli tuolloin 12-vuotias. 

 

Perheen valtasi huoli. Käynti sairaalassa vahvisti huolen aiheelliseksi. 

 

Isoveljellä oli leukemia eli verisyöpä. Tuolloin elettiin 1970-lukua, eivätkä syöpähoidot olleet vielä samalla tasolla kuin nykyään. Alussa oli toivoa, seuraavana kesänä elämä tuntui jopa olevan lähellä normaalia. Mutta ei kuitenkaan.

 

Tuli joulu. Ja sairaala kutsui taas isoveljeä. Syöpä näytti ruman voimansa nuoren eloisan pojan elämässä. Se luikerteli koko perheen elämään, täyttäen sen huolella, selviämisellä ja hiipuvana toivona. 

 

Mitään ei ollut enää tehtävissä.Oli jäljellä enää viimeiset hetket ennen lopullista luopumista. 

 

Isoveli kuoli pääsiäislauantaiina mammani ja äitini pidellessä häntä kädestä. Hän oli kuin vaipumassa vain uneen, rauhallisena ja kauniina. Äitini on sanonut, että ei silloin tajunnut, ettei isoveli heräisi enää koskaan. Jäljelle jäi valtava suru. Isoäiti haki apua jumalasta, isoisä itki yksin hiljaa isoveljen huoneessa. Äitini yritti olla vahva nähdessään vanhempiensa tuskan ja ikävän.

 

Uuden suunnan elämään antoi isoäitini raskaus. Se oli kuin valo pimeässä.

 

Äitini on isovanhempieni kanssa muistellut isoveljeä puheissaan läpi elämäni. Äitini isoveljen kuolema on ollut läsnä kauniina, mutta kipeänä muistona. Suru on ollut käsinkosketeltavaa,  ja se on näkynyt kyyneleinä poskilla. Olen itsekin itkenyt tuota minulle tuntematonta enoa, joka poissaolostaan huolimatta tuntuu läheiseltä. Tiedän, miten tärkeä hän oli. Miten paljon rakkautta ja kaipuuta elääkään hänen muistossaan.

Joskus suurin mahdollinen suru voi tuoda mukanaan jotain hyvääkin. Isoveljen kuolema nosti rakkauden merkityksen äitini perheessä uudelle tasolle. Arjessa se tarkoitti rakkauden näyttämistä kumppanille ja lapsille ilman kiirettä. Minulle se on näkynyt koko elämäni. Olen saanut kasvaa isovanhempieni ja äitini rakkaudessa. Syliin on aina päässyt ja iltaisin on annettu hyvänyönsuukot.

 

Isoveljen luona on jo hänen isänsä, minun isoisäni. Siellä jossain, missä te olette – teitä ei ole unohdettu. Suruun sekoittuu aina myös rakkautta. Ja kiitollisuutta yhteisistä hetkistä. Minunkin lapset tietävät, keitä te olette ja miten paljon teitä on rakastettu. <3

 

Voimia kaikille, jotka sitä tarvitsevat surun keskellä. <3

 

*Voit jakaa oman kokemuksesi surusta tähän, jos haluat. Tai voit kommentoida tekstiäni. Muistetaan kaikki aiheen herkkä luonne, ettei loukata toisiamme. 

*Kuvat Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Close