Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category

Hyvinvointi

Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvatus suojelee lasta

Kuva Pixabay

”Mistä reiästä ne vauvat tulee ulos? Tästäkö?”

”Miksi isi vingutit äitiä yöllä?”

”Kokeile äiti tätä suihkua, tää tuntuu niin hyvältä pimpissä.”

Kaikki kolme lausetta ovat meidän lasten suusta. Kaikkiin kolmeen lauseeseen he ovat saaneet vastauksen omaan ikätasoonsa sopivalla tavalla. Tärkeintä on ollut kuitenkin hyväksyntä, lupa kysyä ja ihmetellä. Luottamuksen rakentuessa myös kysymykset jatkuvat. Haluan, että lapsemme tulevat kysymään ja kertomaan ne vaikeimmat ja kamalimmatkin asiat, minulle tai jollekin lapsemme *turva-aikuiselle.

Moni kysyi minulta jo keväällä instagramin puolella sitä, milloin seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa? Vastaus on yksinkertainen eli jos mahdollista, niin jo neuvolassa kun lasta odotetaan. Kun lapsi saa tietoa pikkuhiljaa, ei eteen tule sitä kauhistuttavan noloa hetkeä teinin kanssa ruokapöydässä, kun vihdoin pitäisi aloittaa puhuminen. Voitte katsoa yhdessä esimerkiksi Yle Areenasta löytyvän Kehoni on minun –sarjan, mikä sopii aikuisen kanssa katsottuna alakouluikäiselle ja vanhemmille.

Oikeiden sanojen löytäminen voi olla vaikeaa.  Kyllä sitä vaan miettii saako lapselle sanoa intiimialueisiin liittyviä sanoja kuten pimppi, pippeli, pyllyreikä tai tissi silloinkin, kun lapsi itse esittää niihin liittyvän kysymyksen. Samaan aikaan voimme puhua lapselle turvallisin mielin korvasta ja selittää hänelle, mikä on korvatulehdus. 

Lapsen maailmassa koko keho on yhtä arvokas ja ihana. Ympäristöä heijastaen hän oppii erilaisia sääntöjä kehoon liittyen. Mutta vanhempien erityinen tehtävä on kertoa hänelle, miten arvokkaita hän itse ja hänen kehonsa ovat, opettaa lapselle kehonosien nimet ja yksityisalueet eli ”uikkarissääntö”.  Kun tunteita sanotetaan, lapsi oppii ilmaisemaan omia tuntemuksiaan ja hän oppii myös huomioimaan toisten tunteet. On aivan yhtä tärkeää oppia kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja niin henkisesti kuin fyysisesti.

Kuva Pixabay

Äitina ymmärrän hyvin sen inhottavan tunteen, joka liittyy  pelkkään ajatukseenkin  siitä, että  kertoo lapselle ihmisistä, jotka voivat rikkoa hänen mielensä tai kehonsa rajoja. Mutta tuon inhottavan tunteen ja pelon läpi pitää kulkea,  jotta ymmärtäisi kertomisen olevan  lapsesi suojelemista. Kun lapsi tietää, että tällainen toiminta on mahdollista, voit puhua lapsen kanssa myös siitä, miten hän itse voi suojella itseään. Lapsi ei jää yksin mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tai jo tapahtuneen kokemuksen kanssa, vaan hän osaa hakea apua tietäen, että häntä myös autetaan. 

Seksuaalikasvatus on edelleen monille aikuisille niin pelottava sana, että he eivät ota siitä selvää, he mieluummin kieltävät sen, ja maksattavat laskun lapsillaan. Tänään 4.9.2019 vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää – ja aiheena on seksuaalikasvatus. Toivon todella, että sinä uskallat ottaa lapsesi kysymykset vastaan arkisissa tilanteissa, 365 päivää vuodessa ja luoda yhteyden, joka takaa turvan kysyä aina vain lisää. Ja tarvittaessa haet apua lapselle, jos hän sitä tarvitsee. <3

*Turva-aikuinen Lapsella olisi hyvä olla vähintään yksi, mutta mieluiten kolme perheen ulkopuolista ihmistä, joita nimitän turva-aikuisiksi. Heille lapsi voi kertoa jonkun asian, jota ei ehkä uskalla tai voi kertoa omille vanhemmilleen. 

P.s Olen Tampereella luennoimassa Tunnista, auta, ehkäise – Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta -tilaisuudessa ti 22.10.2019. Tilaisuus on maksuton.  Luentoni aihe on: Seksuaalikasvatuksen mahdollisuudet edistää lasten turvallisuutta. Katso lisätietoja kaikista luennoistani löytyy täältä.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
syyskuu 1, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi

Miten löytää hyvä terapeutti

Kyllähän Google löytää seksuaaliterapeutteja ja psykoterapeutteja, mutta vaikka heidän kasvonsa ja koulutuksensa näkyvät – ovat he silti ”kasvottomia”. Miten siinä sitten tietää kenelle voisi mennä ja avata luottamuksellisesti kaikki itsellekin vaikeat asiat ja suurimmat salaisuudet?

 

Kuulen paljon seksuaaliterapia-asiakkailtani siitä, miten vaikeaa on löytää itselleen terapeutti. He ovat usein todella iloisia, kun ovat lukeneet blogiani, seuranneet instaa tai nähneet minut telkkarissa tai kuulleet  podcastissä. Kyse on fiiliksestä, he tietävät minusta jo jotain.

 

Eikä ihme, että terapeutit saattavat tuntua olevan kaikki samasta muotista. Jokainen terapeutti haluaa näyttää kuvassaan helposti lähestyttävältä ammattilaiselta –  hyvältä muttei liian hyvältä. Ei saisi revitellä ja näyttää omaa persoonaa, mikä mielestäni on  aika vanhanaikainen tapa ajatella. Olen itsekin yrittänyt kuulua tähän muottiin, mutta huomasin etten vain pysty siihen.

 

Asiakas etsii ihmistä. Terapiasuhteen onnistumisen kannalta yksi keskeisimpiä asioita on asiakkaan ja terapeutin välinen suhde, kohtaaminen, luottamus ja turva.

Miten sen juuri itselle oikean ihmisen eli oman terapeutin sitten voi löytää? Ensinnäkin, minkä luulet tai koet olevan haasteesi? Muista kuitenkin, että on yllättävän yleistä, ettei tätä osaa nimetä. Terapiaprosessin alkuun tehdään kartoitus, jonka aikana  omat terapiatavoitteet terapialle alkavat kirkastua. Terapian jatkuessa näitä tavoitteita tutkitaan edelleen.

 

Seuraavaksi kannattaa rajata hakua paikkoihin, jotka ovat hyvän ja toimivan matkan päässä kotoa, työ- tai opiskelupaikasta. Jos etsit terapeuttia sillä ajatuksella, että haluat käydä vain pohtimassa jotain pienempää asiaa, ei sijainnilla ole suurta merkitystä. Joillekin ihmisille sopii skype-terapia oikein hyvin.

 

Mieti millainen on ihminen, jolle juuri sinä voisit puhua avoimesti ”aivan kaikesta”. Haluatko terapeutin olevan tiettyä sukupuolta? Pitääkö hänellä olla joku erityisosaaminen? Onko iällä väliä? Entä terapiasuuntauksella? Millaisia ihmisiä pidät luotettavina ja turvallisina?

 

Voit myös tutustua terapeutteihin lukemalla heidän mahdollista blogiaan, somekanavaa, lehtihaastatteluja tai kirjoittamaansa kirjaa. Tässä Google voi antaa lisätietoa. Jos löydät mielestäsi kiinnostavan tyypin, niin varaa rohkeasti aika. Paras tapa tutustua ihmiseen on mennä paikan päälle. Jos sinua jännittää kovasti, niin terapeutille voi useimmiten laittaa esimerkiksi sähköpostia, osalle jopa soittaa.

Jos sinusta tuntuu hyvältä, niin lähipiiriltä voi myös pyytää apua. Siinä tosin kannattaa muistaa, että kokemus  hyvästä terapeutista on aina yksilöllinen. Kyse on sinun valinnastasi, eikä jonkun toisen ”hyvä terapeutti” tunnu sinusta välttämättä hyvältä.

 

Kaikista tärkein neuvoni on, että kuuntele itseäsi. Kyse on sinun elämästäsi, sinä valitset rinnallesi ammattilaisen joka voi olla hyvin merkityksellinen matkallasi. Vertaan aina terapeutin valintaa kätilön valintaan. Synnytys on hyvin  erityinen hetki elämässä, ja jos kemiat eivät sovi yhteen, kannattaa pyytää toista kätilöä mahdollisuuksien mukaan.

 

Sinä voit todeta ilman syyllisyyttä, että tämä ihminen ei ole minulle oikea terapeutti, terapeutti kyllä kestää sen, se on osa hänen työtään. Parhaimmillaan hän osaa neuvoa sinua eteenpäin jonkun toisen ihmisen luo. Minäkään en ole aina oikea terapeutti minun luo tuleville ihmisille ja ajattelen, että silloin tärkeä tehtävä on auttaa heitä eteenpäin vain sen lyhyen pätkän heidän matkallaan.

 

Jo se, että sinä olet etsimässä itsellesi oikeaa terapeuttia on hieno ja arvokas asia. Toivottavasti sinä uskallat piirun verran enemmän kuunnella intuitiotasi tämän kirjoituksen jälkeen ja löydät itsellesi juuri sen oikean terapeutin. <3

*Oletko sinä löytänyt hyvän terapeutin? Miten löysit hänet? Osaatko antaa jonkun vinkin muille? Voit myös halutessasi jakaa oman kokemuksesi terapiasta, jos haluat.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Lifestyle
Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista
maaliskuu 10, 2019
Collaborations, Hyvinvointi

Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen



Kaupallinen yhteistyö Adlibriksen kanssa

Olin viime viikolla perheeni kanssa lomalla Sardiniassa. Vauhdikastahan se oli, mutta altaan reunalla ja Välimeren rannalla minulle jäi kuin jäikin aikaa pohtia myös omaa hyvinvointiani. Työtahti on ollut kuluneen vuoden ajan melkoinen ja aina välillä olen ollut aika väsynytkin.

 

Sain Adlibrikseltä kaksi heidän hyvinvointikampanjaan kuuluvaa kirjaa. Kirjat odottivat minua, kun palasimme kotiin lomalta. Luotin äitini vanhaan tekniikkaan niihin paneutumisessa. Hän sanoi aina ennen koetta, ota ensin se helpompi tehtävä ja paneudu sitten rauhassa vaikeampiin tehtäviin.

 

Päiväkirjoja rakastavana naisena olen aina pitänyt myös erilaisista ”täyttökirjoista”. Toinen, se ”helpompi” Adlibriksen hyvinvointikirjakampanjan kirjoista, oli ehdoton nappivalinta tähän hetkeen. Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin  Tänään -kirjassa ollaan merkityksellisyyden äärellä nyt tässä eli tänään. Sivut eivät näyttäneet edes ensi vilkaisulla uuvuttavilta vaan helpoilta ja mahdollisilta, joten aloin täyttää niitä saman tien.

Ideana on pysähtyä pohtimaan, mitä päivääsi kuuluu. Mikä tuo iloa, mikä ei. Jospa et enää vain valuisi elämääsi eteenpäin? Asioiden kirjaaminen tekee ne näkyviksi, tunnistettaviksi, ja epämääräisyys niiden ympäriltä häviää. Kirjoittaminen lyhyissäkin erissä voi olla myös äärettömän terapeuttista ja aidon kirjan kanssa voi hyvillä mielin laittaa kännykän pois.

 

Listasin itselleni Tänään –kirjan äärellä kokonaiskuvan tämän hetken elämästäni. Tärkeimpinä asioina koin itsestäni huolehtimisen, perheen ja ystävät. Seuraavaksi tulivat harrastukset, Puhu Muru Oy (eli Murun ja minun yritys -> mahdollisuuksien aarreaitta), vapaa-ajan vaaliminen ja luovat hetket. Näiden asioiden ympärille erottelin pienempiä asioita, joita toivon hyvinvointiani tukemaan: säännöllistä rakkausaikaa Murun kanssa, iltatöiden vähentämistä, (aikaa perheelle), joogaa kerran viikossa, omat treenit kaksi kertaa viikossa, näiden lisäksi säännöllinen ruokailu, englannin kielen opiskelu, armollisuus itseä kohtaan, vähemmän somea.

Näiden isompien kokonaisuuksien jälkeen pääsin hahmottelemaan, sitä, miten listaan asioita haluamani tulevaisuuden mukaan. Tulevaisuus on taas jaettu pienempiin, kolmen kuukauden, viikon ja päivien jaksoihin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä kirja tulee omien muistiinpanojen kautta opettamaan minulle itsestäni.

”Vaikeampaa” tehtävää edusti Adlibriksen hyvinvointikampanjan  Taija Sompin ja Jani Sompin Parantavat hormonit –kirja. Tätä kirjaa olin kyllä todella odottanut myös ammatillisessa mielessä ja se jääkin seksuaaliterapiavastaanotolleni työkirjallisuudeksi.

 

Se, miten kehoamme eli kotiamme hoidamme vaikuttaa meihin. Elintapojen tutkiminen olisikin hyvä nähdä mahdollisuutena ei taakkana. Seksuaalisuuden parissa työskennellessäni horminitoiminnan tasapaino nousee säännöllisesti esiin. Eikä kyse ole vain seksihaluista vaan unesta, mielialasta tai vaikka liikunnan mielekkyydestä. Tarvittaessa ohjaankin asiakkaani lääkärin luokse, joka osaa määrätä tarvittavia hormonikokeita.

 

Kirja antaa tietoa sujuvassa, muodossa. Lisäksi Parantavat hormonit –kirjassa on todella mielenkiintoisia asiakasesimerkkejä. Ja vaikka kirja on paksu, sen voi ottaa haltuun ajan kanssa seuraten omia kiinnostuksen kohteita. Huomasin itse ainakin lukevani oitis ”Suosituslistoja”, minkä jälkeen saatoin lukea koko kappaleen.  Pohdin myös käyntiä hormonikokeissa, olisiko minun tarpeen kartoittaa tarkemmin kehoni tilaa?

 

Uskotko sinä, että kirjojen avulla voi lisätä omaa hyvinvointia? Minä ainakin uskon ja olenkin saanut siitä paljon todisteita kaikilta teiltä, jotka olette antaneet minunkin kirjoistani palautetta. <3

*Kuvat Aleksi Rytkönen

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
syyskuu 2, 2018
Hyvinvointi
Unohda seksihelle ja nauti kesästä!
heinäkuu 2, 2018
Hyvinvointi
Mieli kesäkuntoon
toukokuu 13, 2018
Hyvinvointi, Seksuaalisuus

Mitä naapuritkin ajattelisivat

Kaksi ihmistä tuijottaa toisiaan silmiin, päässä surisee ja keho on ihmeissään tunteiden aiheuttamista tuntemuksista. Silti jumin aiheuttaa tunne, että tämä on väärin. Mieli ei kuitenkaan kerro miksi.

 

Meitä ympäröi seksuaalikulttuuri, halusimme tai emme. Sitä ovat luoneet ympärillemme perheemme, sukumme, naapurimme ja myöhemmin kaverimme, kumppanimme, opettajat ja työkaverit. Eikä laskusta voi jättää pois kulttuurin eli kirjojen, elokuvien, tv-sarjojen, kuvataiteen tai teatterin vaikutusta. Lisäksi vielä media, nykyään myös some. Kerroksia on vieläkin enemmän, maakohtaisen lainsäädännön lisäksi EU:sta tulevat säädökset, niinikään uskonnot vaikuttavat taustalla.

 

Vieläkö luulit, että sinä päätät tai te yhdessä päätätte omista seksuaalisuutenne liittyvistä uskomuksista, tabuista ja normeista? Tai asenteista, jotka olette omaksuneet?

 

Meihin vaikuttaa niin monet näkyvät ja piilossa olevat säännöt sekä puhuvat päät ympärillämme. Ristiriita syntyy, kun todella pysähdymme pohtimaan mitä mikäkin tarkoittaa, ja mihin ne vaikuttavat meidän elämässämme. Mitä seksuaalisuus tarkoittaa juuri sinulle? Koska voin melkein luvata, että se ei tarkoita samaa sinulle ja mahdolliselle kumppanillesi.

Palaa hetkeksi vielä lapsuuteesi. Kysyn ikuisuuskysymykseni, oletko saanut seksuaalikasvatusta? Jos olet, millaista se oli? Jos et, olisiko käsityksesi seksuaalisuudesta erilainen jos olisit saanut seksuaalikasvatusta? Ajattelepa, jos joku olisi kertonut sinulle että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Ettei kukaan muu ihminen voi määritellä kokemustasi sukupuolesta tai sitä, keneen rakkautesi tai intohimon tunteesi kohdistuvat. Jos joku olisi kertonut, miten erilainen kokemus seksuaalisuudesta voi olla, ja että se on hyvin eri asia kuin seksi.

 

Pikku hiljaa ikätasoisesti annettu seksuaalikasvatus mahdollistaisi lapsen käsityksen oman kehon arvokkuudesta ja oikeudesta määritellä sen rajat kunnioittaen muiden rajoja. Se antaisi mahdollisuuden pohtia hyvää oloa, nautintoa ja oman kehon mahdollisuuksia ilman ajatusta, että jokin olisi väärin. Olisit saanut kuulla mitä tarkoittavat mieltymykset, seksuaaliset fantasiat unohtamatta seksuaaliterveyttä. Sinulle olisi kehittynyt vahva käsitys milloin sanoa kyllä, milloin ei ja mitä ehkä tarkoittaa.

 

Palataan takaisin kahteen ihmisiin, jotka tuijottavat toisiaan. He ovat pariskunta, ehkä juuri niin kuin sinä ja kumppanisi. Ennen kuin hiljaisuus täytti tilan he olisivat puhuneet seksuaalifantasioistaan ja löytäneet asioita, jotka kiihottivat molempia ja saivat heidät pelkästä ajatuksesta värisemään kiimasta. Mutta. Oli se tunne, että se oli väärin. Mieli ei tiennyt miksi. Ehkä sinä tiedät jo?

 

Koska he miettivät mitä muut ajattelevat.

 

Olisiko se tarpeen, jos he tekisivät asioita yhteisymmärryksessä lain puitteissa? Ei, siinä ei ole silloin mitään väärää. Sinä, te, ketkä ikinä – seksuaalisuus on teidän. Ottakaa selvää, nauttikaa, irstailkaa, olkaa hellästi, rajusti, hikisinä ja mehuissanne tai antakaa itselle lupa olla ilman seksiä. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja päätös on sinun!

*Onko sinua vaivannut salakavalasti blogissani kuvaamani tunne siitä, että jokin mistä tykkäisit tai haluaisit kokeilla seksuaalisuuden saralla tuntuu väärältä? Oletko huomannut, että siihen liittyy taustalla ajatus, mitä muut ajattelevat?

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle

Rakkausloma Berliinissä <3

Kauan odotettu rakkauslomamme toteutui viime viikolla Berliinissä! Meidän ihka ensimmäinen kahdenkeskinen lomamme kymmenen vuoden yhdessäolon aikana. Vitsailinkin, että onko tämä häämatka, mutta se on kuulemma vasta tulossa.

 

Etukäteen toiveemme rakkauslomalle oli:

Aikaa olla yhdessä, rauha, bilettäminen

 

Berliini yllätti meidät heti ensi metreillä. Seikkailtiin ArtHotel Connectioniin julkisilla ja tsekkautumisen jälkeen lähdettiin syömään mulle tuttuun paikkaan. Ruoka oli fantastista, mutta ongelma oli maksu. Heille kelpasi vain käteinen. Eli minä jäin pantiksi ja Muru lähti etsimään automaattia. Ja kun se löytyi, se ei hyväksynyt kummankaan kortteja. Ja niin matka jatkui uutta automaattia etsiessä. Homma selvisi, mutta kyllä siinä hetkellisesti ehti tulla kylmä hiki. (Hi-hii)

 

”Oli jännää huomata ettei tartte huolehtia lapsista – minkä vapauden se antaa! Ekana päivänä katsoin jopa kelloa pari kertaa ajatellen lasten hakua päiväkodista.” (Muru)

 

Ja voin kyllä sanoa, että kyllä ruuhkavuosia elävien vanhempien rakkaussuhteelle tekee oikein hyvää spontaanit mahdollisuudet seksiin kellon aikoina milloin se ei yleensä ole mahdollista. Tässä kohtaa suorat sanat ovat minusta paikallaan.

Käsitys ajasta alkoi muuttua jo näin lyhyen reissun aikana, ja se loi omalta osaltaan rakkauskuplaa ympärillemme. Mehän oltiin kuin pitkiksi venyneillä deiteillä aivan alkuhuuman pyörteissä! Berliinissä olimme vain toisillemme ilman arkisia huolia, velvollisuuksia tai ”nukkumaanmenoaikoja” , mikä onkin niin upeaa kolmen lapsen vanhemmille!!!

 

”Ekana iltana nukuttiin ”päiväunet”, lähdettiin syömään ja baariin – taidettiin mennä nukkumaan kahden aikaa yöllä, mutta toinen ilta venähti  vahingossa aamuseitsemään.  Se oli samaan aikaan niin hullua ja hillittömän hauskaa! Ajatelkaa nyt, miltä tuntuu avata klubin ovi ja tajuta, että täällä on täysi auringonpaiste ja aamu. Emme olleet seuranneet ollenkaan kelloa, koska KitKat -klubilla ei saa pitää puhelimia. Olimme vain keskittyneet hauskanpitoon.” (Muru)

 

Ajankohta tälle kaikelle on juuri oikea, kun neljän vuoden kuolemanlaakso helpottaa, ja arki lasten kanssa muuttuu pikkulapsivuosista. Meillä alkaa olla enenevässä määrin mahdollisuuksia olla kaksin! Minun ja murun suhde alkoi kolmilla treffeillä kymmenen vuotta sitten,  ja pian olimme jo perhe, sillä minullahan oli  kaksivuotias esikoiseni. Eli meidän suhteessamme ei käytännössä ollut deittailuvaihetta, vaan ryminällä syntynyt uusioperhe, jossa jokainen etsi paikkaansa.

Viime talvi ja kulunut kevät ovat olleet etenkin minulle todella työntäytteisiä. Odotin reissua kovasti, että vihdoin pääsisin rentoutumaan. Pelkäsin silti, että entä jos en osaakaan rauhoittua.

 

Kirjoitin tämän Murun lauseen ylös paluulennolla: ” ei ollut kiire mihinkään ja saatiin olla yhdessä. Osattiin olla (ei ole aina helppoa), ei juostu minkään aikataulun mukaan. Osattiin ottaa rauhassa!”

 

Hotellimme oli ihana, mutta siellä oli iso ongelma. Parisänkymme oli yhtä natisevaa mallia kuin vanha kunnon heteka, mikä ei oikein sovi yhteen rakkausloman kanssa! Jos muuten miettii herääkö lapset, niin nyt mietti herääkö muut hotellin asukit. Oli kyse sitten kyljen kääntämisestä nukkuessa tai rakastelusta.

Pyöräily kaksin oli fantastista ja Berliini on mahtava pyöräilykaupunki. Pyöriä saa vuokrattua lähes joka nurkalta huokealla hinnalla. Vietimme ainoan kokonaisen päivämme pyörän selässä seikkaillen. Mukana kartta  ja google maps halki Berliinin, Tiergartenista aina East Side Galleryyn. Tehtiin hetken mielijohteesta asioita, käytiin kaupoissa, katsottiin mielenosoitusta, pussailtiin tai mentiin kahville jonnekin sisäpihakuppilaan.

Ja kun oli aikaa,  syntyi kohtaaminen meidän välillämme. Pyöräilypäivän viimeinen kohde oli Liquid Room –kylpylä. Aluksi olin jopa vähän hermostunut yltiörauhallisesta tunnelmasta. Tuli vaan vahva tunne tylsyydestä ja halusta saada lisää virikkeitä. Mutta me jäimme ja olimme vaan,  mistä syntyi vielä syvempi kahdenolemisen tunne. Tämä avasi tunteita aina kyyneliin saakka. Tuli päivitettyä sitä kaikkea mitä kulunut vuosi,  ja kaikki meidän yhteiset vuodet ovat merkinneet omasta  ja yhteisestä näkökulmasta.

Paluulennolla olo oli ristiriitainen ja olisi vain halunnut jäädä vielä kaksin ruusunpunaisena näyttäytyvään Berliiniin. Mutta matka jatkui kotiin, takaisin ruuhkavuosien arkiseen sykkeeseen. Sovimme kyllä, että alamme heti suunnitella seuraavaa rakkauslomaa. Niin ihanaa meillä oli! Tässä kohtaa on myös tärkeää sanoa iso kiitos mahtaville ystävillemme ja vanhemmillemme, jotka pitivät huolta lapsistamme.

 

Mikä fiilis matkan jälkeen:

Rakkaus vahvistui, ihan ehdottomasti. Yhteys syveni, sielu lepäsi ja sai ravintoa. Oli rauhaa, rakkautta ja biletystä täydellisessä suhteessa maailman parhaan tyypin kanssa.

 

Muru sanoi mulle toissa iltana nukkumaan mennessä lauseen, joka sitoo yhteen koko reissumme: ”Kuule Muru, musta tuntuu että rakastuin suhun lisää Berliinissä.” <3

Meidän viisi vinkkiä Berliiniin:

 

  1. Liikkukaa pyörällä. Berliini on loistava pyöräilykaupunki ja pyöräillen pääsee lähemmäs Berliinin arkea. Hyötyliikunnan lisäksi aika moni ruuhkavuosia elävä vanhempi voi varmasti samaistua oivallukseen, miten helppoa on pyöräillä kaksin ilman lapsia!

 

  1. Ottakaa käteistä. Useissa paikoissa ei käynyt korttimaksu ollenkaan, mikä yllätti meidät. Tätä en itse muistanut!!!

 

  1. Schöneberg on ihana kaupunginosa, Tiergarten ja East Side Gallery kannattaa nähdä. Mutta Berliinistä on moneksi! Uskalla olla utelias, niin näet enemmän.

 

  1. Jos haluat hieman erilaisen kylpyläkäynnin kannattaa piipahtaa Liquid romissa. Tutustu kylpylän sivuihin etukäteen!

 

  1. KitKat –Club on oma maailmansa. Se on erilainen ja mieleenpainuva paikka, eikä koskaan tiedä millainen ilta ja yö on luvassa.

P.s  Ruokailun suhteen otimme tosi chillisti – tiesin hyvän AIDON italialaisen ravintolan Da Lucia ihan hotellin vieressä, jossa söimme kolmesti hyvin tyytyväisinä. Ja toki Döneriä söimme, kun Berliinissä oltiin! Mutta vitsit miten helppoa se oli, kun kukaan ei valittanut ruuasta tai temppuillut ruokapöydässä. Siinä me söimme ja juttelimme! KAKSIN! Ruokailussa se konkretisoitui hyvin.

*Jos sulle tulee mieleen hyviä vinkkejä Berliiniin, halu jakaa omia rakkausloman kokemuksia tai kysymys, jonka haluaisit multa kysyä niin kysy rohkeasti kommentoimalla. Voit myös laittaa mulle meiliä puhumuru@gmail.com

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Hyvinvointi
Parisuhde, jossa elää rakastavaiset
maaliskuu 26, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin

Kaikki luentoni vanhemmille alkavat siitä, että laitan heidät katsomaan peiliin. Seksuaalikasvattajan perusta on hänen oma elämänsä, hänen oma seksuaalihistoriansa. Olit sitten vanhempi tai kasvatusalan ammattilainen, oman elämän merkityksestä lapsen tai nuoren kohtaamiseen ei pääse eroon. Parhaassa tapauksessa se voi olla iso voimavara.

 

Edessä paljon kysymyksiä, joihin sinulla on vastauksia.

 

Kuka peilistäsi katsoo? Mitä hänen elämässään on tapahtunut? Millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut? Voi olla, ettei heti tule mieleen mitään mutta kaivellaan lisää.

 

Palaa aikaan, kun olit vastasyntynyt vauva. Ketkä pitivät sinua sylissä? Kuka hoiti sinua eniten? Tiedätkö miten sinulle puhuttiin? Jos sinulla on mahdollisuus kysyä näistä asioista, kysy ihmisiltä, jotka ovat varhaislapsuudessa olleet lähellä sinua.

 

Se miten meitä on katsottu vauvoina, miten meille on puhuttu ja miten kehoomme on kosketettu, on antanut meille kehomme rajat ensi kerran. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hänelle alkaa rakentua perusluottamus toisiin ihmisiin, kokemus turvallisuudesta.

 

Perheen kosketuskulttuuri on olennainen osa seksuaalihistoriaamme. Se alkaa vauvasta ja jatkuu aikuisuuteen saakka. Millainen kosketuskulttuuri perheessäsi oli? Pidettiinkö teillä lapsia sylissä? Lohdutettiinko sinua halaamalla? Vietittekö sohvalla aikaa lähekkäin? Näitkö vanhempiesi tai muiden aikuisten halaavan tai pussaavan?

Suomalainen kosketuskulttuuri on ollut varsin niukka ja välttelevä. Kulttuuriantropologi ja sukupuolentutkija Taina Kinnunen kirjoitti kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin: ” Niin moni meistä tietää ruumillaan sukupolvien ketjussa saostuneen hellyyden niukkuuden, jolle ei ole lupaa eikä sanoja tulla julki. Liian usein tuo mykkä puute on kanavoitunut pahaksi kosketukseksi, väkivallaksi.”

 

Miten tunteista puhuttiin perheessäsi? Annettiinko niille nimiä? Näytettiinkö ne avoimesti vai vaiettiinko? Laitettiinko sinut rauhoittumaan omaan huoneeseen vaikeiden tunteiden kanssa? Tunteiden sanoittaminen on tätä päivää ja siihen sataa kokoajan ohjeita. Mutta ei  ole kauan siitä, kun ”jäähypenkki” oli vielä ihan okei, ja koulussa erilaiset häpäisyrangaistukset tyhmyyksien teosta olivat arkipäivää. Moni meistä tämän hetken vanhemmista on joutunut selviämään tunteidensa kanssa yksin, ja nyt meidän pitäisi osata sanoittaa niitä omille lapsillemme.

 

Millaisia normeja teidän perheessänne oli? Kuinka lyhyttä hametta sai käyttää? Miten alastomuuteen suhtauduttiin? Miten aikuiset suhtautuivat oman kehon tutkimiseen tai itsetyydytykseen? Minkäikäisenä seurustelukaverit saivat tulla kylään tai jäädä yöksi?

Yksi iso kysymys on uskonto. Uskontoja on monenlaisia ja tapoja elää on monia. Siksi uskalla pohtia myös uskonnon vaikutusta elämääsi. Apuna voit käyttää esimerkiksi näkökulman vaihtoa. Millainen lapsuutesi ja nuoruutesi olisi ollut jos perheesi uskonto olisi ollut jokin muu tai jos he olisivat olleet ateisteja?

 

Olen itse 1980-luvun lapsi,  ja sellaista monikulttuurisuutta kuin tämänpäivän Suomessa on, oli vähän. Tummaihoisia kutsuttiin häpeilemättä neekereiksi, ja koulussa pelattiin vielä 1990-luvulla ”Kuka pelkää mustaa miestä” -leikkiä. Homoja haukuttiin homoiksi hyvin rumasti ja  homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia Suomessa aina vuoteen 1971. En itse muista lapsuudestani sanaa moninaisuus. Saati, että joku olisi puhunut esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. Jo pelkästään ”avioeroperheen lapsi” -leima tuntui kouluvuosina painavalta eikä erilaisista perheistä puhuttu positiiviseen sävyyn.

 

Moninaisuudesta puhuminen on kuitenkin yksi tärkeitä teemoja tämän päivän seksuaalikasvatuksessa ja se on myös lapsen oikeus ja siksi sinun kannattaa pohtia omia kokemuksiasi moninaisuuden äärellä olosta .Lapsen ja nuoren on tärkeä oppia ymmärtämään, että meillä kaikilla on monia rooleja, erilaisia ominaisuuksia ja kuulumme useampiin ryhmiin. ”Ominaisuudet, taustat ja ryhmät saattavat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosio-ekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.” (Lähde: www.kulttuuriakaikille.fi)

Siksi on hyvä pysähtyä asenteiden ja arvojen ääreen. Miten sinä suhtaudut seksuaalivähemmistöihin? Miten sinä kohtaat erilaisia ihmisiä? Miten teidän kodissanne puhutaan muista ihmisistä? Miten heidän ulkonäöstään tai kumppaneistaan puhutaan? Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?

 

Lopuksi on hyvä pysähtyä siihen, miten suhtaudut itseesi tänä päivänä. Miten koet, tunnet ja näet itsesi? Miten suhtaudut kehoosi ja sukupuoleesi? Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi? Millaisessa suhteessa elät? Oletko tyytyväinen elämääsi? Keskustele myös mahdollisen kumppanisi kanssa seksuaalikasvatuksesta teidän perheessänne, jotta olisitte mahdollisimman samoilla linjoilla. Ehkä keskustelu antaa jotain uutta näkökulmaa myös teidän keskinäiseen suhteeseenne.

 

Näiden kysymysten äärellä voi mennä hetki, mutta se kannattaa. Olet valmiimpi kohtaamaan lapsen kysymykset ja arkielämän kommellukset. Voit olla sellainen seksuaalikasvattaja, joka tukee ja rohkaisee ilman menneisyyden painolastia. Sen on ansainnut jokainen uusi sukupolvi. <3

*Seuraavassa postauksessa kerron lasten seksuaalikasvatuksesta ja annan työvälineitä siihen.

*Millaisia ajatuksia postaus herätti? Tuliko sinulle mieleen jotain kysymyksiä?

*Kuvat: Pixabay, (viimeinen kuva) Piia Kultalahti

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Hyvinvointi

Parisuhde, jossa elää rakastavaiset

”Mua mietityttää että missä kohtaa ruuhkavuosia pitäis huomata se että aletaan olla kaukana toisista? Jos ei ole tukiverkkoa, millä pitää huolta kahdenkeskisestä ajasta? Millä mahdollistaa villi ja vapaa seksi kun pelkona koko ajan että joku yllättää sinut, lukko estää vain ovesta sisääntulon. Millä pitää puheyhteyden kun arki täyttyy kotitöistä, harrastuksista, työstä, vanhempainilloista, lääkärireissuista jne. ?

 

Lukijani kysymys on varmasti tuttu kaikille teille, joilla on lapsia ja ruuhkavuodet. Eikä aina tarvitse edes lapsiperheen arkea siihen, että tuntuu kuin toinen vain loittonisi kaiken kiireen keskellä. Tilanne on yleinen terapia-asiakkaideni keskuudessa.

 

Ihan ensimmäisenä pyytäisin sinua kysymään itseltäsi, mihin rakastuit kumppanissasi? Miksi halusit olla juuri hänen kanssaan? Mikä sai sukat pyörimään jaloissasi ja kehon kihelmöimään?

 

Hän on se sama ihminen edelleen. Mutta tapaamisenne jälkeen elämässänne on varmasti tapahtunut yhtä sun toista.

 

Parisuhdehaasteiden edessä teetän asiakkaillani useimmiten aikajanan heidän parisuhteestaan. Jos molemmat osapuolet ovat motivoituneita, pyydän molempia tekemään omat aikajanat. Käymme ne läpi yhdessä, pohdimme miksi juuri nämä asiat nousivat aikajanalle, mitä ne tarkoittavat, mihin ne vaikuttivat? Mitä kysymyksiä kumppaneille herää puolin ja toisin?

 

Yleensä haasteet eivät ole syntyneet tyhjästä. Jotain on tapahtunut, joskus ihan vaivihkaa. Alkuhuuma loppuu aina aikanaan, eikä se tarkoita automaattisesti matkaa eroon. Onko alkuhuuman jälkeinen, erillistymiseen siirtyminen onnistunut? Miten kumppanit ovat luoneet itselleen ja toisilleen tilan olla yhdessä, mutta samalla tilan missä hengittää?

Parisuhteen janan yksi merkittävä check-point on löytää hetki, jolloin alkoi tuntua että kumppani alkaa loitontua. Mitä silloin tapahtui? Millainen elämäntilanne teillä oli? Pystyitkö sanoittamaan tunteitasi? Voisimmeko palata niihin tunteisiin ja siihen hetkeen, tässä ja nyt?

 

Onnellisen elämän resepti on minusta sinänsä simppeli, mutta välillä niin hemmetin vaikea toteuttaa. Tiedän sen itsekin. Siksi sen voi ajatellakin reseptinä, mikä on hyvä muistaa ulkoa mutta käyttää soveltaen elämäntilanteen mukaan.

 

  1. Oma aika – minä olen arvokas
  2. Parisuhdeaika – vahva tunne meistä
  3. Perheen aika – arkinen yhdessä oleminen
  4. Hyvinvoinnista huolehtiminen (liikunta, syöminen, nukkuminen)
  5. Niiden asioiden tekeminen elämässä, joista minä nautin ja tulen onnelliseksi
  6. Ystävyyssuhteet
  7. Seksuaalinen uteliaisuus
  8. Empaattisuus
  9. Positiiviset odotukset elämältä
  10. Unelmat

 

Keskellä ruuhkavuosia monia painaa loputon, lähes kroonistuva väsymys, urapaineet, työkiireet, stressi milloin mistäkin, erilaiset huolet ja niin kuin kysyjäkin mainitsi, turvaverkon pula. Onhan se aivan eri tilanne, jos mummola on naapurissa, ja siellä on virkeät ja lastenhoidosta pitävät isovanhemmat antamassa apua 24/7. Tai olisipa edes kerran kuussa inhimillisen matkan päässä!

 

Ikävä kyllä monilla perheillä, niin kuin kysyjälläkin, on aivan pattitilanne. Eikä siihen auta sanoa ensimmäiseksi, että ostakaa lastenhoitaja. Rahat voivat olla hyvin tiukassa ja silloin ei välttämättä ole varaa hoitajaan. Saati, että sen jälkeen olisi enää rahaa lähteä mihinkään tai mennä hotelliin.

 

Ennen kuin lähdette tarkistamaan, mitä te asialle voitte tehdä kysyn aina: haluatko sinä olla vielä tässä suhteessa? Onko sinulla sen verran jäljellä rakkauden lankoja kumppaniisi, että olet valmis tekemään kaikkesi?

Koska totuus on, että jos tunteet ovat kuolleet, niiden uudelleen herättäminen voi olla lähes mahdotonta. Kukaan muu kuin ihminen itse ja se oma kumppani, ei voi tuoda rakkauden liekkiä takaisin väliinne. Siihen ei ole mitään taikakeinoja!

 

Jos olette kuitenkin valmiita hommiin, käärikää hihat. Istukaa alas. Laittakaa kalenteriin kaikki menonne kuukaudeksi eteenpäin ja alkakaa miettiä, mistä parisuhteelle voi ottaa aikaa. Se voi alkaa pienestä yhteisestä lenkistä, jossa aidosti ollaan yhdessä, kuunnellaan toista ja kohdataan. Käyttäkää kaikki kikkakolmoset, ystävät ja harrastusajat, jotta voisitte välillä antaa nautinnon viedä teidät ennen klo 23 illalla. En voi luvata, mutta jokainen työnantaja haluaa hyvinvoivan ja energisen työntekijän – eli unohda välillä läppäri kotiin ja treffaa kumppanisi.

 

Parisuhteenne haaste on vain harvoin yhteisen ajan puute. Kiinnittäkää huomiota ja opetelkaa puhumaan toisillenne kunnioittavasti ja rakastavasti arjessa. Kertokaa toisillenne, missä mättää ja mitä toivoitte. Mikä saa olon tuntumaan siltä, että sinua rakastetaan? Entä kumppanisi? Puhukaa seksistä, päivittäkää missä menette. Se mikä saa teidät nyt syttymään, voi olla ihan jotain muuta kuin 5 tai 10 vuotta sitten.

 

Ja hakekaa apua tarvittaessa. Se ei ole häpeä, vaan rohkeutta. Uskaltakaa kääntää kaikki kivet! Uskotte sitten rakkauteen tai päädytte eroon, joka hoidetaan ketään rikkomatta. Rakkautta on myös päästää toinen vapaaksi. <3

 

*Mitä ajatuksia lukijan kysymys sinussa herätti? Olisiko sinulla antaa hänelle jokin hyvä vinkki?

*Kaksi ekaa kuvaa Pixabay, kolmas on oma

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi

Hae mukaan uuteen parisuhdeohjelmaan!

Oletko valmis tekemään uudenlaisen tutkimusmatkan parisuhteeseesi?

Haemme eri ikäisiä pariskuntia mukaan uuteen parisuhdeohjelmaan, jossa käsitellään kanssani  ja toisten parien avulla parisuhteen kipukohtia lämpimällä ja kunnioittavalla otteella. Ohjelmassa käsitellään parisuhteen haasteita ja mahdollisuuksia inhimillisellä tavalla, joka tukee kunkin parin pyrkimyksiä parempaan suhteeseen.

Haemme mukaan erilaisia ja eri ikäisiä pareja, jotka ovat valmiita avaamaan ikkunan omaan parisuhteeseensa ja sen avulla käsittelemään niin omia voimavaroja kuin mahdollisia ongelmia läheisyyden, kommunikaation tai seksin suhteen.
 
Hae mukaan! Lähetä lyhyt kuvaus itsestäsi ja puolisostasi, jossa kerrot teistä ja tarinanne (kuinka tapasitte, kuinka kauan olette olleet yhdessä, asutteko yhdessä, onko teillä lapsia, mitkä ovat suhteenne suurimmat solmukohdat, mihin toivoisitte apua). Liitä mukaan myös kuva teistä yhdessä. 


Hakemukset löytyvät nelosen sivuilta  ja lisäkysymykset: parisuhdecasting@yellowfilm.fi

*Kuva Aleksi Rytkönen

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Lifestyle
Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista
maaliskuu 10, 2019
Hyvinvointi
”Tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea”
lokakuu 21, 2018
Uncategorized
Iso O – matkaopas huipulle + ALEKOODI
maaliskuu 17, 2018
Hyvinvointi

Loppu karvanpoistorumballe – ihokarvojen laserointi

*Kaupallinen yhteistyö Siluettin kanssa

Ikuinen karvataisto on ollut osa elämääni siitä asti, kun karvat alkoivat kasvaa murrosiässä. Olen kokeillut ”kreikkalaisiin karvoihini” sheivaamista, vahausta, sokerointia, epilaattoria ja jopa nyppimistä pinseteillä. Uuu, mitä kidutusta se on ollut paikoin… Karvat ovat saaneet myös välillä kasvaa villeinä mutta olen huomannut, ettei se ole juttuni.

 

En suoraan sanottuna halunnut edes tietää paljonko olen laittanut rahaa karvanpoistoon, kunnes rahankäyttö ja aika alkoivat mietityttää todenteolla. Olisiko olemassa muukin vaihtoehto?

 

Viimeiset puolitoista vuotta olen käynyt sokeroinnissa säännöllisesti eri kosmetologeilla noin 6 viikon välein. Syy miksi siirryin sokerointiin oli aikaongelma ja ihon ärtyminen. Sheivaaminen ärsytti ihoa, ja karvat kasvoivat pian takaisin, sheivaaminen piti toistaa kerran pari viikossa. Rahaa kainaloiden, pimpin ja säärien sokerointiin on mennyt 110e – 150e per kerta. Karvat eivät kuitenkaan kasvaa ”synkassa”, mikä on aiheuttanut lisäkäyntejä. Karvat onneksi pysyivät hyvin pois  noin 3-4 viikkoa.

 

Karkeasti laskettuna rahaa on mennyt viimeisen puolentoista vuoden aikana noin 1500e ja todennäköisesti enemmän. Aika hurja määrä rahaa! Silti karvat vain kasvavat, vaikka ovatkin hieman vähentyneet. Eli sokerointiin olisi mennyt rahaa jatkossakin, lisäksi tulee vielä joka käyntikerran kipu, sisäänpäin kasvaneet ihokarvat ja ajanhukka. Siksi aloin pohtia vaihtoehtoja. Karvapoistovaihtoehtona tuli vastaan laserointi, ja löysin Siluetti Spa:n.

 

Laserointi herätti ajatuksia kivusta, kalliista hinnasta, ja jouduin pohtimaan myös sitä, olenko valmis ”luopumaan” karvoista lopullisesti. Innostuin kuitenkin mahdollisuudesta lopettaa koko ”karvarumba”?!! Aikaa säästyisi, iho-ongelmat loppuisivat ja saisin haluamani lopputuloksen PYSYVÄSTI.

Laserointi alue merkataan selkeästi etukäteen ennen hoidon aloitusta.

Vuoden verran mietin laserointivaihtoehtoa ja tulin päätökseen, että kyllä!  Haluan laseroinnin! Menin Siluettiin konsultaatiokäynnille tammikuun alussa, ja kävimme perin pohjin läpi mahdolliset esteet, riskit ja sitä, mistä laseroinnista on kyse. Konsultaatiokäynnin yhteydessä minulle tehtiin myös testilaserointi, jossa kokeiltiin eri tehoja. Testi sujui hyvin, ja kipu oli hyvin siedettävä.

 

Siluettin kosmetologini Samira Belgasem otti puheeksi myös luottamuksen meidän välillä, mikä oli hyvä asia. Sain kysellä rauhassa kaikkea, mitä mieleeni tuli. Tuntui, että etenkin intiimialueiden laserointi vaatii turvallisen olon, jotta hoito ylipäätään on minulle mahdollista.

 

 Huomioitavia asioita tai esteitä laseroinnille:

-Ei saa olla raskaana

-Mahdolliset sairaudet – erityisesti kiinnitettävä huomiota epilepsiaan

-Ihosyöpä tai pahanlaatuiset luomet

-Voi aktivoida genitaali- tai huuliherpeksen (estolääkitys suositeltava)

-Implantit ja metalliosat hoidettavalla alueella

-Tatuoinnit laseroitavissa paikoissa

-Karvan pitää olla riittävän tumma, paras tulos tulee, jos on tumma karva ja vaalea iho (tämän takia jatkan säärikarvojen osalta sokerointia)

– Hormonaalisista syistä kasvaneisiin karvoihin laserointi ei tehoa samalla tavalla eikä lopputulos ole silloin lopullinen, joskus sokerointi on parempi vaihtoehto

 

Valmistautuminen laserointiin ja laseroinnin kulku:

-Vältä auringonottoa kuukauden ajan ennen laserointia tai käytä korkeaa aurinkosuojaa (SPF 30-50) myös kaksi kuukautta hoidon jälkeen

-Ei sokerointia, vahausta ym. vain sheivaus (näin myös hoitosarjan aikana)

-Karvan pitää näkyä, mutta olla lyhyt (tarvittaessa hoitaja poistaa karvat höylällä ennen laserointia)

-Hoitovälit 4-8 viikkoa, hoitoväli pitenee loppua kohden

-Laseroinnin aikana laseroiduille alueille ei suositella auringonottoa

-Ennen hoitoa ja hoitojen välissä kerran viikossa kuorinta ja hyvä kosteutus

-Laseroinnin jälkeen on normaalia, että ihon pinta on turvonnut tai punoittaa (jäädytys auttaa siihen)

Sain Siluettista kokeiluuni Pevonian ihanan kuorinnan ja kosteusvoiteen. Nyt hoitojen ajan pyrin tekemään kuorinnan ja kosteutuksen kerran viikossa.

Muuta tietoa laseroinnista:

-Laserointi vaatii noin viisi käyntikertaa (keskimäärin 4-10)

-Laserin hoitoteho säädetään yksilöllisesti ja sitä seurataan koko hoidon ajan

-Karvat tuhotaan laserilla kasvuvaiheessa eivätkä ne enää kasva

– Käyntikertoja tarvitaan useita, koska karvoilla on kolme kasvuvaihetta

-Asiakkaina käy pääasiassa noin 20 – 60 -vuotiaita naisia (30-40-vuotiaat suurin ryhmä)

-Karvat poistetaan itseä varten, syinä voivat olla harrastus (esim uinti), käytännöllisyys tai karvojen häiritsevyys

 

Kipukokemus:

-Kipua lievennetään jäädyttämällä hoitoaluetta, jotta lämmön vaikutus vähenee

-Kivun kokemus on hyvin yksilöllistä – toisille kipu on hyvin vähäinen, joillekin kokemus on kivuliaampi

-Kukaan ei ole jättänyt laserointihoitoja kesken kivun takia

-Kipua voi kuvailla esimerkiksi nipistelynä tai pistelynä

-Kivuliaimmat paikat ovat klitoriksen lähellä ja häpyhuulien alueella, kainalot voivat tuntua ”ärsyttäviltä”

-Tarvittaessa kipuherkillä ihmisillä ihon pintaosaa voidaan puuduttaa

 

Lopputulokseeen vaikuttavia seikkoja:

-Asiakkaan täytyy itse miettiä paljonko haluaa karvoja jättää

-Laserointilaitteessa pitää olla oikeat tehot (koulutettu ammattilainen tekijänä, kunnolliset laiteet)

-Laserointi on aina asiakkaan valinta, ja siksi käydään läpi tarkkaan mahdolliset esteet, koska laserointi ei sovi kaikille

-Kertojen määrää ei voi tietää etukäteen

 

Asiakastyytyväisyys Siluettissa:

-Pääasiassa asiakkaat ovat olleet todella tyytyväisiä

-Asiakkaan suusta: ”Idioottivarma ratkaisu” ”Helpotus”

 

Hinta Siluettissa:

-Kainalot 200e/ kerta tai 5 x 900e

-Bikini 200e/ kerta tai 5 x 900e

-Brasilialainen 365e / kerta tai 5 x 1500e

-Sääret 365e / kerta tai 5x 1500e

*Katso lisää hintatietoja Siluettin sivuilta

Sain luvan aloittaa laseroinnit, ja olin itsekin siihen valmis. Tällä viikolla laserointihoito sitten alkoi ja minulta laseroitiin kainaloiden sekä pimpin alue. Ennalta jännitin ylivoimaisesti eniten kipua! Hinnat ovat mielestäni tuntuvat ja ilman blogiyhteistyötä olisin varmasti käynyt laseroinneissa hieman ”porrastetusti” eli esimerkiksi ensin kainalot. Laskelmani mukaan laserointi olisi ollut kuitenkin pitkällä aikavälillä viisain ratkaisu hinta-laatu -suhteeltaan.

 

Aikaa käyntiin oli varattu 1,5h ja itse laserointi vei siitä alle tunnin. Kosmetologini Samira aloitti kainaloista ja siirtyi lopuksi pimpin alueelle. Kipua seurattiin yksinkertaisella tavalla. Kosmetologi pyysi seuraamaan kipua asteikolla 1-5. Kun kipu nousee asteikolla neljään (4), on siitä ilmoitettava. Tarvittaessa voidaan pitää taukoja. Lisäksi kosmetologini kyseli tuntemuksistani. Hoidon ohessa puhuimme myös kaikkea muuta, ja nauru varmasti lievitti omalta osaltaan kipua, koska rentouduin.

Laseroinnin voi leikkisästi ottaa pienenä lepohetkenä vaikka välillä vähän nipistääkin. Kuvassa myös Siluettin kosmetologi Samira Belgasem.

Siinä minä sitten makasin suojalasit päässä. Laserointi tuntui nopeilta neulan pistoilta. Kivuliammissa paikoissa se tuntui kuumalta neulalta, ja kipu nousi lähelle 4, mutta vain muutamissa paikoissa. Pääasiassa kipu oli hyvin siedettävää tai sitä ei edes ollut. Pahinkaan kipu ei ollut niin ”paha”, sillä se kestää vain hetken. Minun ihoni reagoi hoitoihin hyvin vähän vain pienellä punoituksella.

 

En odota seuraavaa hoitokertaa enää yhtä jännittyneenä. Enemmänkin minua kiinnostaa, miten tämä nyt etenee ja paljonko hoitokertoja tarvitaan. Ratkaisu tuntuu kaiken kaikkiaan hyvältä. Vaikka kieltämättä oli hyvä pitää tuumaustauko ennenkun aloitin karvojen laserointihoidot.

 

Jos sinä mietit ihokarvojen laserointia omalla kohdallasi, varaa aika rohkeasti maksuttomalle konsultaatiokäynnille PUHUMURU koodilla 28.2.2019 saakka (merkitse koodi Lisätiedot kohtaan). Sen jälkeen voit vielä miettiä ihan rauhassa, mihin päädyt. Siluetti tekee myös sokerointeja.

Kuva heti laseroinnin jälkeen. Kipu ei saanut hymyä hyytymään!

*Heräsikö sinulle vielä jotain kysymyksiä? Voit laittaa kysymyksiä tai muita kommentteja tähän blogin yhteyteen tai laittaa minulle meiliä puhumuru@gmail.com

*Kun hoidot ovat ohi kirjoitan teille toisen postauksen, näytän ennen jälkeen kuvat kainaloista, montako laserointi kertaa tarvittiin ja miten hoidot etenivät kohdallani.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

 

Hyvinvointi

Huorittelua, palkintoja ja kiusaamista

Kuva: Pixabay

Huorapalkinto kirjoitukseni nosti esiin miten moni on kokenut saman kuin minäkin. On annettu vuoden ”kyläpyörä”-palkinto tai ”kiertopalkinto” –diplomi koko koulun edessä. Omista kokemuksistaan kirjoitti minulle kymmenet ihmiset somen kautta. Moni heistä oli myös koulukiusattu ja kokemuksilla oli ollut kauaskantoisia seurauksia aina aikuisuuteen saakka.

 

Annan äänen nyt muille kiusatuille ja heidän tarinoilleen. Jokainen tarina on julkaistu heidän luvallaan anonyymeina tarinoina. Halusin julkaista ne esimerkkinä siitä, miten samat kiusaamisen kaavat ovat toistuneet eri puolilla Suomea.

 

”Huh kun luin ton sun kirjoituksen tosta slutshaming hommasta ja saamastasi tittelistä. Itse sain lukion ensimmäisellä samanlaisen vuoden huora tittelin. Oli ehdolla minä ja kaksi ystävääni ja vanha pyörä jota oli ”poljettu” muistaakseni 100 000 kilometriä. Tittelini nimi oli vuoden kyläpyörä. Seuraavana päivänä piti mennä koulun eteen tanssimaan vanhojen tanssit. Edelleen tuntuu hieman pahalta ajatella asiaa ja herättää minussa tunteita. Kyseessä oli niin harkittu ja pitkään järjestelty teko ja se, ja yleinen muu huoraksi kiusaaminen, on jättänyt ikuiset jäljet elämääni vaikka onkin kasvanut ja oppinut ymmärtämään asioita aikuisen perspektiivistä. Olen miettinyt myös samaa koskien opettajia – miten he asian ymmärsivät tuolloin, tuon tittelinkin ja kuinka tämä pääsi tapahtumaan? Miksei juhlassa puututtu asiaan? Ja myös – mikä sai silloiset abit niin meitä vihaamaan ja miten nuori aikuinen voi olla niin kostonhimoinen että haluaa tällaista järjestää? Mitä he miettivät asiasta nykyisin? Hienoa kun puhut asiasta – tästä ei taida vielä ole ollut keskustelua hirveämmin.”

 

”Hyvä että tästä tuli keskustelua julkisesti… Itselläni on kokemusta myös näistä kouluperinteistä (sekä kohteena että aikoinaan opettajana, joka näitä pyrki nostamaan pöydälle ja poistamaan), joilla ylläpidetään ja uusinnetaan mielestäni jonkinlaista yhteiskunnallista häpeäkulttuuria. Ajattelen, että siinä jotenkin kai kollektiivisesti siirretään häpeää pois itsestä, ja jotenkin muka yhteisesti hyväksytyllä ”hauskalla” tavalla. Ja joka ei sitä hyväksy on ehkä vähän nipo ja ilonpilaaja, kun pitää sitä kiusaamisena ja toisten ihmisten yhteisöllisenä häpäisemisenä. Vaikka yleisesti myös halutaan julistaa, että ”kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia” hienoissa koulun (tai oli sitten mikä yhteisö hyvänsä) arvoissa ja toimintaperiaatteissa ja että kiusaamista ei hyväksytä. En hyväksy tällaista yhteistä juhlimista muiden persoonaa ja arvoa loukkaamalla. Voisiko juhla olla tapahtuma, johon jokainen voi osallistua olematta toisten naurun kohde?”

Kuva: Pixabay

”Oon itse jo aiemmin ja nyt varsinkin miettinyt omaa samanlaista kokemusta ala-asteella (5. ja 6.luokka), kun lähes kaikki meidän luokan pojat alkoi yhdessä haukkua mua huoraksi. Välitunneilla ryhmässä huutivat ”huora, huora, huora”. Pahin oli, että luokassa tultiin mun viereisille paikoille tekemään galluppia ”Onko ***** mielestäsi huora?” Oli tosi paha olo siitä ja sanoinkin opettajalle, joka otti osan luokan pojista puhutteluun ja sopimaan asiasta. Mutta en muista kenenkään pyytäneen anteeksi, saatika osanneen selittää miksi tekivät näin. Mutta se loppui siihen. Tosin se on kyllä vaikuttanut mun itsetuntoon tosi pitkälle aikuisuuteen ja olen tajunnut sen vasta aikuisena. Olen myös ymmärtänyt miksi olen joskus käyttäytynyt miesten kanssa tietyllä tavalla, silloin kun on tuntunut, että en ole kunnioittanut itseäni. Mutta onneksi olen saanut käsitellä asiaa, mutta olen kyllä vieläkin aika katkera niille pojille, jotka tätä teki mulle. Joskus mietin, muistaakohan ne edes. Toivoisin, että ne pyytäisivät aikuisena anteeksi. Mutta en mä niiden kanssa ole tekemisissä, mutta ei hirveästi kiinnostakaan… Voi olla tosi vaurioittavaa. Isoin shokki on ollut aikuisena tajuta kuinka väärin se on ollut, vaikka silloinkin sen tiedosti, mutta jotenki ei saa puolustautua. Se kaikki viha purkautui vasta aikuisena, kun sitä on osannut käsitellä oikein. Olen kyllä kiitollinen, että meidän opettaja puuttui siihen. Hulluinta on, että aikuisena on miettinyt, että olikohan se vaan unta, että oisin kuvitellut kaiken. Niin kuin oma mieli taistelee vieläkin sitä vastaan, että sitä ei tapahtunut ja se ei vaikuttanut muhun.”

Eikä kokemukset lopu nuoruuden muisteluihin. Eräs yläkoulua käyvä 15-vuotias nuori nainen lähetti minulle viestiä ja halusi kertoa, miten tämän päivän koulumaailmassa toimii slutshaming.

Lueskelin noita sun postauksia siitä kuinka naiset leimataan tosi helposti huoriksi/lutkiksi. Ja oon kyllä itsekin huomannut ihan saman. Esimerkiksi meidän naispuolinen opettaja tuli huomauttamaan mun kaverille siitä, että hän on alusvaatteissa tunnilla, vaikka hän oli vain pukeutunut muodissa olevaan toppiin, joka oli myös kolmella muullakin samaan aikaan. Ystävälläni vain on isommat rinnat kuin monella muulla meidän luokalla. Muille opettaja ei sanonut asiasta mitään. Tänään aamulla laitoin päälleni vähän napaaidan ja tämä sama opettaja tuli sanomaan siitä minulle, mutta pojat saavat kulkea ilman paitaa esimerkiksi liikuntatunneilla. Ei poikien pukeutumisesta huomautella. Ja tytöt leimataan tosi helposti huoriksi tai lutkiksi, mutta jos pojat harrastavat seksiä useamman kanssa he saavat siitä tavallaan ”palkinnon” ja saavat suosiota.

Olisiko aika käsitellä ikävät nuoruuden kokemukset ja jättää ne osaksi omaa menneisyyttä? Olisiko aika pyytää nyt vihdoin anteeksi, jos on itse ollut kiusaaja? Olisiko aika lopettaa koulumaailmassa slutshaming? Olisiko aika tarjota ja ottaa vastaan seksuaalikasvatusta? Me emme voi vaikuttaa menneeseen, mutta voimme toimia nyt ja tulevaisuudessa eri tavoin. Oli hienoa huomata, että niin moni teistä sanoi julkisesti ettei huorittelu, erilaisten ”huorapalkintojen” jako ja kiusaaminen ole hyväksyttävää. Kiitos tuestanne. <3

*Loppuun vielä Murun ottama kuva #hutsustipukeutuminen -päivältä 11.1.2019! Oli muuten vapauttavaa pukeutua rikkoen ”normia” siitä, miten nainen saa pukeutua ja ilmaista itseään! <3 <3 <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus
Viaton seksikissa
toukokuu 15, 2019
Close