Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category

Uncategorized

Uncategorized

Äidinvaisto pelasti vauvani hengen

Sinä vanhempi, oletko koskaan miettinyt lapsen sairastuessa pitäisikö lähteä lääkäriin, kun lapsen yleistilaan tulee muutos? Vanhemmat käyvät päässään läpi erilaisia ristiriitaisiakin tunteita: lähdenkö turhaan, huolehdinko turhaan, nauraako joku minulle tai tulkitseeko joku huoleni ylihysteriaksi? Tämän vieraskynä postauksen kirjoittanut äiti pohti myös tätä. Onneksi hän lähti sairaalaan pienen vauvansa kanssa.

 

Tarinallani haluan rohkaista muita vanhempia lähtemään herkästi lapsen kanssa lääkäriin, varsinkin pienen lapsen kanssa, jos yhtään on sellainen tunne, että jotakin on pielessä. 

 

Hieman ennenaikaisesti syntynyt tyttäremme oli tapahtuman aikaan paria päivää vaille kuukauden ikäinen. Laskettu aika olisi virallisesti vasta viikon kuluttua. Olimme syntymän jälkeen kotiutuneet sairaalasta nenämahaletkun kanssa, ja se oli lopulta poistettu, kun tyttö jaksoi jo syödä itse, ja paino oli noussut yli vaaditun kolmen kilon. Kontrollit oli lopetettu.

 

Ensimmäinen asia johon vauvan voinninmuutoksessa kiinnitin huomiota oli, että vauva on todella väsynyt. Aamupäivällä hän oli vielä virkeä ja normaali oma itsensä. Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle, vauva vain nukkui, eikä herännyt itse syömään, kuten hän tavallisesti oli tehnyt. Yritin syöttää lastani, jopa vähän väkisin, mutta hän ei jaksanut syödä, oli vetelä eikä reagoinut käsittelylle. Lapseni ei itkenyt. Mitään muuta oiretta ei ollut.

 

Mietin, että pitäisikö lähteä lastenpäivystykseen näytille, tarvittaisiinko sittenkin nenämahaletku takaisin? Onko kyse siitä, että vauva ei ole syönyt tarpeeksi ja on sen takia väsyneen oloinen? Odottaisinko kuitenkin seuraavaan päivään ja seurailisin vielä? Olin kahden vaiheilla. Lopulta päätin noin kuuden aikaan illalla, että kyllä me lähdetään käymään lastenpäivystyksessä. Ihan sama, vaikka ne nauraisi meidät ulos sieltä.  

 

Pakkasin tytön autoon ja lähdin köröttelemään kohti sairaalaa. Sairaalalla otin tytön autosta, kaikki oli normaalisti. Laskin kaukalon vaunuverhon alas, koska ulkona oli viileää. Päivystykseen päästyäni menin kanslian eteen ja painoin soittokelloa. Odota-valo paloi, kun hoitajalla oli toisen potilaan paperit kesken. Ajattelin, että alan riisua tyttöä valmiiksi. Avasin vaunuverhon ja kauhukseni huomasin, että rakas pieni tyttäreni oli eloton, hengittämätön ja sininen

 

Ryntäsin odotusvalosta huolimatta kansliaan ja työnsin vauvan kaukaloineen päivineen ilmoittautumisluukusta sisään hoitajan syliin ja huusin, että nyt on muuten kiire! Apua, auttakaa!

 

Hoitaja juoksi tytön kanssa lääkärin huoneeseen ja hälytti elvytystiimin. Tyttö saatiin virkoamaan ja tilanne laukeamaan tehokkaan elvytyksen ja henkilökunnan toimesta. Oli hienoa huomata, että hätätilanteen sattuessa henkilökunta tiesi täysin, mitä pitää tehdä.

Päivystyksestä lapseni joutui suoraan teholle hoitajan ja lääkärin saattelemana. Vauva oli todella huonossa kunnossa. Hänen pienet keuhkonsa eivät jaksaneet kovasta hengitystyöstä huolimatta tuulettua ja tästä syystä elimistössä oli liikaa hiilidioksidia eli hänellä oli respiratorinen asidoosi. Siirryttiin tehokkaampiin viiksiin ja sen jälkeen vielä ylipainenasaaliin eli cpapiin. Oli viittä vaille, että pieni lapseni olisi joutunut hengityskoneeseen.

 

Vauva sai usein apneoita eli hengityskatkoksia, joiden aikana saturaatio ja syke laskivat liian matalalle. Välillä apnea saatiin korjattua herättelemällä ja koskettamalla, mutta useamman kerran jouduttiin ventiloimaan eli käyttämään hengityspalkeita, joilla hoitaja manuaalisesti puhalsi ilmaa vauvan keuhkoihin. 

 

Lapsella ei missään vaiheessa ollut kuumetta ja limaisuus sekä muut huomattavat oireet alkoivat vasta myöhemmin sairaalassa.

 

Mikä oli aiheuttanut vauvalleni näin vakavan, jopa henkeä uhkaavan tilanteen? Kyseessä oli rhinoviruksen aiheuttama infektio eli aivan tavanomainen flunssa.

 

Vanhemmat, luottakaa vaistoonne! Älkää jääkö odottamaan kuumetta, koska kuume ei välttämättä nouse. Menkää herkästi näytille, jos lapsenne yleisvointi äkillisesti huononee. Jos itse olisin jäänyt seurailemaan tai odottamaan, olisi lapseni mahdollisesti kuollut kotiin. Tutustukaa lasten elvytysohjeisiin, että tilanteen vaatiessa osaatte toimia, koska aina apu ei ole lähellä ja ambulanssin tulo voi kestää.

 

Meidän tarinamme päättyi onnellisesti. Pahin on jo ohi ja vauva toipuu. Odotamme pääsyä osaston puolelle jatkamaan paranemista ja ennen kaikkea odotamme, että pääsemme kotiin perheen luokse. 

 

<3 Niinamari ja Aamu-vauva <3

*Kiitos vieraskynä kirjoituksen tehneelle Niinamarille kokemuksenne jakamisesta. Tämä aihe on hyvin tärkeä. Kaikkea hyvää pienen parantumiseen ja voimia koko perheelle. <3

*Kaksi kuvaa Niinamarin perhealbumista ja yksi kuva Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Perhe
Putkiremontti tulossa – vinkkejä otetaan vastaan!
elokuu 26, 2018
Uncategorized

Meidän perheen Rodoksen suosikit

Teimme elokuun lopussa omatoimimatkan 

Meillä oli iso perhehuone, iloinen henkilökunta ja sopivan kokoinen uima-allas. Hotellin paras puoli oli, että saimme syödä aamupalaa lasten altaan vieressä, mikä helpotti pienten vesipetojemme kanssa. Toisella puolella tietä oli supermarketti ja lähimpään rantaan oli 500m. Eli toimiva paketti lapsiperheelle! Momondon kautta otimme suorat Finnairin lennot Rodokselle.

 

Matka oli kaikin puolin ihana, onnistunut ja täynnä aurinkoa sekä uimista. Lapsiin Rodos teki unohtumattoman vaikutuksen. Meidän matkaporukka koostui meistä vanhemmista ja 2v., 5v. ja 10v. lapsista. Lapset olivat sitä mieltä, että ensi vuonna uudelleen.

Meidän perheen Rodoksen suosikit:

 

Agathi Beach – Mietimme pitkään menemmekö auton vuokrauspäivänä Tsambika Beachille vai Agatha Beachille. Kysyimme neuvoa paikallisilta muutamassakin eri paikassa ja he olivat ehdottomasti sitä mieltä, että kokeilkaa Agathi Beachia. Ja onneksi kokeilimme.

Ranta oli juuri sopivan kokoinen ja henkeäsalpaavan kaunis. Palveluita oli ihan riittävästi oli ravintoloita ja vessat, suihkut sekä pukukoppeja. Ei ollut sellaista ”turistirysä” –meininkiä. Ranta syveni hyvin loivasti ja hiekka oli hienoa. Paikka teki meihin niin suuren vaikutuksen, että kävimme kahtena eri päivänä Agathi beachilla.

Faliraki Water Park – Googletin kovasti onko vesipuisto liian hurja pienten lasten kanssa. Netin kommenttiketjuista tuli ristiriitainen olo, mutta päätimme antaa vesipedoillemme mahdollisuuden. 

Vesipuisto oli ISO. Kaiken ikäisille jotakin. Pienten alueella oli yhtä sun toista ja koululainenkin viihtyi siellä. Kävimme myös valtavan isoissa vesiliukumäissä ja aalto-altaassa. Kaikkialle emme edes ehtineet. Vesipuistossa olisi hyvin voinut olla kaksi päivää, mutta se olisi ollut liian kallista meidän lomabudjettiin.

Lindos – Rodoksen yksi tunnetuimpia kohteita, eikä ihme. Kuumuus vähän jännitti, emmekä olleet kovin kauan Lindoksessa. Jos olisimme olleet murun kanssa kaksin, pysähdys olisi ollut varmasti pidempi.

Kaunis, näkemisen arvoinen paikka. Ravintolatarjontaa on monenlaista. Sopii etenkin jos on isompia lapsia tai lomailee vain aikuisten kesken. Kannattaa kysellä vähän paikallisilta, mitkä ovat ruuhkaisimmat ovat. Menimme itse aika ruuhkaiseen aikaan ja kuulimme, että paikka olisi voinut olla kivempi illalla. Lindoksessa on myös kaksi kivaa uimarantaa.

SUOSITUS – Rodoksella on paljon nähtävää, joten ehdottomasti kannattaa harkita auton vuokrausta. Me vuokrasimme auton kahtena päivänä ja hinta oli 55e/pv. Siihen kuului vakuutukset. Ilman autoa olisimme missanneet parhaan ruokapaikan, upean Agathi Beachin, Lindoksen ja monta muuta upeaa paikkaa. Saimme autoillessa aivan eri kuvan Rodoksesta. Vanhakaupunki olisi ollut mahtavaa nähdä, mutta se jäi ensi kertaan. Onneksi lapset ovat jo päättäneet, että me lähdemme uudelleen Rodokselle. =)

Jo pelkkä haaveilu auringosta pimeinä syysiltoina tekee hyvää. Sinulle joka olet lähdössä Rodokselle, ihanaa lomaa. Nauti ja rentoudu. <3

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

*Oletko sinä käynyt Rodoksella? Mitkä oli sinun suosikit Rodoksella? Kerro ihmeessä niistä lukijoilleni. =)

*HUOM! Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan kaikki on maksettu omasta pussista. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Hyvinvointi
Lomapaineita makuuhuoneessa – miten ratkaista tilanne?
lokakuu 18, 2018
Uncategorized

Nainen, joka hoiti etä-äidin lasta

”Ensimmäinen ajatus oli, että miksi äiti on lähtenyt lapsensa luota. En mahtanut sille ajatukselle mitään. Onneksi hänen entinen kumppaninsa kertoi tilanteesta avoimesta, jotta sain eväät ymmärtää.”

 

Uusi suhde. Kaksi yksinhuoltajaa, molemmilla yksi lapsi – yhdessä uusperhe. Ja kuvioissa yksi etä-äiti. Tilanne vaati hieman sulattelua ja totuttelua. Olisi ollut niin paljon kysymyksiä, joiden vastaukset olisivat tehneet arjesta selkeämpää. Ja parisuhteen rakentamisesta helpompaa.

 

En missään vaiheessa halveksinut tuota toista äitiä. En halunnut varastaa hänen lastaan, vaan ainoastaan pitää huolta.

 

Näin lapsen ikävän, ahdistuksen ja surun – lohdutin. Samalla näin ilon uudesta perheestä ja pikku sisaruksesta. Se oli arkista rakkauden opettelua meille kaikille. Olimme yhtäkkiä ”kokonainen” perhe!

 

Toinen ”ylimääräinen” vanhempi ruokkii, pyykkää, auttaa läksyissä ja pyörittää arkea. Eikä se riitä, on myös henkinen kasvatusvastuu. Mutta mitään oikeuksia ei ole. Kaikessa olet se ulkopuolinen, jota ei kuunnella vaan lähinnä arvostellaan. Se on raskas paikka. 

Minun tarinassani etä-äiti kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä. Hän ei halunnut puhua puhelimessa, nähdä tai jutella kanssani. Ainoastaan kritiikkiä tuli miehen kautta ja oletukset saivat jyllätä. Toivoin aina, ettei lapsi kuulisi kritiikkiä. Välillä purin omaa kiukkuani ja turhautumistani mieheen, välillä purin vain hammasta.

 

Viimeinen niitti oli se, kun lapsi halusi kutsua minua vara-äidiksi. Se oli liikaa etä-äidille.

 

Olin sanonut lapselle, että voit kutsua nimelläni tai millä sanalla haluat. Ajatus oli minusta kaunis, hänellä oli äiti, yksi ja ainoa. Minä olin se arjen varahenkilö, jota tämä lapsi kaipasi. Aikuinen nainen, josta pystyi peilaamaan omaa naiseksi kasvua ja halaamaan, kun kaipasi syliä.

 

Erojen jälkeen on vaikea hyväksyä kumppaneiden uusia puolisoita hoitamassa lapsia. Haluan kuitenkin haastaa jokaisen aikuisen miettimään, onko se väärin, että lasta rakastaa joku muu aikuinen? Keneltä se on pois, jos joku muukin huolehtii hänestä kuin omastaan? Vai onko kyse vain aikuisen itsekkyydestä? Mustasukkaisuudesta, kateudesta? Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä – keneltä se on pois, jos ex-puoliso saa rakastua uudelleen? 

 

Toki on tilanteita, joissa kaikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Mutta lähtökohtaisesti, voisimmeko toimia lapsen etua ajatellen toisia aikuisia kunnioittaen?

 

Blogin tarina on oma kokemukseni vuosien takaa. Vieläkin minulla on ikävä sitä pientä lasta. Nyt hän on jo aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori. Luonnollisesti kun suhteemme päättyi miehen kanssa, myös minun ja lapsen välit katkaistiin. Muutaman kerran hän on soittanut salaa minulle. Itkua pidätellen, olen muistuttanut häntä, ettei vanhempien selän takana kannata touhuta salaa. Hänellä on aina paikka sydämessäni. <3

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

*Oletko sinä ollut uusperheen ”varaäiti” tai ns. uusi lähi-äiti? Miten sinut on otettu huomioon? Onko tilanne toiminut hyvin vai onko ollut haasteita? Oletko tai oletko ollut etä-äiti? Voit avata minulle ja muille, sinun näkökulmaasi? Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Etä-äidin blogiin. Hän nostaa rohkeasti esiin Etä-äidin fiiliksiä ja kokemuksia sekä muidenkin tarinoita.

*Kuvat Pixabay. Koska en voi kysyä lupaa, en halua käyttää omia valokuvia noilta vuosilta.

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Uncategorized

Lapseni – avunpyyntö kannattaa 

On lapsen perhetausta ja kasvatus millainen tahansa, tulee lapsen tehtyä tyhmiä. Kaikki ei mene aina hyvin. Lapsi tai nuori ei edes ehkä huomaa, miten ajautui ongelmiin. Mokailun ja hölmöyksien kierre voi alkaa pikku hiljaa tai siihen voi ajautua hyvin nopeasti.

 

Yritän luoda lapsilleni rohkeuden pyytää apua. Niin myös oma äitini opetti minulle. Se oli minulle iso voimavara nuoruuden myrskyissä.

 

Päiväkoti-ikäisten lasten kanssa on vielä helppoa, kun lapsen lisäksi vaihdetaan myös kuulumiset tuttujen hoitajien kanssa. Päivän kaveririidat tai muut törttöilyt on jo selvitetty päiväkodin hoitajien kanssa.

 

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, niin sitä isommiksi ongelmat ja haasteet kasvavat.  Koululaisen kanssa saattaa olla aivan pihalla siitä, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Wilmaviestejä tulee, kun tulee, koska ei opettajakaan tiedä kaikkea, mitä lapselle koulupäivän aikana tapahtuu. Vanhemman mahdollisuus jutella opettajan kanssa on vain vanhempainilloissa ja vanhempainvartissa. Jos lapsi ei avaudu vanhemmilleen, ei vanhempi tiedä paljoakaan lapsen kuulumisista.

 

Joten puhua pitäisi ja mieluiten ajoissa! Siksi yritän kysellä joka päivä kuulumisia. Vastaukset ovat usein varsin ”yksitavuisia” murahduksia, etenkin jos kavereita on kylässä. Esikoisen olemus paljastaa sanoja paremmin, jos jokin asia painaa mieltä. Levottomuus ja kiukku kertovat usein, että nyt on jokin vinossa.

 

Kävimme läpi meidän neljäsluokkalaisen kanssa ensimmäisen hieman isomman haasteen tänä syksynä. Hänelle oli valtava kynnys pyytää apua.

Ilta meni kokoajan jotain riitaa selvitellessä hänen kanssaan. Itselläkin meinasi mennä hermot. Komentaminen ja kiukustuminen vei tilannetta vain pahemmaksi. Vasta kun pienet saatiin nukkumaan, valot sammuivat ja rauhoituin itsekin, tilanne muuttui.

 

Ensin alkoi lohduton nyyhkytys. Sohvatyynyjen alta hän sai sanottua, miksi ei halua enää mennä kouluun. Minä otin heti yhteyttä opettajaan ja asia lähti aukeamaan. Mikä helpotus näkyi lapsen kasvoilta!

 

Opettaja, minä ja lapseni muodostimme vahvan tiimin, jossa lapsen oli turvallista olla heikko ja pyytää apua. JA HÄN SAI APUA.

 

Olin niin valtavan iloinen, että lapseni näki konkreettisesti, että silloinkin pitää puhua, kun nolottaa tai on itse toiminut väärin. Hän oppi, että aikuisiin voi luottaa ja avunpyyntö kannattaa. Suurkiitos lapseni ihanalle opettajalle hyvästä kasvatuskumppanuudesta!

 

Toivottavasti saamme olla murun kanssa lapsiemme turvatyynynä vaikeissakin paikoissa. Haluamme olla vanhemmat, joille voi tulla kertomaan mistä vain. <3

 

 

*Millaisia kokemuksia sinulla on itse avunpyytämisestä tai oman lapsen avunpyynnöistä? Keneltä sinä pyysit apua lapsena tai nuorena vaikeissa tilanteissa? Vai ajatteletko, että lapsen pitää oppia pärjäämään itse? Jos sinulla on joku oma hyväksi koettu kasvatusvinkki, niin kirjoita se ihmeessä tähän.

*Kuvat Pixabay

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
TOP 5 – Tunteita herättävät postaukseni
kesäkuu 3, 2018
Hyvinvointi
Äitiyden ja muuttuvan seksuaalisuuden kohtaaminen
huhtikuu 8, 2018
Uncategorized

Tee parisuhde SWOT

Tiedostatko, mitkä ovat tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet suhteessanne? Mitkä ovat sen hyvät puolet tai haasteet juuri NYT? Mitkä ovat tulevaisuuden uhkat ja mahdollisuudet.

 

Parisuhteen SWOT harjoitus on osoittautunut seksuaaliterapiavastaanotollani hyvin toimivaksi ja halusin jakaa sen kanssanne.  Suosittelen tekemään ennakkotehtävänä suunnittelemani parisuhteen testin, jos et ole sitä vielä tehnyt kumppanisi kanssa.

 

Minusta jokaisen parin olisi tärkeää tehdä tämä harjoitus vaikka kerran vuodessa. Pipo kireällä sitä ei tarvitse tehdä vaan uteliaana sekä avoimin mielin.

Harjoitus kannattaa tehdä yksin ja katsomaan sen jälkeen yhdessä kumppanin kanssa, miltä teidän parisuhteen SWOT –kuviot näyttävät. Harjoitukseen kannattaa suhtautua suuntaa antavana ja mahdollisuutena korjata oletuksia välillänne. Samalla se antaa tietoa nykyhetkestä ja tulevaisuuden näkymistä.

 

Usein jokin asia on toiselle epäselvä. Silloin kannattaa keskittyä rauhalliseen puheeseen, jossa ei syytetä toista vaan kerrotaan omien tunteiden kautta, mitä tarkoitit.

 

Jos parisuhteessanne on haasteita, suosittelen kääntymään seksuaaliterapeutin tai pariterapeutin puoleen. Parisuhteeseen haasteita on paljon helpompi ratkoa, jos niitä alkaa selvittämään ajoissa.

 

Koko harjoitus on teitä varten, jotta ymmärtäisitte paremmin – miksi juuri TE olette yhdessä. <3

 

 

*SWOT analyysin loi Albert Humphrey.

 

*Parisuhteen SWOT on itse suunnittelemani.

 

*Olisi hienoa kuulla, miltä tuntui tehdä parisuhteen SWOT.  Saitko jotain uusia oivalluksia suhteestanne? Miten kumppanisi suhtautui harjoitukseen? Tai voit kommentoida jotain muuta, mitä tämä sinussa herätti tai kysyä, jos tuli kysyttävää.

 

*Muut kuvat Pixabay

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Uncategorized

Sinunkin tyttösi voi tarvita ehkäisyä

Mitä jos kyseessä olisi sinun tyttösi? 

”Jätin pillerit pois, koska en uskaltanut sanoa vanhemmille tarvitsevani niitä.” 

”Ei ollut rahaa ja mutsin antamat rahat oli mennyt jo muuhun.” 

”Poikaystävä ei suostu käyttämään kumia. Oltiin sitten ilman mitään.”

 Nämä ovat lauseita nuorten naisten suusta. Lauseita, jotka ovat toistuneet, ja joihin voi vastata kaupungin tarjoamalla maksuttomalla ehkäisyllä alle 25-vuotiaille. Helsingin kaupunki otti eilen askeleen tätä kohti, kertoo Helsingin Sanomat uutisessa Helsinki lupaa sittenkin nuorille vuoden e-pillerit tai ehkäisyrenkaan (19.9.2017).  

Työskentelin hoitovapaalla Helsingin Tyttöjen Talon PoP in -vastaanotolla kerran viikossa. Pop in -vastaanotolla nuori saa puhua mm. seksuaalisuudesta, pyytää raskaustestin tai jälkiehkäisypillerin maksutta sekä ottaa muutamia sukupuolitautitestejä.  Tulijoita riitti. 

Olisiko kuitenkin kaikkien etu, että nuori saisi ehkäisyn ajoissa kuntoon ja turhat raskaustestit, jälkiehkäisypillerit, abortit, yllätysraskaudet ja sukupuolitaudit vähentyisivät?

 ”Vuonna 2016 raskaudenkeskeytyksiä tehtiin eniten 20-24-vuotiaille nuorille naisille. (THL)” 

Jos raskaustesti näyttää positiivista, se on iso asia nuoren elämässä. Abortti on usein raskas kokemus henkisesti ja nuorena äidiksi tuloon liittyy monia haasteita. Vantaalla maksuton ehkäisy on jo nyt laskenut aborttien määrää (HS 19.9.17).  

Kaikkea vastuuta ehkäisy asiasta ei saisi kaataa tyttöjen päälle. Helsinki kaupunki aikoo vastata tähän jakamalla enemmän nuorille kondomeja. Hyvä! On tärkeää muistaa, että kaikki nuoret eivät ole heterosuhteissa. Homosuhteissa olevilla sukupuolitautien riski pysyy, vaikka raskaaksi tuloa ei tarvitse pelätä.

En tiedä oletko sinä ikinä ajatellut, mutta pojan tai miehen ainoa hetki valita, haluaako tulla isäksi, on hetki, jolloin hän päättää käyttääkö kondomia. Sen jälkeen hän ei voi enää valita. Jos tyttö tai nainen tulee raskaaksi, se on nainen, joka päättää pitääkö lapsen.  

Vanhempana on hyvä nähdä myös oma vastuu nuoren ehkäisystä. Olen itse päättänyt jo ajat sitten, että jos pojallani joskus on tyttöystävä, me voimme maksaa ehkäisyn tarvittaessa. Kondomeja laitan myös esille, jotta niitä saa aina kun tarvitsee. Tämä ei ole kaikissa perheissä mahdollista, ja siksi tasa-arvonkin kannalta on tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa nuorille maksutonta ehkäisyä. Silloin jokainen vanhempi voi kannustaa nuorta huolehtimaan ehkäisystä.

”Maksuton ehkäisy nuorille olisi parhaimmillaan, kun se yhdistettäisi seksuaalikasvatukseen.” 

Nuorille pitäisi taata riittävät tiedot omasta kehostaan, kehityksestä, nautinnosta ja seksuaaliterveydestä. Seksuaalikasvatusta saaneet nuoret eivät harrasta seksiä muita aiemmin, vaikka niin usein luullaan. Sen sijaan se parantaa nuoren harkintakykyä, tieto suojaa ja siirtää seksin aloitusikää pidemmälle. Ja kun tulee se hetki, että nuori haluaa sanoa kyllä seksille, hänellä olisi turvallinen olo ja ehkäisyväline jo hankittuna. 

Jokainen meistä vanhemmista toivoo, että oma lapsi tekisi viisaita päätöksiä ja saisi nauttia nuoruudesta rauhassa. <3

*Kommentoi rohkeasti, jos kirjoitus herättää sinussa ajatuksia. Mikä tilanne teidän kotikunnassa on? Voit myös pohtia olisitko itse toivonut nuorena, että ehkäisy olisi ollut maksutonta ja seksuaalikasvatusta olisi ollut enemmän? Jos sinulla herää kysymyksiä, kysy rohkeasti tässä tai laita meiliä puhumuru@gmail.com

*Kuvat Pixabay

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Perhe
Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen
marraskuu 18, 2018
Uncategorized

Elämäntaparemontin mahalasku

Pakko se on myöntää. Elämäntaparemonttini lähti mahalaskuun Rodoksen lomamatkalla. Vasta tänä viikonloppuna olen saanut kurssin kohti parempaa. Aloittaminen vaan on niiiiiiin rasittavaa. Juoksulenkillä tuntui kuin jalat olisivat olleet lyijyä.

 

Olin jo etukäteen päättänyt, että lomalla Rodoksella aion ottaa rennosti. Syön mahdollisuuksien mukaan terveellisesti, mutta en nipota. Annoin itselleni luvan nauttia murun kanssa muutaman lasin viiniä lasten mentyä nukkumaan. Urheiluvaatteet pakkasin mukaan, mutta arvelin että ne saattavat jäädä laukun pohjalle. 

Loma-arvio osui aika oikeaan. Me menimme vauhdilla koko viikon. Hyötyliikuntaa tuli nautittua uinnin muodossa – kiitos lasten, mutta muuten en treenannut. Ruokailut olivat sitä sun tätä. Rodoksella kun saa kanapitan kolmella eurolla, mutta kanasalaatti maksaa kymmenen euroa. Sijoitimme ylimääräiset eurot hauskoihin retkiin. Onneksi viikko oli täynnä ihania asioita ja aurinkoa!

 

Loman jälkeen oli aikomus taas jatkaa skarpisti treeniä, hyvää syömistä, sopivasti töitä ja ihania asioita. 

 

Mutta – sitten alkoi syksyn lasten flunssat. Tuli työsumaa, murun työmatka ja muutama ylläri. Bonuksena meillä on öisin ollut aika vipinää lasten takia. Ja bonuksen bonuksena viikko sitten tuli täit kylään. Alku viikosta olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Vaikka olisi ollut muutama hyvä hetki treenata, en vain jaksanut.

Kotona Suomessa syöminen on onneksi ollut taas paremmalla tolalla, minkä huomaa omasta olosta kyllä heti. Kunhan muistaisi syödä säännöllisesti myös tiukkoina työpäivinä. Täytyy ottaa terveelliset eväät mukaan aina, jos pystyy ennakoimaan kiirettä. (Helpommin sanottu kuin tehty…)

 

En silti aio luovuttaa. Tätä tämä ruuhkavuosia elävän vanhemman elämä taitaa olla. Ensi viikolla yritän taas rauhallisesti jatkaa treenaamista ja suunnitteilla on treffit murun kanssa. (ihanaa!). Tyttöjen iltakin on tulossa ensi lauantaina. Kyllä se tästä.

 

Mahalasku ei tarkoita luovuttamista vaan mahdollisuutta uuteen nousuun. Eikö? <3

*Millaisia sinun mahalaskut ovat olleet elämäntaparemontissa? Miten sait itsesi uuteen nousuun? Kerro ihmeessä kokemuksistasi! Näitä erilaisia mahalaskuja tulee kyllä varmaan jatkossakin, joten vertaistuki on tarpeen. =) 

*Käy tsekkaamassa postaukset kesällä alkaneesta elämäntaparemontistani:

En voinut hyvin – keskellä elämäntaparemonttia

Elämäntaparemontti alkaa näkyä!

You may also like
Hyvinvointi
Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi
elokuu 30, 2018
Uncategorized
Elämäntaparemontti alkaa näkyä!
elokuu 13, 2017
Uncategorized
En voinut hyvin – keskellä elämäntaparemonttia
elokuu 2, 2017
Uncategorized

Nainen, annatko itsellesi luvan seksifantasioihin?

”Pahat tytöt, palomies, ryhmäsessio, tuntematon kumppani, yleisöä, kumppani samaa sukupuolta, hempeää rakastelua, sidontaa… Minun teinivuosina luettiin vielä Reginasta Naisen unelmia – nimistä palstaa. Me luettiin niitä jopa joskus kavereiden kanssa!” (oma muisto)

 

Seksuaalisuuden ytimessä on monessa kohtaa luvananto itselle. Annanko itselleni luvan nauttia? Seksifantasiat ovat yksi seksuaalisuuden osa-alue, jonka voi joko kääntää on- tai off-tilaan. 

 

Mielessä voi pyöriä: Saanko ajatella näin?  Onko minussa joku vika? Mitä jos muut tietäisivät? Millainen fantasia on liian hurja? Olenko pervo?

 

On ihan normaalia pyöritellä erilaisia ajatuksia seksifantasioista ja niiden normaaliudesta. Seksifantasioita onkin laidasta laitaan, hyvinkin romanttisista aina hurjiin K-18 sessioihin. Osa on mielikuvituksen tuotetta, osa voi olla luettu toisen kirjoittama seksifantasia. 

 

Jotkut fantasiat voivat olla niin rajuja, että ne ahdistaa tai hävettää itseäkin. Mikäli omat seksifantasiat alkavat vaivaamaan, kannattaa varata aika seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin luokse. 

 

”Sinkkuna on ihan ymmärrettävää nauttia seksifantasioista, mutta miten varatut edes kehtaavat?!” 

 

Moni parisuhteessa elävä ajattelee, että seksifantasioista nauttiminen on verrattavissa pettämiseen. Tämä myytin voit heittää jo romukoppaan. On ihanaa ja seksuaalisuutta rikastuttavaa nauttia fantasiamaailmasta, vaikka olisi oma kulta. Eikä sitä tarvitse rajata vain omaan kivaan, se sopii myös yhteisiin hetkiin.

Seksifantasioita ei silti tarvitse ikinä paljastaa kumppanilleen ellet halua. Osa meistä taas haluaa kertoa niitä ja jopa kokeilla, sekin on yhtä oikein. Fantasiaa kokeillessa on hyvä kuitenkin muistaa, että lopputulos on harvoin ihan sama kuin fantasiassa.

 

Ai miksi seksifantasiat ovat sitten hyvä asia?

 

Koska ne rikastuttavat seksuaalisuuttamme tuomalla jännitystä. Seksifantasioissa saamme kokeilla kaikkea, mitä emme ehkä edes haluaisi kokeilla – ne ovat kuvitelmia. Voimme hakea sytykettä arkiseen keskiviikon ”sovittuun iltaseksiin” ja nauttia yhdessä kumppanimme kanssa. Saatamme myös käyttää niitä poistamaan ikävää tai tylsyyttä. Niissä voi piillä ruuhkavuosien seksielämän yksi salaisuus.

 

Seksifantasioista kannattaa nauttia niin yksin kuin kumppanin kanssa. Sanon usein seksuaaliterapia-asiakkaillenikin, että on ihana asia, että mieleen tulee eroottisia ajatuksia. Ne ruokkivat luontaista halua, mikä usein on vain positiivinen voima elämässä. <3

 

 

*Voit lukea lisää seksifantasioista esimerkiksi Kari Heusalan kirjasta Naisen seksuaalisuus, jota käytin tässä blogissakin lähteenä. Voit myös lukea ihanan Sexpon kollegani Henriikka Sundellin haastattelun Kauneus ja Terveys -lehden nettisivuilta Tiesitkö tätä seksifantasioista?

 

*Sexpo-säätiöllä on tarjolla ilmaista seksuaalineuvontaa netissä, puhelimitse ja tapaamisena. Heiltä löytyy myös maksulliset seksuaaliterapiapalvelut,. Myös Väestöliitto ja monet yksityiset palveluntarjoajat tarjoavat seksuaalineuvontaa ja seksuaaliterapiaa.

 

*Jos sinulle tulee kommentoitavaa tai kysyttävää aiheesta, kysy rohkeasti.

 

*Kuvat Pixabay

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Lifestyle
Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista
maaliskuu 10, 2019
Uncategorized

Seksuaalikasvatus on päiväkodeissa on lapsen oikeus

”Tuomas Kurttila muistuttaa, että pienen lapsen suhteesta omaan kehoon syntyvät turvataidot, joista on hyötyä koko elämän ajan. Itsetunto rakentuu voimakkaasti sen varaan, mitä omasta kehostaan ajattelee. Jos lapsi tai nuori ei pidä omaa kehoaan arvokkaana, hän joutuu elämässään helpommin seksuaalisesti kaltoinkohdelluksi.” (HS 7.9.17)

 

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila nosti lasten seksuaalikasvatuksen esille eilen Helsingin Sanomien haastattelussa ”Seksuaalisuudesta pitää puhua jo päiväkodeissa – Aikuisten asenne liian torjuva” . Hän sanoi suoraan sen, mitä ammattilaiset ovat tienneet jo kauan. Seksuaalikasvatusta tarvitaan osaksi varhaiskasvatusta suojelemaan lapsia.

 

Seksuaalikasvatusta tapahtuu kotona ja päiväkodeissa koko ajan, halusimme tai emme. Jokainen vessakäynti, utelias kysymys, aikuisen katse tai hymähdys ovat seksuaalikasvatusta. Ei ole ihan sama, miten lapsen housuun pissaamiseen suhtaudutaan. Tai miten häntä katsotaan, kun hän kirmaa nakuna huoneeseen.  Tai sanotaanko pimppiä pimpiksi vai etupyllyksi. 

 

Muodostuuko seksuaalisuudesta lapselle iloinen vai häpeällinen asia on aikuisten vastuulla. 

 

Varhaiskasvatuksessa on loistava mahdollisuus huomioida lapsen seksuaalinen kehitys ja käsitellä sitä ikätasoisesti leikin sekä arkisten tilanteiden kautta. Emme saisi hukata näitä loistavia mahdollisuuksia. 

 

Lapselle on tärkeää opettaa jo pienestä asti kehon osien oikeat nimet, se mitä tarkoittaa omat rajat ja mitä tehdä, jos joku ei niitä kunnioita. Jokaisen lapsen olisi tärkeää opetella arvostamaan omaa ja toisen kehoa. Tunnetaidot opettavat nimeämään tunteita ja tunnistamaan, mitä toisista asiat tuntuu. Aikuisten tulisi kertoa lapselle, että kaikesta saa puhua ja apua saa pyytää. 

 

Miksi aikuiset sitten suhtautuvat torjuvasti? Syy on tiedon puute.

 

Tiedon puute aiheuttaa turhia pelkoja, ennakkoluuloja ja oletuksia. Seuraukset näkyvät muun muassa aikuisten asenteissa negatiivisessa valossa. Moni sekoittaa edelleen lasten ja aikuisten seksuaalisuuden keskenään, vaikka ne ovat ihan eri asia. Lapsella ei ole aikuisen kaltaista seksuaalista halua eikä toivetta kumppanista.

 

Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee koulutusta lapsen seksuaalisuudesta aivan samalla tavalla kuin he opiskelevat muita lapsen kasvuun liittyviä asioita. On ymmärrettävää, että aihe voi tuntua vaikealta ilman koulutusta ja oikeaa tietoa. 

Seksuaalikasvatuksen tiellä ei saisi olla tietämättömyys ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, koska kyse on lapsen oikeudesta. WHO on julkaissut jo vuonna 2010 seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. WHO:n mukaan seksuaalikasvatus alkaa jo syntymästä ja sen pitäisi jatkua ikätasoisesti läpi lapsuuden. Suomi voisi olla tässä edellä kävijä ja ottaa seksuaalikasvatuksen osaksi varhaiskasvatusta koko maassa.

 

Yhdessä vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö voivat antaa lapselle tietoa, neuvoja ja luvan kysyä seksuaalisuudesta. Samalla he voivat tukea toisiaan vaihtamalla arkisia kuulumisia lapsen tekemisistä.

 

Kaikki me haluamme, että lapsemme saisi mahdollisimman hyvät eväät elämään. Yhdessä vanhempien, päiväkodin ja neuvolan tiedoilla voimme saada paljon hyvää aikaiseksi. <3

 

 

*Väestöliitolla on varhaiskasvatukseen sopivat seksuaalikasvatus eli kehontunnekasvatus materiaalit. Nämä sopivat hyvin päiväkotien käyttöön.

 

*Jokaisessa päiväkodissa olisi hyvä olla henkilökunnan käytössä Raisa Cacciatoren ja Susanne Ingman-Fribergin (toim.) kirja Keho on leikki – Avain luonnolliseen seksuaalikasvatukseen alle kouluiässä. Kerätkään kirjaan rahat vaikka vanhempaintoimikunnan kanssa!

 

*Mitä mieltä sinä olet – pitäisikö varhaiskasvatukseen kuulua myös seksuaalikasvatus? Miksi?

 

*Kuvat Pixabay

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
tammikuu 6, 2019
Uncategorized

Minun megamokani

Heinäkuussa minulle riitti sateinen kesä ja murulle riitti minun matkasurffailu. Varasimme lennot Rodokselle. Silloin oli keskiviikko aamu ja lähdön piti olla sunnuntaina. 

Puoli tuntia ehdimme juhlia, että lähdemme lämpöön. Kunnes aloin katsoa lähtöpäivää. Se oli keskiviikko. Siinä oli jotain mätää. Ei voinut olla totta… Lento oli varattu väärään kuukauteen! Lennot olisivat heinäkuun sijasta elokuussa. (Paljon hiljaisia kirosanoja!)

 

Tunsin itseni maailman tyhmimmäksi. Olisin halunnut tehdä jotain asialle, mutta se oli mahdotonta. Lipuista ei olisi saanut penniäkään takaisin, jos emme olisi käyttäneet niitä. Ja se olisi ollut vielä pahempi moka – heittää rahaa taivaan tuuliin.

 

Totuus oli pakko sanoa ääneen, vaikka hävetti.

 

– Ei lähdetä vielä. Kuukauden päästä vasta. Äiti varasi lentoliput väärään kuuhun.

 

Parisuhde joutui puntariin. Minä vaikeroin ja pyysin anteeksi. Muru oli ihan hiljaa, ei huutanu vaikka siihen olisi ollut erityisen hyvä syy. 5-vuotias alkoi itkemään eikö me lähdetäkään?!!! Pikku sisko yhtyi itkuun. Koululainen totesi vain: ”Ai jaa, harmi. Saanko siis olla koulust viikon pois?”

 

Petin koko perheen ja yritin niellä pettymyksen karvaita kyyneliä epäonnistuen siinäkin. Olisin vain halunnut kadota jonnekin syyllisyyteni tunteiden kanssa. 

 

Yhden päivän kotona oli hieman apea tunnelma. Sitten kesäloma vei taas voiton. Itse syyttelin itseäni muutaman päivän. Käänteen teki puhelu kollegalleni. Hän oli ensimmäinen ”ulkopuolinen” kenelle myönsin mokani. Hänen aito reaktionsa oli, että noita sattuu kaikille kaiken aikaa! Ja sitten hän vielä kertoi omasta lentolippumokastaan. Miten helpottavaa se oli! 

Nyt matka on jo takana ja mieli täynnä hauskoja muistoja. Pienemmille ulkomaanmatka oli ensimmäinen, esikoiselle kolmas ja sitä odotettiin kovasti. Oli pakko askarrella heille ”joulukalenteri”, mistä seurasimme koska lähtöpäivä tulee. Se säästi vanhempien hermoja kummasti – suosittelen muillekin!

 

Megamokani on annettu anteeksi. Myös minä annoin sen itselleni anteeksi. Sille on naurettu! On ollut vapauttavaa kertoa mokastani tutuille vaikka olisi tehnyt mieli olla vain hiljaa. Syyllisyyteen on auttanut empatia, jolloin toinen ihminen on tavoittanut kokemani mokan aiheuttaman tunnevyöryn. 

 

Ja Rodos oli ihana ja lämmin elokuussakin.  <3

 

*Suosittelen lukemaan Me Naisten jutun Mokasin, kelpaan silti – myötätunto itseä kohtaan tekee sinusta rennomman. Se sai minut hymyilemään. =)

.

*Millainen on sinun megamokasi? Oletko sinä laittanut perheesi lomat uusiksi varaamalla liput väärälle päivälle? 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
tammikuu 6, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Close