Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category

Hyvinvointi

Hyvinvointi

Loppu karvanpoistorumballe – ihokarvojen laserointi

*Kaupallinen yhteistyö Siluettin kanssa

Ikuinen karvataisto on ollut osa elämääni siitä asti, kun karvat alkoivat kasvaa murrosiässä. Olen kokeillut ”kreikkalaisiin karvoihini” sheivaamista, vahausta, sokerointia, epilaattoria ja jopa nyppimistä pinseteillä. Uuu, mitä kidutusta se on ollut paikoin… Karvat ovat saaneet myös välillä kasvaa villeinä mutta olen huomannut, ettei se ole juttuni.

 

En suoraan sanottuna halunnut edes tietää paljonko olen laittanut rahaa karvanpoistoon, kunnes rahankäyttö ja aika alkoivat mietityttää todenteolla. Olisiko olemassa muukin vaihtoehto?

 

Viimeiset puolitoista vuotta olen käynyt sokeroinnissa säännöllisesti eri kosmetologeilla noin 6 viikon välein. Syy miksi siirryin sokerointiin oli aikaongelma ja ihon ärtyminen. Sheivaaminen ärsytti ihoa, ja karvat kasvoivat pian takaisin, sheivaaminen piti toistaa kerran pari viikossa. Rahaa kainaloiden, pimpin ja säärien sokerointiin on mennyt 110e – 150e per kerta. Karvat eivät kuitenkaan kasvaa ”synkassa”, mikä on aiheuttanut lisäkäyntejä. Karvat onneksi pysyivät hyvin pois  noin 3-4 viikkoa.

 

Karkeasti laskettuna rahaa on mennyt viimeisen puolentoista vuoden aikana noin 1500e ja todennäköisesti enemmän. Aika hurja määrä rahaa! Silti karvat vain kasvavat, vaikka ovatkin hieman vähentyneet. Eli sokerointiin olisi mennyt rahaa jatkossakin, lisäksi tulee vielä joka käyntikerran kipu, sisäänpäin kasvaneet ihokarvat ja ajanhukka. Siksi aloin pohtia vaihtoehtoja. Karvapoistovaihtoehtona tuli vastaan laserointi, ja löysin Siluetti Spa:n.

 

Laserointi herätti ajatuksia kivusta, kalliista hinnasta, ja jouduin pohtimaan myös sitä, olenko valmis ”luopumaan” karvoista lopullisesti. Innostuin kuitenkin mahdollisuudesta lopettaa koko ”karvarumba”?!! Aikaa säästyisi, iho-ongelmat loppuisivat ja saisin haluamani lopputuloksen PYSYVÄSTI.

Laserointi alue merkataan selkeästi etukäteen ennen hoidon aloitusta.

Vuoden verran mietin laserointivaihtoehtoa ja tulin päätökseen, että kyllä!  Haluan laseroinnin! Menin Siluettiin konsultaatiokäynnille tammikuun alussa, ja kävimme perin pohjin läpi mahdolliset esteet, riskit ja sitä, mistä laseroinnista on kyse. Konsultaatiokäynnin yhteydessä minulle tehtiin myös testilaserointi, jossa kokeiltiin eri tehoja. Testi sujui hyvin, ja kipu oli hyvin siedettävä.

 

Siluettin kosmetologini Samira Belgasem otti puheeksi myös luottamuksen meidän välillä, mikä oli hyvä asia. Sain kysellä rauhassa kaikkea, mitä mieleeni tuli. Tuntui, että etenkin intiimialueiden laserointi vaatii turvallisen olon, jotta hoito ylipäätään on minulle mahdollista.

 

 Huomioitavia asioita tai esteitä laseroinnille:

-Ei saa olla raskaana

-Mahdolliset sairaudet – erityisesti kiinnitettävä huomiota epilepsiaan

-Ihosyöpä tai pahanlaatuiset luomet

-Voi aktivoida genitaali- tai huuliherpeksen (estolääkitys suositeltava)

-Implantit ja metalliosat hoidettavalla alueella

-Tatuoinnit laseroitavissa paikoissa

-Karvan pitää olla riittävän tumma, paras tulos tulee, jos on tumma karva ja vaalea iho (tämän takia jatkan säärikarvojen osalta sokerointia)

– Hormonaalisista syistä kasvaneisiin karvoihin laserointi ei tehoa samalla tavalla eikä lopputulos ole silloin lopullinen, joskus sokerointi on parempi vaihtoehto

 

Valmistautuminen laserointiin ja laseroinnin kulku:

-Vältä auringonottoa kuukauden ajan ennen laserointia tai käytä korkeaa aurinkosuojaa (SPF 30-50) myös kaksi kuukautta hoidon jälkeen

-Ei sokerointia, vahausta ym. vain sheivaus (näin myös hoitosarjan aikana)

-Karvan pitää näkyä, mutta olla lyhyt (tarvittaessa hoitaja poistaa karvat höylällä ennen laserointia)

-Hoitovälit 4-8 viikkoa, hoitoväli pitenee loppua kohden

-Laseroinnin aikana laseroiduille alueille ei suositella auringonottoa

-Ennen hoitoa ja hoitojen välissä kerran viikossa kuorinta ja hyvä kosteutus

-Laseroinnin jälkeen on normaalia, että ihon pinta on turvonnut tai punoittaa (jäädytys auttaa siihen)

Sain Siluettista kokeiluuni Pevonian ihanan kuorinnan ja kosteusvoiteen. Nyt hoitojen ajan pyrin tekemään kuorinnan ja kosteutuksen kerran viikossa.

Muuta tietoa laseroinnista:

-Laserointi vaatii noin viisi käyntikertaa (keskimäärin 4-10)

-Laserin hoitoteho säädetään yksilöllisesti ja sitä seurataan koko hoidon ajan

-Karvat tuhotaan laserilla kasvuvaiheessa eivätkä ne enää kasva

– Käyntikertoja tarvitaan useita, koska karvoilla on kolme kasvuvaihetta

-Asiakkaina käy pääasiassa noin 20 – 60 -vuotiaita naisia (30-40-vuotiaat suurin ryhmä)

-Karvat poistetaan itseä varten, syinä voivat olla harrastus (esim uinti), käytännöllisyys tai karvojen häiritsevyys

 

Kipukokemus:

-Kipua lievennetään jäädyttämällä hoitoaluetta, jotta lämmön vaikutus vähenee

-Kivun kokemus on hyvin yksilöllistä – toisille kipu on hyvin vähäinen, joillekin kokemus on kivuliaampi

-Kukaan ei ole jättänyt laserointihoitoja kesken kivun takia

-Kipua voi kuvailla esimerkiksi nipistelynä tai pistelynä

-Kivuliaimmat paikat ovat klitoriksen lähellä ja häpyhuulien alueella, kainalot voivat tuntua ”ärsyttäviltä”

-Tarvittaessa kipuherkillä ihmisillä ihon pintaosaa voidaan puuduttaa

 

Lopputulokseeen vaikuttavia seikkoja:

-Asiakkaan täytyy itse miettiä paljonko haluaa karvoja jättää

-Laserointilaitteessa pitää olla oikeat tehot (koulutettu ammattilainen tekijänä, kunnolliset laiteet)

-Laserointi on aina asiakkaan valinta, ja siksi käydään läpi tarkkaan mahdolliset esteet, koska laserointi ei sovi kaikille

-Kertojen määrää ei voi tietää etukäteen

 

Asiakastyytyväisyys Siluettissa:

-Pääasiassa asiakkaat ovat olleet todella tyytyväisiä

-Asiakkaan suusta: ”Idioottivarma ratkaisu” ”Helpotus”

 

Hinta Siluettissa:

-Kainalot 200e/ kerta tai 5 x 900e

-Bikini 200e/ kerta tai 5 x 900e

-Brasilialainen 365e / kerta tai 5 x 1500e

-Sääret 365e / kerta tai 5x 1500e

*Katso lisää hintatietoja Siluettin sivuilta

Sain luvan aloittaa laseroinnit, ja olin itsekin siihen valmis. Tällä viikolla laserointihoito sitten alkoi ja minulta laseroitiin kainaloiden sekä pimpin alue. Ennalta jännitin ylivoimaisesti eniten kipua! Hinnat ovat mielestäni tuntuvat ja ilman blogiyhteistyötä olisin varmasti käynyt laseroinneissa hieman ”porrastetusti” eli esimerkiksi ensin kainalot. Laskelmani mukaan laserointi olisi ollut kuitenkin pitkällä aikavälillä viisain ratkaisu hinta-laatu -suhteeltaan.

 

Aikaa käyntiin oli varattu 1,5h ja itse laserointi vei siitä alle tunnin. Kosmetologini Samira aloitti kainaloista ja siirtyi lopuksi pimpin alueelle. Kipua seurattiin yksinkertaisella tavalla. Kosmetologi pyysi seuraamaan kipua asteikolla 1-5. Kun kipu nousee asteikolla neljään (4), on siitä ilmoitettava. Tarvittaessa voidaan pitää taukoja. Lisäksi kosmetologini kyseli tuntemuksistani. Hoidon ohessa puhuimme myös kaikkea muuta, ja nauru varmasti lievitti omalta osaltaan kipua, koska rentouduin.

Laseroinnin voi leikkisästi ottaa pienenä lepohetkenä vaikka välillä vähän nipistääkin. Kuvassa myös Siluettin kosmetologi Samira Belgasem.

Siinä minä sitten makasin suojalasit päässä. Laserointi tuntui nopeilta neulan pistoilta. Kivuliammissa paikoissa se tuntui kuumalta neulalta, ja kipu nousi lähelle 4, mutta vain muutamissa paikoissa. Pääasiassa kipu oli hyvin siedettävää tai sitä ei edes ollut. Pahinkaan kipu ei ollut niin ”paha”, sillä se kestää vain hetken. Minun ihoni reagoi hoitoihin hyvin vähän vain pienellä punoituksella.

 

En odota seuraavaa hoitokertaa enää yhtä jännittyneenä. Enemmänkin minua kiinnostaa, miten tämä nyt etenee ja paljonko hoitokertoja tarvitaan. Ratkaisu tuntuu kaiken kaikkiaan hyvältä. Vaikka kieltämättä oli hyvä pitää tuumaustauko ennenkun aloitin karvojen laserointihoidot.

 

Jos sinä mietit ihokarvojen laserointia omalla kohdallasi, varaa aika rohkeasti maksuttomalle konsultaatiokäynnille PUHUMURU koodilla 28.2.2019 saakka (merkitse koodi Lisätiedot kohtaan). Sen jälkeen voit vielä miettiä ihan rauhassa, mihin päädyt. Siluetti tekee myös sokerointeja.

Kuva heti laseroinnin jälkeen. Kipu ei saanut hymyä hyytymään!

*Heräsikö sinulle vielä jotain kysymyksiä? Voit laittaa kysymyksiä tai muita kommentteja tähän blogin yhteyteen tai laittaa minulle meiliä puhumuru@gmail.com

*Kun hoidot ovat ohi kirjoitan teille toisen postauksen, näytän ennen jälkeen kuvat kainaloista, montako laserointi kertaa tarvittiin ja miten hoidot etenivät kohdallani.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

 

Hyvinvointi

Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista

Kuva: Pixabay

Huorapalkinto kirjoitukseni nosti esiin miten moni on kokenut saman kuin minäkin. On annettu vuoden ”kyläpyörä”-palkinto tai ”kiertopalkinto” –diplomi koko koulun edessä. Omista kokemuksistaan kirjoitti minulle kymmenet ihmiset somen kautta. Moni heistä oli myös koulukiusattu ja kokemuksilla oli ollut kauaskantoisia seurauksia aina aikuisuuteen saakka.

 

Annan äänen nyt muille kiusatuille ja heidän tarinoilleen. Jokainen tarina on julkaistu heidän luvallaan anonyymeina tarinoina. Halusin julkaista ne esimerkkinä siitä, miten samat kiusaamisen kaavat ovat toistuneet eri puolilla Suomea.

 

”Huh kun luin ton sun kirjoituksen tosta slutshaming hommasta ja saamastasi tittelistä. Itse sain lukion ensimmäisellä samanlaisen vuoden huora tittelin. Oli ehdolla minä ja kaksi ystävääni ja vanha pyörä jota oli ”poljettu” muistaakseni 100 000 kilometriä. Tittelini nimi oli vuoden kyläpyörä. Seuraavana päivänä piti mennä koulun eteen tanssimaan vanhojen tanssit. Edelleen tuntuu hieman pahalta ajatella asiaa ja herättää minussa tunteita. Kyseessä oli niin harkittu ja pitkään järjestelty teko ja se, ja yleinen muu huoraksi kiusaaminen, on jättänyt ikuiset jäljet elämääni vaikka onkin kasvanut ja oppinut ymmärtämään asioita aikuisen perspektiivistä. Olen miettinyt myös samaa koskien opettajia – miten he asian ymmärsivät tuolloin, tuon tittelinkin ja kuinka tämä pääsi tapahtumaan? Miksei juhlassa puututtu asiaan? Ja myös – mikä sai silloiset abit niin meitä vihaamaan ja miten nuori aikuinen voi olla niin kostonhimoinen että haluaa tällaista järjestää? Mitä he miettivät asiasta nykyisin? Hienoa kun puhut asiasta – tästä ei taida vielä ole ollut keskustelua hirveämmin.”

 

”Hyvä että tästä tuli keskustelua julkisesti… Itselläni on kokemusta myös näistä kouluperinteistä (sekä kohteena että aikoinaan opettajana, joka näitä pyrki nostamaan pöydälle ja poistamaan), joilla ylläpidetään ja uusinnetaan mielestäni jonkinlaista yhteiskunnallista häpeäkulttuuria. Ajattelen, että siinä jotenkin kai kollektiivisesti siirretään häpeää pois itsestä, ja jotenkin muka yhteisesti hyväksytyllä ”hauskalla” tavalla. Ja joka ei sitä hyväksy on ehkä vähän nipo ja ilonpilaaja, kun pitää sitä kiusaamisena ja toisten ihmisten yhteisöllisenä häpäisemisenä. Vaikka yleisesti myös halutaan julistaa, että ”kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia” hienoissa koulun (tai oli sitten mikä yhteisö hyvänsä) arvoissa ja toimintaperiaatteissa ja että kiusaamista ei hyväksytä. En hyväksy tällaista yhteistä juhlimista muiden persoonaa ja arvoa loukkaamalla. Voisiko juhla olla tapahtuma, johon jokainen voi osallistua olematta toisten naurun kohde?”

Kuva: Pixabay

”Oon itse jo aiemmin ja nyt varsinkin miettinyt omaa samanlaista kokemusta ala-asteella (5. ja 6.luokka), kun lähes kaikki meidän luokan pojat alkoi yhdessä haukkua mua huoraksi. Välitunneilla ryhmässä huutivat ”huora, huora, huora”. Pahin oli, että luokassa tultiin mun viereisille paikoille tekemään galluppia ”Onko ***** mielestäsi huora?” Oli tosi paha olo siitä ja sanoinkin opettajalle, joka otti osan luokan pojista puhutteluun ja sopimaan asiasta. Mutta en muista kenenkään pyytäneen anteeksi, saatika osanneen selittää miksi tekivät näin. Mutta se loppui siihen. Tosin se on kyllä vaikuttanut mun itsetuntoon tosi pitkälle aikuisuuteen ja olen tajunnut sen vasta aikuisena. Olen myös ymmärtänyt miksi olen joskus käyttäytynyt miesten kanssa tietyllä tavalla, silloin kun on tuntunut, että en ole kunnioittanut itseäni. Mutta onneksi olen saanut käsitellä asiaa, mutta olen kyllä vieläkin aika katkera niille pojille, jotka tätä teki mulle. Joskus mietin, muistaakohan ne edes. Toivoisin, että ne pyytäisivät aikuisena anteeksi. Mutta en mä niiden kanssa ole tekemisissä, mutta ei hirveästi kiinnostakaan… Voi olla tosi vaurioittavaa. Isoin shokki on ollut aikuisena tajuta kuinka väärin se on ollut, vaikka silloinkin sen tiedosti, mutta jotenki ei saa puolustautua. Se kaikki viha purkautui vasta aikuisena, kun sitä on osannut käsitellä oikein. Olen kyllä kiitollinen, että meidän opettaja puuttui siihen. Hulluinta on, että aikuisena on miettinyt, että olikohan se vaan unta, että oisin kuvitellut kaiken. Niin kuin oma mieli taistelee vieläkin sitä vastaan, että sitä ei tapahtunut ja se ei vaikuttanut muhun.”

Eikä kokemukset lopu nuoruuden muisteluihin. Eräs yläkoulua käyvä 15-vuotias nuori nainen lähetti minulle viestiä ja halusi kertoa, miten tämän päivän koulumaailmassa toimii slutshaming.

Lueskelin noita sun postauksia siitä kuinka naiset leimataan tosi helposti huoriksi/lutkiksi. Ja oon kyllä itsekin huomannut ihan saman. Esimerkiksi meidän naispuolinen opettaja tuli huomauttamaan mun kaverille siitä, että hän on alusvaatteissa tunnilla, vaikka hän oli vain pukeutunut muodissa olevaan toppiin, joka oli myös kolmella muullakin samaan aikaan. Ystävälläni vain on isommat rinnat kuin monella muulla meidän luokalla. Muille opettaja ei sanonut asiasta mitään. Tänään aamulla laitoin päälleni vähän napaaidan ja tämä sama opettaja tuli sanomaan siitä minulle, mutta pojat saavat kulkea ilman paitaa esimerkiksi liikuntatunneilla. Ei poikien pukeutumisesta huomautella. Ja tytöt leimataan tosi helposti huoriksi tai lutkiksi, mutta jos pojat harrastavat seksiä useamman kanssa he saavat siitä tavallaan ”palkinnon” ja saavat suosiota.

Olisiko aika käsitellä ikävät nuoruuden kokemukset ja jättää ne osaksi omaa menneisyyttä? Olisiko aika pyytää nyt vihdoin anteeksi, jos on itse ollut kiusaaja? Olisiko aika lopettaa koulumaailmassa slutshaming? Olisiko aika tarjota ja ottaa vastaan seksuaalikasvatusta? Me emme voi vaikuttaa menneeseen, mutta voimme toimia nyt ja tulevaisuudessa eri tavoin. Oli hienoa huomata, että niin moni teistä sanoi julkisesti ettei huorittelu, erilaisten ”huorapalkintojen” jako ja kiusaaminen ole hyväksyttävää. Kiitos tuestanne. <3

*Loppuun vielä Murun ottama kuva #hutsustipukeutuminen -päivältä 11.1.2019! Oli muuten vapauttavaa pukeutua rikkoen ”normia” siitä, miten nainen saa pukeutua ja ilmaista itseään! <3 <3 <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi
Kerro kokemuksesi Iso O – harjoituskirjaan
joulukuu 30, 2018
Hyvinvointi
Tie nautintoon parisuhteessa
joulukuu 21, 2018
Hyvinvointi

Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen

”Elettiin vuotta 1999. Koulumme vietti hurjaa mainetta nauttinutta vuotuista abigaalaa, jossa abit saivat palkita nuorempia oppilaita yläasteelta ja lukiosta. Olin silloin 13-vuotias eli 7.luokalla Karkkilan yläasteella. Yhtäkkiä nimeni  sanottiin gaalassa ja sain huorapalkinnon koko koulun edessä. Palkinnon jaon yhteydessä perusteltiin, miksi palkinnon sain ja minusta näytettiin salaa kuvattu video, jonka päälle tuli lopuksi teksti: SAKKOLIHAA. Palkinnoksi tuli pala kangasta, kondomeja ja jonkin sortin kunniakirja. Muistan miten minulle naurettiin. ”

 

Voin kertoa, että se oli nöyryyttävä kokemus ja sisälläni huusinkin heille ”Haistakaa vittu!”. Olin täysin hämilläni, nolona ja koko koulun edessä leimattavana. Siinä ne opettajatkin katsoivat ympärillä eivätkä tehneet mitään. Jäin aivan yksin muiden naurettavaksi. Tälle kaikelle on termikin *slutshaming. 

 

Onko oikein salakuvata toista kesken koulupäivän? Onko oikein antaa huorapalkinto 13-vuotiaalle? Onko oikein, että palkinnon saa, koska on muiden mielestä pukeutunut ”hutsahtavasti”? Nämä kysymykset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan, kun Sysmän peruskoulun rehtori antoi oikeutuksen koulukiusaamiselle ”hutsahtavan pukeutumistyylin” nimissä Yle:n haastattelussa.

 

Oli kyse heteroista tai homoista, kyse on ihmisistä. Ja minun ja sysmäläisten nuorten tapauksessa vielä alaikäisistä. Nuorten leimaamista ulkonäön tai käytöksen takia ei voi perustella millään tavalla, se on yksinkertaisesti väärin. Nuoruuteen kuuluu kokeilu, leikki, revittely ja vahva itsensä ilmaiseminen!

Arvata saattaa, että sain kuulla huorittelua läpi yläasteen. Olin jo muutenkin saanut sitä osakseni typerän juorun seurauksena ja huorapalkinto oli omiaan vahvistaman sitä. Mikä sinänsä on ironista, koska olin neitsyt tuolloin kun sain ”palkinnon”.

 

Tein lupauksen itselleni. Päätin, etten harrasta seksiä kenenkään ”oman kylän pojan” kanssa, ja se lupaus piti läpi nuoruuden.

 

Olin niin vihainen, kun minut häpäistiin tuolla tavalla. Viha onneksi myös suojeli minua, sillä se kovetti.  Myöhemmin olen tosin joutunut opettelemaan pehmeämmäksi, kasvatetut muurit oli opeteltava laskemaan.

 

Sain vielä kaikkien iloksi 9.luokalla jälleen palkinnon abigaalassa. Sillä kertaa minut palkittiin siitä, että olin ”parantanut tapani”. Enää en muista, mikä tuon palkinnon nimi oli. Visioin silloin mieleni jo tulevaisuuteen, kauas pois koko hiton koulurakennuksesta. Nahkani oli kasvanut jo paksuksi enkä enää välittänyt.

Lukioon mennessä, olin ”helvetin” helpottunut. Lähdin lukioon Helsinkiin. Pikkukaupunki ja huono maineeni jäivät taakseni. Henkisesti näytin keskisormea kaikille huorittelijoille.

 

En ole enää vihainen koulukavereilleni tai palkinnon antajille. Ymmärrän, että he olivat aivan keskenkasvuisia niin kuin minäkin. Me olisimme kaikki tarvinneet seksuaalikasvatusta, jota emme saaneet.

 

En ole vihainen opettajille, mutta heitä kohtaan herää edelleen kysymys: ”Eikö kukaan ajatellut, että tuo oli väärin? Miksei kukaan puuttunut?”

 

*Slutshaming= Slutshamingin perusta on patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa miehillä on enemmän oikeuksia kuin naisilla. Se perustuu moraaliseen kahtiajakoon, jossa ihmisillä on kahdet erilaiset säännöt. Mies saa olla seksuaalisesti halukas, sensijaan jos nainen on seksuaalisesti halukas hänet leimataan huoraksi. Se voi ilmetä myös esimerkiksi syyllistävänä puheena seksuaaliväkivaltarikoksen yhteydessä naista kohtaan.

*Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko sinut leimattu nuoruudessa ulkonäkösi tai pukeutumisesi takia?

*Perjantaina 11.1 voit osallistua Miila Halosen aloittamaan #hutsahtavapukeutuminen mielenilmaukseen ja somettaa hulluna. Jaoin tapahtuma kutsun Facebookista myös Puhu murun sivuille.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

*Kaksi ylintä kuvaa Pixabay, alin omasta albumista

You may also like
Hyvinvointi
Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista
tammikuu 25, 2019
Hyvinvointi
Kerro kokemuksesi Iso O – harjoituskirjaan
joulukuu 30, 2018
Hyvinvointi
Tie nautintoon parisuhteessa
joulukuu 21, 2018
Hyvinvointi

Olenko raskaana?

Miten monta kertaa olenkaan elämäni aikana luullut olevani raskaana? Monta, liian monta kertaa! Vaikka menkkani ovat olleet suhteellisen säännölliset aina, ovat ne silti heitelleet ja olen säikähtänyt itse  ja säikytellyt poikaystäviäni. Ja kerran tuo säikähdys osuikin kohdallani oikeaan, ja minusta tuli yllättäen äiti vasta 22-vuotiaana.

 

Kuluneet yhdeksän vuotta ovat olleet siinä mielessä erilaiset, että vauvaa on välillä myös toivottu ja odotettu innolla murun kanssa. Silloin on joutunut kohtaamaan menkkojen alkamisen erityisen karvaana pettymyksenä, joka on aiheuttanut jopa kunnon ärtymyksen. Sitä on ollut niin varma kehon viesteistä: pienistä pahoinvoinnin aalloista, vatsan nipistyksenomaisista kivuista tai terästäytyneestä hajuaistista.

 

Viimeksi tähän hienoon paniikin ja ilon aallokkoon ajauduttiin vuoden viimeisinä päivinä. Murun totesikin, että taasko?! Minä sain itseni niin kierroksille, että parina yönä jäi yöunetkin varsin ohuiksi, kun kävin läpi mielessäni erilaisia skenaarioita. Neljäs lapsi muuttaisi taas elämää aikalailla, tarvitsisimmeko uuden auton, asunto olisi ainakin liian pieni… Miten minun urani?

 

”Olin jo antanut kaikki vauvantarvikkeetkin pois! Olin jo luullut, että kuoleman laakso on kohta ohi! Olimme jo päässeet lähes 100% varmuuteen, että lapsilukumme on täynnä! Meidän piti lähteä surffaamaan koko perheen voimin ilman vauvahässäkkää!”

Tiedän, etten todellakaan ole ainoa tämän aihepiirin kanssa painiva nainen. Niin monet ystäväni ovat soitelleet vuosien varrella ”hätäpuheluita” minulle, kun menkat ovat olleet tipotiessään. Yhdessä ollaan puhuttu asiat halki, poikki ja pinoon aina melkein lapsen nimiäisiin saakka. Ajatus abortista on usein ahdistanut, mutta ollut silti tärkeä turva ja osa keskustelua. Kunnes ollaan taas muistettu, että eihän kukaan ole vielä raskaana  ”virallisesti”.

 

Useimmiten  menkat ovat alkaneet aina jossain vaiheessa. Toki on tullut myös iloisen hämmentyneitä vauvauutisia ja on päädytty aborttiinkin, jota on surtu yhdessä.

 

Google on suorastaan sauhunnut hakusanoista ”ensimmäiset raskausoireet” , ”oudot raskausoireet”, ”koska huomasin olevani raskaana” ja ”lasketun ajan laskuri”. Jo pelkkä asian selvittäminen on rauhoittanut mieltä (se voi tietenkin myös pahentaa tilannetta). Mutta mieli ei tahdo millään rauhoittua ennen kuukautisten alkua tai raskaustestin tulosta. Toisinaan testejä on mennyt muutamakin…

 

Mutta miksi sitten, kaikesta paniikista huolimatta – joka kerta läsnä on pettymys? Vaikka en haluaisi olla raskaana, olen samalla pettynyt, etten ole. Seurauksena voi olla jopa surua. Eihän siinä ole järjen hiventäkään?!!!

 

Jokin outo ja ihana ilo siinä uuden raskauden mahdollisuudessa on läsnä, vaikka järki sanoisi ettei siinä ole mitään mieltä. Tuon rakkaudentäyteisen tunteen edessä tulevat ongelmat ovat vain haasteita, joista jotenkin aina selvitään.

 

Kunnes tulee realismi.

 

Olisinko ollut ensimmäisen kerran elämässäni tilanteessa, jossa abortti olisi ollut ainoa oikea ratkaisu? Resurssit ovat elämässä rajalliset, enkä tiedä olisimmeko voineet ottaa vastaan neljättä lasta. Omien resurssiemme lisäksi olen alkanut miettiä viime vuosina aivan uudella tavalla myös maapallon resursseja. Olemme jo kuormittanut maapalloa reilusti oman osamme yli!

Luonto teki kuitenkin asiasta päätöksen, ja menkat  alkoivat juhlallisesti vuoden vaihduttua melkein viikon myöhässä. Olo oli helpottunut vaikkakin hieman surumielinen. Mietin itsekseni, että montakohan kertaa vielä panikoin mahdollista raskautta ennen vaihdevuosia? Ja sitten suren ehkä sitä, kun tätä paniikkia ei enää ole? Vai tuuletanko onnesta?

 

Kallistun siihen, että tästä kaikesta kannattaa nauttia, laittaa ehkäisy kuntoon (meillä on kunnossa) ja tarvittaessa hakea ajoissa se raskaustesti – jotta voi nukkua rauhassa. <3

 

*Oletko sinä panikoinut, koska olet pohtinut että olet raskaana? Tapahtuuko sinulle tätä usein? Miten kumppanisi suhtautuu siihen?

*Tsekkaa myös aiempia kirjoituksiani aiheesta:

Raskauden keskeytys olosuhteiden pakosta

Kupari kierukka – ystävä vai vihollinen?

Kun äidin ehkäisy pettää – on kiire tehdä valintoja

Lisää lapsia vai kohti urahaaveita?

Lapsiluku täynnä(kö)?

Äidiksi yllättäen

*Kuvat by Muru

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni. =)

You may also like
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Perhe
Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen
marraskuu 18, 2018
Lifestyle
Meidän kesä <3
elokuu 17, 2018
Hyvinvointi

Kerro kokemuksesi Iso O – harjoituskirjaan

”Sanoisin, että kannattaa opetella ensin yksin ja rauhassa, sitten kaksin ja rauhassa.”

Nainen 64v.

(Lainaus kirjastani: Iso O – matkaopas huipulle)

 

Sinä ihana nainen – tarvitsen sinua jälleen! Kirjoitan ensi kevääksi Iso O – matkaopas huipulle- kirjalle ”pikkusiskoa” eli Iso O –harjoituskirjaa. Naisten kokemukset saivat suuren merkityksen, paljon kiitosta ja niitä toivottiin myös uuteen kirjaani, siksi käännyn teidän puoleenne.

 

Kirjani tulee lähestymään jokaista naista ja hänen kumppaniaan seksuaaliterapeutin näkökulmasta. Harjoituksien avulla jokainen nainen voi yksin tai yhdessä kumppanin kanssa käydä matkaa kohti nautintoa ja orgasmia. Monien harjoitusten on tarkoitus sopia jokaiselle sukupuoleen katsomatta. Kirja tulee pitämään sisällään myös lohtua ja armollisuutta, tietoa niistä monista asioista, joilla on vaikutusta naisen orgasmiin. Tarkoitus on niinikään antaa ohjeita siitä, millaiset tilanteet edellyttävät seksuaaliterapeutin tai psykoterapeutin apua.

Kirjaan tulee oma harjoitusosio myös kumppaneita varten. Toivon, että etenkin heterosuhteissa elävien ihmisten kumppanit saisivat lisää tietoa naisen nautinnosta.

 

Kaiken ytimessä on kuitenkin nainen itse. Sinä, nainen tai naisena itseään pitävä ihminen. Sinä olet nautintosi paras asiantuntija ja siksi toivon, että kerrot minulle omista kokemuksistasi.

 

”Olit sitten nainen, jolle orgasmin maailma on jo auennut tai nainen joka vielä miettii, miten saisin orgasmin. Oma kokemus voi olla oivallus, tarina jostain tilanteesta, pettymys tai mikä tahansa hetki, mikä on sinusta tärkeä kertoa. Jokaisen kokemus on tärkeä ja voi auttaa muita ymmärtämään itseään paremmin. Orgasmikokemus voi olla itsetyydytyksen kautta saatu tai kumppanin kanssa koettu.”

 

Myös miehet voivat kirjoittaa minulle kokemuksistaan. Oletko kenties oivaltanut naisista jotain, mitä muidenkin olisi hyvä tietää? Vai onko joku asia jäänyt vaivaamaan sinua tai on sinulle epäselvä? Millaisia kokemuksia sinulla on naisen nautinnosta ja orgasmeista?

 

Kaikki kirjaan tulevat kokemukset julkaistaan anonyymisti. Käsittelen ne kaikki luottamuksellisesti. Toivon, että kerrot kokemuksesi lisäksi ikäsi mutta tämä ei ole välttämätöntä, jos et halua. Olisi mahtavaa saada eri-ikäisten naisten kokemuksia, kokemuksia eri eämänvaiheista kuin myös eri-ikäisten kumppaneiden kertomuksia. Lähetäthän kokemuksesi minulle 15.1.2019mennessä.

 

Voit kirjoittaa sähköpostiini osoitteella puhumuru@gmail.com. Kirjani ilmestyy keväällä 2019. Jos haluat kysyä asiasta tarkemmin, voit laittaa myös kysymykset sähköpostiin.

 

Olisin iloinen, jos lähtisit mukaan tekemään ”pikkusiskosta” eli Iso O – harjoituskirjasta vielä entistä koskettavamman! <3

 

 

*Kommentoi rohkeasti, jos kirjani tai naisen orgasmi aiheena herättää sinussa ajatuksia.

*Kuva kirjastani Anni Moilanen, minun kuva by Muru

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni. =)

You may also like
Hyvinvointi
Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista
tammikuu 25, 2019
Lifestyle
Miten minusta tuli kirjailija
tammikuu 17, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi

Tie nautintoon parisuhteessa

Ihana seksi! Se antaa elämään sellaista voimaa, iloa, energiaa, nautintoa – saati kun sen jakaa oman kumppanin kanssa. Syvää nautinnon kokemusta voi olla vaikea edes selittää sanoin, niin ihmeellistä se voi olla.

 

Seksuaaliterapeuttina olen nautinnon äärellä paljon, mutta hieman käänteisesti. Ihmiset tulevat luokseni, silloin kun nautinnon tiellä on kaikenlaisia mahdollisia esteitä.

 

Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää lähes poikkeuksetta HALU nauttia. Halu kokea nautintoa, saada lupa nautinnolle, etsiä uusia tapoja nauttia – vapauttaa nautinto joistain elämän kahleista. Tai halu löytää nautintoa, joka ei ole edes vielä täysin löytynyt.

 

Se mikä tulee esiin makuuhuoneen puolella tyytymättömyytenä, voi olla lähtöisin ihan jostain muualta. Se millaista seksi on, on tärkeää kartoittaa – mutta mikä sen jumiutti ja mikä on tuon kaiken takana. Joskus turvallinen ja rakkauden täyteinen parisuhde saa jumit esiin. Silloin on tilaa olla heikko ja tarvitseva, korjata jotain, mikä on mennyt joskus rikki.

Toki joskus voi olla kyse puutteellisista seksitaidoista, mutta sekin on vain mahdollisuus, jos on halua oppia uutta. Ei meistä kukaan synny tänne seksiexperttinä! Eivät edes miehet, vaikka niin heille uskoteltaisiinkin.

 

Parisuhteessa nautinto voi jumiutua suhteeseen liittyvien muiden haasteiden takia. Se tulee esiin haluttomuutena, rutiineina jotka alkavat tympiä, painostavana hiljaisuutena tai välttelynä kahden ihmisen välillä. Kosketus häviää, halaus jää antamatta, tavallinen hipaisu tuntuu liian vaikealta. Kahden ihmisen väliin tulee näkymätön este.

 

Se on niin helvetin arka paikka (anteeksi kiroiluni) , että näen sen kivun omin silmin terapeuttina jo ilman sanoja. Se on kyyneleitä, surua, ulkopuolisuuden tunnetta, yksinäisyyttä, turhautumista aina vihaan saakka. Harva päättää suhteeseen ryhtyessään, että seksi tulee loppumaan viiden vuoden kuluttua.

 

Voisin väittää, että lähes jokaisen ympärillä on parisuhteessa eläviä ihmisiä, joiden suhteessa seksi ja nautinto huutavat poissaoloaan.  Se on vain niin arka ja intiimi asia, ettei sitä kerrota välttämättä edes parhaimmille ystäville.

Tie toisen luokse alkaa motivaatiosta, omasta tahdosta lähteä tutkimaan sitä, mistä tilanne johtuu, ja halusta lähteä kohti kumppania. Syytökset täytyy unohtaa ja syyllisten etsintä lopettaa. Tällä matkalla joutuu todennäköisesti tutustumaan myös paremmin itseensä, ja oppii myös kumppanista uutta, jos vain avaa sydämensä ja uskaltautuu tunteiden äärelle. Kunniamerkkejä ei jaeta sen mukaan saitteko asiat kuntoon kotisohvalla vai terapiassa, joskus myös erotaan, ja taas löydetään uudelleen.

 

Pienillä hyvillä asioilla te voitte luoda hedelmällistä ilmapiiriä parisuhteeseen. Solmut täytyy avata solmu kerrallaan puhumalla ja tekojen kautta. Tuo matka toisen luo voi alun haasteiden jälkeen muuttua niin ihanaksi, että sille tielle jäätte ”naapureiden kauhuksi”. <3

 

*Mitä ajatuksia kirjoitus herättää sinussa? Voit jakaa oman kokemuksesi nautinnosta tai sen kadottamisesta parisuhteessa.

*Tsekkaa myös aiemmat kirjoitukseni Seksistä puhuminen on taitolajiMillainen kumppani haluan olla ja  Kuule minut rakas

*Kuvat Muru <3

*Seuraa elämääni ja tutustu naiseen Puhu muru -blogin takaa instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru.

You may also like
Hyvinvointi
Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista
tammikuu 25, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi
Kerro kokemuksesi Iso O – harjoituskirjaan
joulukuu 30, 2018
Hyvinvointi

Muru ja minä eroottisen hieronnan workshopissa

Kaarroimme autollamme espoolaisen omakotitalon pihaan. Jännitys nosti kasvoillemme jännittyneen hymyn, kun kävelimme käsi kädessä Aistien Taloon eroottisen hieronnan workshoppiin. ”Nyt se olisi menoa” kaikui päässäni.

 

Alhaalla vastassa oli iloinen talon emäntä, joka johdatti meidät yläkertaan. Ihmiset moikkasivat meitä hymyillen, mutta heistäkin aisti jännityksen. Ohjelma onneksi alkoi heti ja pääsimme pois oman päämme sisältä panikoimasta.

 

Säännöt: Saa olla alasti, ei tarvitse – jokainen saa kuunnella itseään. Mitään ei tarvitse tehdä, mitä ei halua – jokaisen rajoja kunnioitetaan. Kaikki, mitä tapahtuisi ja mitä näkisimme jäisi tilaan, niin ettei ketään voi tunnistaa. Ja vielä kerran meitä muistutettiin myös siitä, ettei kyseessä olisi ryhmäseksi tai parinvaihtobileet vaan voisimme keskittyä rauhassa toisiimme.

 

Illan ohjelma etenisi naiset edellä. Aluksi kouluttajat Tiia ja Jouni näyttäisivät ”malliparin” naisen kanssa, miten naiselle voi tuottaa nautintoa eri tavoin intiimihieronnalla – samalla pääsisimme kyselemään mieltä askarruttavia asioita. Siitä olisikin sitten pehmeä lasku pariskunnille kohti naisen nautintoa oman kumppanin kanssa. Pieni ruokahetki olisi välissä – ja sitten sama setti miehille.

 

Hetkellisesti tunnelma sähköistyi kun huoneessa oli keskellä alaston nainen, jota alettiin öljytä, ja meidän piti katsella.

 

Tuli olo kuin olisi tirkistellyt toisen makuuhuoneeseen. Siinä silmiemme edessä näimme, miten ”mallinainen” vietiin askel askeelta nautintoa kohti. Kehossa alkoi tuntua tuttu kihelmöivä tunne, kun ajatukset siirtyivät jo meidän kahdenkeskiseen hetkeen…

 

Olimme jo etukäteen sopineet, että olemme alasti. Se tuntui turvalliselta yhdessä vaikka ympärillämme oli tuntemattomia ihmisiä. Tiia kertoi minulle jälkikäteen, että eri workshopeissa se vaihtelee paljonkin – mutta meillä kaikki päättivät olla alasti. Se loi tilanteesta omalla tavallaan luvallisemman.

 

Murun tutut kädet alkoivat liikkua öljytyllä vartalollani pehmein liikkein.

 

Kaikki oli kuin kotona, mutta kuitenkin niin erilaista. Minun pasmojani sekoitti etenkin alussa hyvinkin paljon muiden ihmisten äänet. Raskaammat henkäisyt, huohotus, vinkaisut, orgasmit… Välillä toivoin korvatulppia. Tilanteessa oli jotain yhtäläisyyttä meditoinnin kanssa, välillä mieleen tuli ”turhia” asioita, jotka vaan työnsin sivuun ja tyhjensin mieleni – ja vain nautin.

 

Aina kun muru tuli ihan lähelle, suuteli ja katsoi minuun – muu hävisi. Ja silloin nautinnolle oli tilaa olla ja kasvaa. Oli uskomatonta huomata, miten vahva yhteytemme oli, miten intiimin oman kuplan saimme luotua vaikka ympärillä oli muita ihmisiä.

 

Minun nautintomatkani jälkeen oli aika pitää taukoa, hengähtää ja syödä vähän. Olo oli hieman erikoinen, mutta tunnelma oli rento.

 

”Mallimiehen” demon jälkeen oli minun vuoroni antaa murun nauttia. Oma kupla löytyi nopeasti, tiesin mitä tarvitsin ja tunsin, mitä muru tarvitsi. Kaikki muu ympärillämme oli toissijaista, heitä ei ollut meille kuin satunnaisina välähdyksinä.

 

Eroottisen hieronnan workshop päättyi pieneen loppukeskusteluun, missä pohdittiin mikä oli parasta ja mitä fiiliksiä oli pinnalla. Olisiko jotain, minkä toivoisi tapahtuvan eri tavalla.

 

Me totesimme yhteen ääneen, miten ihanaa oli olla kaksin – ilman lapsia tarvitsematta miettiä, ääntelikö liian kovaa ja herättäisikö sillä jonkun. Peruslapsiperheen ilon aihe siis. Ja jälleen kerran sai huomata, että viiden tunnin ”loma” sunnuntaina sai rakkauden roihahtamaan taas uudella tavalla. Intiimiys välillämme sai uuden tason, joka näkyi meistä onnellisuutena.

 

Moni kysyi minulta yksityisviestillä, kenelle suosittelisin eroottisen hieronnan workshoppia. Seksuaaliterapeuttina ajattelen, että se sopii kaikenlaisille pareille, oli seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai suhde minkä muotoinen tahansa. Koen, että olisi tärkeää, että suhde on turvallinen ja voi luottaa toiseen ihmiseen. Toiselle on osattava ja voitava sanoa kyllä ja ei, kaikissa tilanteissa.

 

Jos useamman parin läsnäolo häiritsee, voi pohtia kannattaako workshoppia kokeilla kahden oman kumppanin ja kouluttajien kanssa. Esimerkiksi orgasmivaikeuksien kanssa kamppaileva nainen voi tarvita omaa rauhaa ja tilaa etteivät suorituspaineet lisäänny. Samoin voi olla kumppanin kanssa mikäli kokee esimerkiksi puutteita taidoissaan. Kun paikalla ei ole muita, voi olla helpompi kysyä neuvoa.

 

Me voimme murun kanssa suositella Aistien Talon eroottisen hieronnan workshoppia. Se oli piristävä seikkailu marraskuuhun ja sieltä tuli myös jotain mukaani tulevaan ensi keväänä ilmestyvään Iso O -harjoituskirjaanikin. <3

 

*Kuva Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi
Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista
tammikuu 25, 2019
Lifestyle
Miten minusta tuli kirjailija
tammikuu 17, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi

”Tulisitko kanssani eroottisen hieronnan workshoppiin muru?”

Kysyin murulta jännittyneenä: Tulisitko kanssani eroottisen hieronnan workshoppiin? Jos et sä tule, menen yhden naisystäväni kanssa sinne. (Hih!)

 

Muru oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: Tulen. 

 

Olin hämmentynyt ja sain suustani vain: Oho.

 

Tämä keskustelu käyntiin syyskuussa. Olin kuullut pareille suunnatusta eroottisen hieronnan workshopista hieman aiemmin. Paikalla olisi tuon neljän tunnin ajan meidän lisäksi kouluttajat ja maksimissaan neljä muuta pariskuntaan, joita emme tuntisi etukäteen.

 

Menin ihan pähkinöiksi, ennen kuin uskalsin kysyä murulta asiaa. Tuli suorastaan kutkuttava olo.

 

Oppisinko uutta, olihan kirjoittanut jo kirjan naisen nautinnosta? Toisaalta ajattelin, mitä kaikkea sieltä voisikaan oppia? Ehkä löytäisin jotain erityisen tärkeää Iso O – harjoituskirjaani varten, jota kirjoitan tällä hetkellä?

 

Toisaalta koko tilanne olisi niin erilainen – olimmehan viettäneet yhdeksän vuotta kahden murun kanssa. Kurssilla viereisellä patjalla kieriskelisi nautinnosta meille tuntematon pari. Vaikka kyse ei siis olisi millään muotoa parinvaihtobileistä, tilanne olisi uusi.

 

Mieli täyttyi seuraavina viikkoina erilaisista kysymyksistä.

 

Kävimme asioita läpi itseksemme. Tuntui melkein vaikealta alkaa puhua asioista ääneen vaikka olen seksuaaliterapeutti. Muruakin ujostutti, Hiljalleen kerta kerralta aloimme puhua pohdinnoistamme ääneen.

 

Esiin kaivautui kysymyksiä rajoista, jännitykseen liittyviä avautumisia ja pelkojakin. Olisimmeko alasti vaikka tilassa olisi muitakin? Osaanko antautua nautinnolle aivan uudenlaisessa ympäristössä, johon liittyy muut ihmiset? Kiihotunko ylipäätään vai ahdistunko vain? Saanko erektion? Pitääkö minun laueta – entä jos en pystykään? Mitä jos haluan pois kesken kaiken?

 

Onneksi puhuimme. Ja useaan otteeseen. Sillä vielä kotoa lähtiessämme meitä jännitti. Katsoimme toisiamme kuitenkin luottavaisesti pilke silmäkulmassa ja astuimme autoon. <3

 

*Seuraavassa blogipostauksessa kerron, miten meillä sitten meni. Jos haluat kysyä jotain, mitä itse haluaisit tietää pareille suunnatusta eroottisen hieronnan workshopista – niin nyt sinulla on paikka kysyä. Tarvittaessa selvitän sinulle vastauksen Aistientalon Tiia Forsströmiltä.

*Kuva Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

 

You may also like
Hyvinvointi
Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista
tammikuu 25, 2019
Lifestyle
Miten minusta tuli kirjailija
tammikuu 17, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Hyvinvointi

Kohti omaa – oma seksuaaliterapiavastaanotto

Tiedättekö sen tunteen, että jotain pitää tehdä? Ja kun tuo tunne tulee syvältä sinusta – sitä kannattaa kuunnella. Minulle se tarkoitti työasioiden laittamista aivan uuteen uskoon kaikkia pelkojani uhmaten.

 

Olin pitkään jo haaveillut ”omasta” seksuaaliterapiavastaanotostani. Takana oli useampi vuosi vastaanottotyötä eri toimijoiden alla. Lokakuussa kaikki kuitenkin loksahteli kohdilleen.

 

Löytyi paikka, joka tuntui oikealta ja rakastetulta. En osaa edes selittää sitä, mutta siellä oli hyvä energia. Vuokra sopi budjettiini – ja tilalle oli tarve. Tarvitsin sekä vastaanotto- että kirjoitustilan niin uutta kirjaani Iso O – harjoituskirjaa kuin blogiakin varten.

 

Haaveissa on ollut myös muunlaisia uusia projekteja, joita voin nyt pikkuhiljaa käynnistellä.

 

Ajankohta on ollut suoraan sanottuna hullu. Juurihan me vasta muutimme tuli pyllyn alla putkiremonttievakkoon ja sitten tämä projekti  heti sen perään. Muutaman kerran olen itselleni pyöritellyt silmiä peilin edessä ja pohtinut ääneen, että kaikkeen sinäkin ryhdyt!

 

Mutta kun tuli se TUNNE. Oma tila ja tämä kaikki tuntui niin OIKEALTA. Niin helvetin oikealta, että elämä ei edes antanut  muita vaihtoehtoja. Mutta tämä päätös ei  ole suinkaan poistanut kauhunsekaisia tunteita, epätoivoa, pelkoa epäonnistumisesta tai siitä riittääkö rahat.

 

Muru on ollut pientä alkujärkytystä lukuunottamatta ollut tukeni, turvani ja sisustussuunnittelijani. Ja toki sekatyömies sekä kotiterapeuttini, kun olen hajoillut aina välillä kaiken stressin alla. Suudelmat ja lämmin kainalo sohvalla rauhoittavat mieleni yllättävän hyvin.

 

Työmäärä on yllättänyt, sen voin keltanokkana myöntää. Vaikka liiketila olisi pieni sinne pitää hankkia yhtä sun toista, budjetti paukkuu vaikka kuinka etsii kierrätettyä tavaraa ja aikaa kuluu. Olen silti niin onnellinen syvällä sisimmässäni!!! Saan olla seksuaaliterapeuttina entistä enemmän juuri omanlaiseni – kulkea omaa polkuani.

 

En todellakaan tiennyt mihin turbulenssiin joudun myös henkisesti. Irtautuminen vanhasta roolista ja paikasta Sexposta on tuntunut kuin tärkeän ihmissuhteen loppumiselta. Edessä on lopullinen hyppy tuntemattomaan reilun viikon kuluttua.

 

On pakko uskoa omiin siipiin innostuksen tykyttäessä rinnassani. Alkaa lentää vielä entistäkin korkeammalle ja pidempiä matkoja vaikka se saa jalat tutisemaan. <3

 

*Kuva on napattu tänään uuden terapiavastaanottoni ulkopuolelta. Kaikki on vielä kesken, mutta hyvä siitä tulee. <3

*Millainen on sinusta ihana ja turvallinen terapiavastaanotto? Kaipaatko sinne jotain erityistä? Tilani on vielä rakentumassa ja otan mielelläni teiltä vinkkejä vastaan.

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Lifestyle
Miten minusta tuli kirjailija
tammikuu 17, 2019
Hyvinvointi
Kerro kokemuksesi Iso O – harjoituskirjaan
joulukuu 30, 2018
Lifestyle
Muutosten syksy – bloginikin muuttaa!
marraskuu 22, 2018
Hyvinvointi

”Tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea”

Halusin jakaa teille rakkaat lukijani erään palautteen, jonka sain kirjastani Iso O – matkaopas huipulle. Tämä palaute sai minut hymyilemään, sillä tässä ollaan ytimessä. Ei kyse ole super-mega-multi-orgasmien perässä juoksusta, vaan nautinnosta ja siitä, että jokainen nainen löytäisi tien omaan nautintoonsa ja arvostaisi kaikkea sillä matkalla. Vertailematta kokemusta mihinkään. Parhaassa tapauksessa, hän tempaisi vielä mahdollisen kumppanin mukaansa.

 

”Olen aina kokenut, että seksielämäni mieheni kanssa on ollut ihana. Kumppanini on empaattinen, romanttinen ja hän on aina hyväksynyt minut tällaisena kuin olen, eikä ole koskaan painostanut minua seksin suhteen mitenkään. Silti noin puoli vuotta sitten aloin kokea järkyttäviä suorituspaineita seksin suhteen. Olin lukenut netistä muutaman ”seksiexpertin” sanomana, että vaginal/cervical orgasmi on AINOA oikea tapa naiselle laueta ja kaikki muu on vähäisempää eikä yhtä tyydyttävää. Itse olen kyennyt laukeamaan yhdynnän aikana vain, kun klitorista stimuloidaan. Tähän pettyneenä aloin tavoitella näitä tiettyjä orgasmeja ja ajattelin, että ellen pääse siihen pisteeseen, en ole täysin eheä ja tyydyttävä naisena, eikä seksuaalisuuteni ole ”valmis”. 

 

Kun ostin ”Iso O”, kirjan, luin sen kannesta kanteen – samoin kuin kumppanini. Lukukokemus oli ihana – molemman itkimme, nauroimme ja kiihotuimme sen aikana. Eniten minua liikutti, kun kirjoitit siitä, miten orgasmeja ei kannata arvottaa ja itselleen pitää olla lempeä. Aloin ajatella asiaa ja tajusin hämmennyksekseni, että olen orgasmeja tavoitellessani unohtanut nauttia siitä kaikesta muusta, mitä seksiin kuuluu, mm. esileikistä. Keskustelimme lukemisen jälkeen mieheni kanssa siitä, mitä haluaisimme lisätä seksiimme ja jo keskustelu itsessään oli vapauttava, yhdistävä ja kiihottava.

 

Nyt olemme alkaneet keskittyä mieheni kanssa enemmän seksiin kokonaisuutena. Ei paineita orgamista, vain keskittyminen nautintoon, missä muodossa vain. Seksi on nykyään ihanaa – läsnäolevaa, intiimiä, rakastavaa. Orgasmimme ovat nyt jotain aivan muuta, ne ovat yliluonnollisen uskomattomia, jotain elämää suurempaa. Vaikka en oikeastaan enää mieti sitä, miten tulen tai tulenko ollenkaan. Sitä tärkeämpää on nautinto. Ja rakkaus.

 

En osaa sanoin kuvata, miten kiitollinen olen, kun kirjoitit tämän kirjan. Se on ollut todella tärkeä ystävä matkaoppaanani nautintoon ja puolison kanssa syvemmän yhteyden luomiseen. Se on tuonut minulle vapautta, jonka en tiennyt olevan mahdollista.

 

Tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea, etenkin koska seksuaalisuuteen, valitettavasti etenkin naisten, liittyy edelleen tabuja. Jokaisella on oikeus nautintoon ja oikeus olla mitä on, ilman että tulee leimatuksi joko ”hyväksi tytöksi” tai ”pahaksi tytöksi”. 

Nainen, 25v”

 

Kiitos sinulle ihanasta palautteestasi! Kaikkien iloksi voin ilmoittaa, että kirjani Iso O – matkaopas huipulle löytyy vihdoin äänikirjana Bookbeatista ja ensi viikolla myös Storytelista ja Elisa kirjasta.  Uusi painos kirjoja on tulossa kauppoihin vihdoin ensi viikolla. Mutta eikö hyvää kannata odottaa? <3

 

Psst! Ja tulkaa ihmeessä moikkaamaan mua Helsingin Kirjamessuille. Olen haastateltavana yhdessä Rosa Meriläisen ja Sanna Seiko-Salon kanssa torstaina 25.10 klo 18-19 Senaatintorin lavalla.

*Tämä palaute on julkaistu palautteen antajan luvalla. Otan mielelläni lukijoiden palautetta vastaan kirjastani. Voit laittaa minulle palautetta puhumuru@gmail.com tai esimerkiksi Puhu murun instagramin kautta. Toki voit myös kommentoida tämän kirjoituksen kommentteihin, omia fiiliksiäsi.

*Kuva on Murun ottama. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi
Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista
tammikuu 25, 2019
Lifestyle
Miten minusta tuli kirjailija
tammikuu 17, 2019
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Close