Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author

Puhumuru

Hyvinvointi

Olenko raskaana?

Miten monta kertaa olenkaan elämäni aikana luullut olevani raskaana? Monta, liian monta kertaa! Vaikka menkkani ovat olleet suhteellisen säännölliset aina, ovat ne silti heitelleet ja olen säikähtänyt itse  ja säikytellyt poikaystäviäni. Ja kerran tuo säikähdys osuikin kohdallani oikeaan, ja minusta tuli yllättäen äiti vasta 22-vuotiaana.

 

Kuluneet yhdeksän vuotta ovat olleet siinä mielessä erilaiset, että vauvaa on välillä myös toivottu ja odotettu innolla murun kanssa. Silloin on joutunut kohtaamaan menkkojen alkamisen erityisen karvaana pettymyksenä, joka on aiheuttanut jopa kunnon ärtymyksen. Sitä on ollut niin varma kehon viesteistä: pienistä pahoinvoinnin aalloista, vatsan nipistyksenomaisista kivuista tai terästäytyneestä hajuaistista.

 

Viimeksi tähän hienoon paniikin ja ilon aallokkoon ajauduttiin vuoden viimeisinä päivinä. Murun totesikin, että taasko?! Minä sain itseni niin kierroksille, että parina yönä jäi yöunetkin varsin ohuiksi, kun kävin läpi mielessäni erilaisia skenaarioita. Neljäs lapsi muuttaisi taas elämää aikalailla, tarvitsisimmeko uuden auton, asunto olisi ainakin liian pieni… Miten minun urani?

 

”Olin jo antanut kaikki vauvantarvikkeetkin pois! Olin jo luullut, että kuoleman laakso on kohta ohi! Olimme jo päässeet lähes 100% varmuuteen, että lapsilukumme on täynnä! Meidän piti lähteä surffaamaan koko perheen voimin ilman vauvahässäkkää!”

Tiedän, etten todellakaan ole ainoa tämän aihepiirin kanssa painiva nainen. Niin monet ystäväni ovat soitelleet vuosien varrella ”hätäpuheluita” minulle, kun menkat ovat olleet tipotiessään. Yhdessä ollaan puhuttu asiat halki, poikki ja pinoon aina melkein lapsen nimiäisiin saakka. Ajatus abortista on usein ahdistanut, mutta ollut silti tärkeä turva ja osa keskustelua. Kunnes ollaan taas muistettu, että eihän kukaan ole vielä raskaana  ”virallisesti”.

 

Useimmiten  menkat ovat alkaneet aina jossain vaiheessa. Toki on tullut myös iloisen hämmentyneitä vauvauutisia ja on päädytty aborttiinkin, jota on surtu yhdessä.

 

Google on suorastaan sauhunnut hakusanoista ”ensimmäiset raskausoireet” , ”oudot raskausoireet”, ”koska huomasin olevani raskaana” ja ”lasketun ajan laskuri”. Jo pelkkä asian selvittäminen on rauhoittanut mieltä (se voi tietenkin myös pahentaa tilannetta). Mutta mieli ei tahdo millään rauhoittua ennen kuukautisten alkua tai raskaustestin tulosta. Toisinaan testejä on mennyt muutamakin…

 

Mutta miksi sitten, kaikesta paniikista huolimatta – joka kerta läsnä on pettymys? Vaikka en haluaisi olla raskaana, olen samalla pettynyt, etten ole. Seurauksena voi olla jopa surua. Eihän siinä ole järjen hiventäkään?!!!

 

Jokin outo ja ihana ilo siinä uuden raskauden mahdollisuudessa on läsnä, vaikka järki sanoisi ettei siinä ole mitään mieltä. Tuon rakkaudentäyteisen tunteen edessä tulevat ongelmat ovat vain haasteita, joista jotenkin aina selvitään.

 

Kunnes tulee realismi.

 

Olisinko ollut ensimmäisen kerran elämässäni tilanteessa, jossa abortti olisi ollut ainoa oikea ratkaisu? Resurssit ovat elämässä rajalliset, enkä tiedä olisimmeko voineet ottaa vastaan neljättä lasta. Omien resurssiemme lisäksi olen alkanut miettiä viime vuosina aivan uudella tavalla myös maapallon resursseja. Olemme jo kuormittanut maapalloa reilusti oman osamme yli!

Luonto teki kuitenkin asiasta päätöksen, ja menkat  alkoivat juhlallisesti vuoden vaihduttua melkein viikon myöhässä. Olo oli helpottunut vaikkakin hieman surumielinen. Mietin itsekseni, että montakohan kertaa vielä panikoin mahdollista raskautta ennen vaihdevuosia? Ja sitten suren ehkä sitä, kun tätä paniikkia ei enää ole? Vai tuuletanko onnesta?

 

Kallistun siihen, että tästä kaikesta kannattaa nauttia, laittaa ehkäisy kuntoon (meillä on kunnossa) ja tarvittaessa hakea ajoissa se raskaustesti – jotta voi nukkua rauhassa. <3

 

*Oletko sinä panikoinut, koska olet pohtinut että olet raskaana? Tapahtuuko sinulle tätä usein? Miten kumppanisi suhtautuu siihen?

*Tsekkaa myös aiempia kirjoituksiani aiheesta:

Raskauden keskeytys olosuhteiden pakosta

Kupari kierukka – ystävä vai vihollinen?

Kun äidin ehkäisy pettää – on kiire tehdä valintoja

Lisää lapsia vai kohti urahaaveita?

Lapsiluku täynnä(kö)?

Äidiksi yllättäen

*Kuvat by Muru

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Perhe
Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen
marraskuu 18, 2018
Hyvinvointi

Kerro kokemuksesi Iso O – harjoituskirjaan

”Sanoisin, että kannattaa opetella ensin yksin ja rauhassa, sitten kaksin ja rauhassa.”

Nainen 64v.

(Lainaus kirjastani: Iso O – matkaopas huipulle)

 

Sinä ihana nainen – tarvitsen sinua jälleen! Kirjoitan ensi kevääksi Iso O – matkaopas huipulle- kirjalle ”pikkusiskoa” eli Iso O –harjoituskirjaa. Naisten kokemukset saivat suuren merkityksen, paljon kiitosta ja niitä toivottiin myös uuteen kirjaani, siksi käännyn teidän puoleenne.

 

Kirjani tulee lähestymään jokaista naista ja hänen kumppaniaan seksuaaliterapeutin näkökulmasta. Harjoituksien avulla jokainen nainen voi yksin tai yhdessä kumppanin kanssa käydä matkaa kohti nautintoa ja orgasmia. Monien harjoitusten on tarkoitus sopia jokaiselle sukupuoleen katsomatta. Kirja tulee pitämään sisällään myös lohtua ja armollisuutta, tietoa niistä monista asioista, joilla on vaikutusta naisen orgasmiin. Tarkoitus on niinikään antaa ohjeita siitä, millaiset tilanteet edellyttävät seksuaaliterapeutin tai psykoterapeutin apua.

Kirjaan tulee oma harjoitusosio myös kumppaneita varten. Toivon, että etenkin heterosuhteissa elävien ihmisten kumppanit saisivat lisää tietoa naisen nautinnosta.

 

Kaiken ytimessä on kuitenkin nainen itse. Sinä, nainen tai naisena itseään pitävä ihminen. Sinä olet nautintosi paras asiantuntija ja siksi toivon, että kerrot minulle omista kokemuksistasi.

 

”Olit sitten nainen, jolle orgasmin maailma on jo auennut tai nainen joka vielä miettii, miten saisin orgasmin. Oma kokemus voi olla oivallus, tarina jostain tilanteesta, pettymys tai mikä tahansa hetki, mikä on sinusta tärkeä kertoa. Jokaisen kokemus on tärkeä ja voi auttaa muita ymmärtämään itseään paremmin. Orgasmikokemus voi olla itsetyydytyksen kautta saatu tai kumppanin kanssa koettu.”

 

Myös miehet voivat kirjoittaa minulle kokemuksistaan. Oletko kenties oivaltanut naisista jotain, mitä muidenkin olisi hyvä tietää? Vai onko joku asia jäänyt vaivaamaan sinua tai on sinulle epäselvä? Millaisia kokemuksia sinulla on naisen nautinnosta ja orgasmeista?

 

Kaikki kirjaan tulevat kokemukset julkaistaan anonyymisti. Käsittelen ne kaikki luottamuksellisesti. Toivon, että kerrot kokemuksesi lisäksi ikäsi mutta tämä ei ole välttämätöntä, jos et halua. Olisi mahtavaa saada eri-ikäisten naisten kokemuksia, kokemuksia eri eämänvaiheista kuin myös eri-ikäisten kumppaneiden kertomuksia. Lähetäthän kokemuksesi minulle 15.1.2019mennessä.

 

Voit kirjoittaa sähköpostiini osoitteella puhumuru@gmail.com. Kirjani ilmestyy keväällä 2019. Jos haluat kysyä asiasta tarkemmin, voit laittaa myös kysymykset sähköpostiin.

 

Olisin iloinen, jos lähtisit mukaan tekemään ”pikkusiskosta” eli Iso O – harjoituskirjasta vielä entistä koskettavamman! <3

 

 

*Kommentoi rohkeasti, jos kirjani tai naisen orgasmi aiheena herättää sinussa ajatuksia.

*Kuva kirjastani Anni Moilanen, minun kuva by Muru

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni. =)

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
lokakuu 20, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi

Tie nautintoon parisuhteessa

Ihana seksi! Se antaa elämään sellaista voimaa, iloa, energiaa, nautintoa – saati kun sen jakaa oman kumppanin kanssa. Syvää nautinnon kokemusta voi olla vaikea edes selittää sanoin, niin ihmeellistä se voi olla.

 

Seksuaaliterapeuttina olen nautinnon äärellä paljon, mutta hieman käänteisesti. Ihmiset tulevat luokseni, silloin kun nautinnon tiellä on kaikenlaisia mahdollisia esteitä.

 

Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää lähes poikkeuksetta HALU nauttia. Halu kokea nautintoa, saada lupa nautinnolle, etsiä uusia tapoja nauttia – vapauttaa nautinto joistain elämän kahleista. Tai halu löytää nautintoa, joka ei ole edes vielä täysin löytynyt.

 

Se mikä tulee esiin makuuhuoneen puolella tyytymättömyytenä, voi olla lähtöisin ihan jostain muualta. Se millaista seksi on, on tärkeää kartoittaa – mutta mikä sen jumiutti ja mikä on tuon kaiken takana. Joskus turvallinen ja rakkauden täyteinen parisuhde saa jumit esiin. Silloin on tilaa olla heikko ja tarvitseva, korjata jotain, mikä on mennyt joskus rikki.

Toki joskus voi olla kyse puutteellisista seksitaidoista, mutta sekin on vain mahdollisuus, jos on halua oppia uutta. Ei meistä kukaan synny tänne seksiexperttinä! Eivät edes miehet, vaikka niin heille uskoteltaisiinkin.

 

Parisuhteessa nautinto voi jumiutua suhteeseen liittyvien muiden haasteiden takia. Se tulee esiin haluttomuutena, rutiineina jotka alkavat tympiä, painostavana hiljaisuutena tai välttelynä kahden ihmisen välillä. Kosketus häviää, halaus jää antamatta, tavallinen hipaisu tuntuu liian vaikealta. Kahden ihmisen väliin tulee näkymätön este.

 

Se on niin helvetin arka paikka (anteeksi kiroiluni) , että näen sen kivun omin silmin terapeuttina jo ilman sanoja. Se on kyyneleitä, surua, ulkopuolisuuden tunnetta, yksinäisyyttä, turhautumista aina vihaan saakka. Harva päättää suhteeseen ryhtyessään, että seksi tulee loppumaan viiden vuoden kuluttua.

 

Voisin väittää, että lähes jokaisen ympärillä on parisuhteessa eläviä ihmisiä, joiden suhteessa seksi ja nautinto huutavat poissaoloaan.  Se on vain niin arka ja intiimi asia, ettei sitä kerrota välttämättä edes parhaimmille ystäville.

Tie toisen luokse alkaa motivaatiosta, omasta tahdosta lähteä tutkimaan sitä, mistä tilanne johtuu, ja halusta lähteä kohti kumppania. Syytökset täytyy unohtaa ja syyllisten etsintä lopettaa. Tällä matkalla joutuu todennäköisesti tutustumaan myös paremmin itseensä, ja oppii myös kumppanista uutta, jos vain avaa sydämensä ja uskaltautuu tunteiden äärelle. Kunniamerkkejä ei jaeta sen mukaan saitteko asiat kuntoon kotisohvalla vai terapiassa, joskus myös erotaan, ja taas löydetään uudelleen.

 

Pienillä hyvillä asioilla te voitte luoda hedelmällistä ilmapiiriä parisuhteeseen. Solmut täytyy avata solmu kerrallaan puhumalla ja tekojen kautta. Tuo matka toisen luo voi alun haasteiden jälkeen muuttua niin ihanaksi, että sille tielle jäätte ”naapureiden kauhuksi”. <3

 

*Mitä ajatuksia kirjoitus herättää sinussa? Voit jakaa oman kokemuksesi nautinnosta tai sen kadottamisesta parisuhteessa.

*Tsekkaa myös aiemmat kirjoitukseni Seksistä puhuminen on taitolajiMillainen kumppani haluan olla ja  Kuule minut rakas

*Kuvat Muru <3

*Seuraa elämääni ja tutustu naiseen Puhu muru -blogin takaa instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru.

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
lokakuu 20, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Perhe

Mistä kaikesta jouluna voi riidellä

Joululomaa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Samaan aikaan stressikynnys nousee tasaiseen tahtiin. Monet perheet suuntaavat sukulaisten luo, mikä lisää jännitettä -toisille suorastaan ahdistusta.

 

Kolme kovaa saa meidät aikuiset pois balanssista: odotukset, stressi ja väsymys. Bonuksena painavat päälle vielä rahahuolet.

 

Riitelyt ovat voineet alkaa jo ennen joulukuuta. Toinen haluaa kotiin koristeet ja toinen ei. Siinä sivussa joululaulut raikaa! Toisen ne vievät liikutukseen, toisen raivon kynnykselle. Näppärä siirtyy tästä suoraan kinaamaan oikeasta joulukalenterista: pitääkö sen olla suklaakalenteri, tilpehöörikalenteri vai itse askarreltu erikoisuus. Entä jos se onkin tontun tekosia?

 

Kuuluuko kalenterit vain lapsille vai saavatko aikuisetkin hankkia omat? Onko kyse rahanhaaskauksesta, turhamaisuudesta, ilosta vai omien tarpeiden kuuntelusta?

Yksi joulun suosikkiriita ovat varmasti joululahjat. Kuka saa, mitä saa ja kuka maksaa? Miksi niitä ylipäänsä annetaan? Kuinka paljon lahjoja annetaan? Saako lahjahevosta katsoa suuhun? Raha tai etenkin sen puute kiristää tunnelmaa.

 

Jouluruuat, ihanainen keskustelu, joka voi johtaa työleiriin. Keittiössä hääräävä stressin ja väsymyksen sumentama perheenjäsen on oikea joulun superpaketti. Suosittelen, älä ärsytä häntä. Ajatus on kaunis, mutta voi polttaa näpit.

 

Ja mitä ylipäänsä tarkoittaa jouluruuat, jos saan kysyä? Onko mitään, mitä sinne pöytään ei voi laittaa, ihan oikeasti? Saako ruuat (pliis) ostaa valmiina kaupasta? Jos et muuten ole vielä väsynyt, aloita ihmeessä joulusiivous. Tai voithan jättää sen tekemättä mutta varustaudu kuuntelemaan kumppanin nalkutusta. Niin tai näin, pieleen menee helposti.

 

Viimeistään automatkalla sukulaisten luo tai hypermarkettiin voi ottaa vielä kunnon matsin, toinen ei pääse karkuun hetkeen. Riitaa säestää mahdollisten lasten oma riitelyrinki takapenkillä.

 

Mutta hei, se on vain joulu. Jouluun liittyy valtavasti tunnemuistoja, ja tapoja viettää joulua on monia. Voisimmeko luoda perhekulttuureita, joiden sisällä on useampia kulttuureita? Itse en esimerkiksi aio tänä jouluna noudattaa mitään tiettyä pakettien avaamissääntöä, vaan annan lasten nauttia enkä aio mököttää itsekään. Olen itsekin ollut välillä hankala jouluna, voin myöntää.

Muutama Vihreä kuula ja After eight -suklaa kera kirjan, niin minä olen tyytyväinen jouluun. Okei, muutaman pusun haluan murulta ja hellitellä lapsia. Rauhaa kaikille ja hyvää joulun odotusta. <3

 

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden kokemuksiasi. Mistä teillä riidellään vai sujuu joulu hymyssä suin?

 

P.s Mikäli joulu repii parisuhteen haasteet esille, suosittelen lämpimästi hakeutumaan terapiaan pikemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään, yksin tai yhdessä. Minusta tammikuun ei tarvitsisi olla eropiikkien kuukausi.

 

*Kuvat Pixabay sekä Muru

*Seuraa elämääni ja tutustu naiseen Puhu muru -blogin takaa instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru.

 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
tammikuu 6, 2019
Perhe
Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen
marraskuu 18, 2018
Lifestyle

Muutosten syksy – bloginikin muuttaa!

Miten sinun syksysi on mennyt? Onko ollut rauhallista vai muutosten aikaa? Jos joku olisi minulle kertonut kesällä, mitä kaikkea tämä syksy tuo tullessaan – tuskin olisin uskonut!

 

Kaikki oli lomalta palatessa vielä ihan ”normaalisti”, lähinnä jännitti edessä oleva putkiremontti .

 

Lopputulos on kuitenkin kaikkea muuta. Kun putkiremontin alta evakkoon muutosta oli selvitty, kirjoitin nimeni alle uuteen kustannussopimukseen. Eli ensi keväänä ilmestyy uusi Iso O – harjoituskirja. Ei kai se sinänsä mikään ihme ole mutta minähän olin luvannut pitää taukoa kirjan kirjoittamisesta…

 

Elämälle se ei riittänyt.

 

Eteeni tupsahti netin syövereistä täydellinen tila seksuaaliterapiavastaanotolleni Helsingin Punavuoresta ja se oli menoa! Kaksi päivää oli aikaa miettiä, ja kun murukin näytti vihreää valoa, niin lähdimme pelkoa kohti. Kohti yhtä unelmaani. Oli aika jättää ”kasvattajaseurani” Sexpo-säätiö taakse ja tehdä jotain ihan omaa.

Mutta mitä vielä. Kun asioita alkaa tapahtua, niin tapahtuu blogillekin. Nyt blogini muuttaa! Tämä on viimeinen kirjoitukseni Me Naisilla ja sitten siirryn Suomen Blogimedian bloggaajaksi. Blogin löydätte tämän jälkeen minun omien kotisivujeni alta näillä näkymin jo ensi viikolla. Pidän teitä kyllä ajantasalla instan ja facebookin kautta.

 

Takataskussa on vielä näidenkin uutisten jälkeen odottamassa muutama isompi asia. Ja monta pienempää on muhimassa. Jos olen rehellinen, niin jännittää ihan hulluna. On jopa parempi olla miettimättä niitä liikaa tai jos mietin, yritän nähdä kaiken mahdollisuutena.

 

Olen pohtinut välillä tätä sitä kuuluisaa ”saat sen mistä luovut” – meininkiä. Itse ajattelen, että uudelle on annettava tilaa ennen kuin se voi tapahtua.

 

Välillä mieli on surrannut niin isoilla kierroksilla, että olen herännyt yölläkin näitä miettimään. Toisinaan murehtimaankin. Se ei ole hyvä asia ja silloin olen yrittänyt hillitä tahtia niin hyvin kuin se on ollut mahdollista.

Lapset maadoittavat minut onneksi hyvin tämän kaiken hulinan keskellä. Heillä on arkiset ilot ja surut, nuhakuumeet ja kaverisynttärit. Pari kertaa on vihlaissut kovaa sydämestä, kun joku lapsista on sanonut: ”Älä äiti tee taas töitä.”

 

Paras apu ja tuki myllerryksen keskellä on tullut murulta. Oli tilanne mikä hyvänsä, murun kainaloon voin aina mennä tankkaamaan rakkautta. Hän jaksaa kannustaa ja auttaa, muistuttaa, että olen hyvä äiti vaikka teen välillä paljon töitä. Olen onnekas, kun tiedän että minun unelmani ovat murullekin tärkeitä. <3

 

Ja kiitos Me Naisille tästä matkasta!!! <3

 

*Kuvat by Muru eli Matti Kihlström. <3 <3 <3

*Seuraa liikkeitäni ja tarkempia tietoja, koska Puhu muru -blogini aukeaa sivuillani instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru. Kotisivuni löytyvät osoitteesta http://www.marjakihlstrom.fi/

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
syyskuu 1, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Perhe

Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen

Moni on kysellyt minulta kirjoitusta lasten seksuaalikasvatuksesta. Aihe on tullut vanhemmille tärkeäksi, mutta tietoa puuttuu. Se on ihan ymmärrettävää ja ihan ensimmäisenä haluankin sanoa sinulle – ei sinun tarvitse kaikkea tietääkään. Lapselle voi hyvin sanoa, että ”en tiedä tähän vastausta, mutta otan siitä selvää ja kerron sinulle.”

 

Seksuaalisuus on meissä läpi elämän eli se on meissä jo kun kasvamme kohdussa. Siksi jo tulevien vanhempien olisi hyvä pohtia omaa lapsuuttaan myös seksuaalisuuden näkökulmasta. Voit kysyä itseltäsi esimerkiksi millaisessa kosketuskulttuurissa kasvoit? Miten olet oppinut näyttämään ja saamaan rakkautta?

 

Vauva tarvitsee vanhemmalta rakastavaa katsetta, ravintoa ja hoivaa. Kaikissa niissä on läsnä myös lapsen seksuaalisuus. Ihokontaktin kautta lapsi oppii kosketuksesta ja toisen ihmisen lähellä olosta. Ihokontakti rauhoittaa vauvaa, auttaa kipuun ja luo yhteyden vanhempaan. Katseen kautta lapsi tulee nähdyksi. Vanhempi luo sanoillaan ja kosketuksellaan perustan lapsen seksuaalisuudelle ja koko ihmisyydelle.

Taapero tutkii maailmaa uteliaasti ja ymmärtää jo olevansa ainutlaatuinen oma itsensä. Hänen uteliaisuutensa voi olla maailmoja syleilevää ja toisaalta hän tarvitsee vielä paljon aikuisen syliä. Taaperon kehonosat tarvitsevat aikuiselta nimet,  myös sukuelimet. Kun kehonosille on nimet, voi pohtia miten keho toimii – mistä pissa tulee, mistä kakka tulee… Ja kuka lapsen kehoon saa koskea ja miten. Kylvyssä on oiva hetki puhua näistä tai pottaharjoituksien yhteydessä.

 

Parhaat keskustelut lähtevät usein lapsen kysymyksestä.

 

Lapsen seksuaalikasvatus onkin kuin talon rakentamista. Joka päivä jokainen vanhempi antaa seksuaalikasvatusta, halusi tai ei. Älä siksi turhaan ajattele, että lapsen kanssa pitää ottaa seksuaalikasvatustuokio, vaan kiinnitä huomiota asiaan arjessa. Lapset ovat erilaisia ja eri kehitysvaiheissa, joten ole herkällä korvalla ja mieti mitä sanoja käytät.

 

Moni vanhempi kujertelee jo vauvalle: ”Olet varmasti nyt niin iloinen masu täynnä maitoa?” Tai ”Oletko jo ihan vihainen, kun sinulla on niin kova nälkä?” Lapsen tunteet ja tarpeet tarvitsevat nimet yhtälailla kuin kehonosat. Tunteiden ja tarpeiden tunnistamisen kautta lapsi oppi ymmärtämään myös itseään ja pikkuhiljaa toisia.

 

Leikki-ikäisenä suurin osa lapsista on jo päivähoidossa. Lapsiryhmässä opetellaan leikin kautta elämää. Lapset rakastavat erilaisia roolileikkejä, satuja ja loruja, niiden kautta he oppivat myös asioita seksuaalisuudesta. Lapsia kiinnostaa sukupuolen moninaisuus, voiko poika olla prinsessa ja hurja ritari – molempia? Onko tytön oltava hoivaava äiti vai voiko hän olla poliisi? Rakkautta harjoitellaan, leikitään perhettä ja kokeillaan lääkärileikkejä – ”näytä mulle sun pimppi niin mä näytän omani” –tyylisesti.

Aikuisen ei tarvitse säikähtää lapsen uteliaisuutta. Mutta aikuisen on tärkeää puhua ja auttaa lasta pohtimaan leikin merkitystä. Millaisia leikkejä olet leikkinyt? Miltä leikit tuntuivat? Miten toisia lapsia voi kohdella? Milloin on hyvä sanoa kyllä ja milloin ei? Miten lapsi haluaa, että häntä kosketetaan?

 

Pohtikaa yhdessä ne aikuiset, joille lapsi uskaltaa puhua, jos jotain pahaa tapahtuu. Voit sanoa heitä turva-aikuisiksi tai keksikää vaikka oma nimi. Nämä ihmiset antavat lapselle turvaa ja luvan puhua vaikeista vaikeimmistakin asioista. Olisi hyvä, jos joukossa on esimerkiksi joku perheestä, kummi tai ystävä, isovanhempi, naapuri tai päiväkodin hoitaja.

 

Mutta mikä onkaan tärkeintä lapsen seksuaalikasvatuksessa? Se, että sinä olet vanhempana läsnä. Kuuntelet ja yrität vastata kysymyksiin. Turvallinen ja luottamusta hehkuva suhde lapseen suojelee häntä ja antaa myöhemmin hyvät eväät rakkauden sekä seksuaalisuuden haparoiviin harjoituksiin. Uskon, että pystyt siihen. <3

 

 

*Mitä sinä ajattelet lapsen seksuaalisuudesta? Kuuluuko sinusta seksuaalikasvatus vanhemmille? Vai päiväkodille tai koululle? Vai pitäisikö se sinusta aloittaa vasta myöhemmin murrosiässä? Miksi? Voit myös kertoa teidän perheen seksuaalikasvatuksesta. Onko sinulla jotain hyviä vinkkejä? Vai kaipaisitko neuvoa johonkin? Olisi kiinnostavaa tehdä blogipostaus jonkun lukijana kysymyksen pohjalta lasten seksuaalikasvatus aiheesta. Joten jos sinulla on jokin kysymys mielessä, laita minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com

*Käy lukemassa lisää lasten seksuaalikasvatuksesta Väestöliiton sivuilta – Lapsi ja seksuaalisuus –osiosta

*Kuvat Pixabay

*Mikäli kaipaat enemmän neuvoja omien lasten seksuaalikasvatukseen tai olet töissä päiväkodissa tai koulussa ja kaipaat työpaikallesi koulutusta seksuaalikasvatuksesta, laita minulle rohkeasti viestiä marja@marjakihlstrom.fi  Teen konsultaatioita niin perheille, isovanhemmille kuin ammattilaisille. Voit lukea minusta lisää nettisivuiltani www.marjakihlstrom.fi

 

*Seuraa minua somessa: Instagram @puhumuru ja Facebookissa @puhumuru <3

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
lokakuu 20, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi

Muru ja minä eroottisen hieronnan workshopissa

Kaarroimme autollamme espoolaisen omakotitalon pihaan. Jännitys nosti kasvoillemme jännittyneen hymyn, kun kävelimme käsi kädessä Aistien Taloon eroottisen hieronnan workshoppiin. ”Nyt se olisi menoa” kaikui päässäni.

 

Alhaalla vastassa oli iloinen talon emäntä, joka johdatti meidät yläkertaan. Ihmiset moikkasivat meitä hymyillen, mutta heistäkin aisti jännityksen. Ohjelma onneksi alkoi heti ja pääsimme pois oman päämme sisältä panikoimasta.

 

Säännöt: Saa olla alasti, ei tarvitse – jokainen saa kuunnella itseään. Mitään ei tarvitse tehdä, mitä ei halua – jokaisen rajoja kunnioitetaan. Kaikki, mitä tapahtuisi ja mitä näkisimme jäisi tilaan, niin ettei ketään voi tunnistaa. Ja vielä kerran meitä muistutettiin myös siitä, ettei kyseessä olisi ryhmäseksi tai parinvaihtobileet vaan voisimme keskittyä rauhassa toisiimme.

 

Illan ohjelma etenisi naiset edellä. Aluksi kouluttajat Tiia ja Jouni näyttäisivät ”malliparin” naisen kanssa, miten naiselle voi tuottaa nautintoa eri tavoin intiimihieronnalla – samalla pääsisimme kyselemään mieltä askarruttavia asioita. Siitä olisikin sitten pehmeä lasku pariskunnille kohti naisen nautintoa oman kumppanin kanssa. Pieni ruokahetki olisi välissä – ja sitten sama setti miehille.

 

Hetkellisesti tunnelma sähköistyi kun huoneessa oli keskellä alaston nainen, jota alettiin öljytä, ja meidän piti katsella.

 

Tuli olo kuin olisi tirkistellyt toisen makuuhuoneeseen. Siinä silmiemme edessä näimme, miten ”mallinainen” vietiin askel askeelta nautintoa kohti. Kehossa alkoi tuntua tuttu kihelmöivä tunne, kun ajatukset siirtyivät jo meidän kahdenkeskiseen hetkeen…

 

Olimme jo etukäteen sopineet, että olemme alasti. Se tuntui turvalliselta yhdessä vaikka ympärillämme oli tuntemattomia ihmisiä. Tiia kertoi minulle jälkikäteen, että eri workshopeissa se vaihtelee paljonkin – mutta meillä kaikki päättivät olla alasti. Se loi tilanteesta omalla tavallaan luvallisemman.

 

Murun tutut kädet alkoivat liikkua öljytyllä vartalollani pehmein liikkein.

 

Kaikki oli kuin kotona, mutta kuitenkin niin erilaista. Minun pasmojani sekoitti etenkin alussa hyvinkin paljon muiden ihmisten äänet. Raskaammat henkäisyt, huohotus, vinkaisut, orgasmit… Välillä toivoin korvatulppia. Tilanteessa oli jotain yhtäläisyyttä meditoinnin kanssa, välillä mieleen tuli ”turhia” asioita, jotka vaan työnsin sivuun ja tyhjensin mieleni – ja vain nautin.

 

Aina kun muru tuli ihan lähelle, suuteli ja katsoi minuun – muu hävisi. Ja silloin nautinnolle oli tilaa olla ja kasvaa. Oli uskomatonta huomata, miten vahva yhteytemme oli, miten intiimin oman kuplan saimme luotua vaikka ympärillä oli muita ihmisiä.

 

Minun nautintomatkani jälkeen oli aika pitää taukoa, hengähtää ja syödä vähän. Olo oli hieman erikoinen, mutta tunnelma oli rento.

 

”Mallimiehen” demon jälkeen oli minun vuoroni antaa murun nauttia. Oma kupla löytyi nopeasti, tiesin mitä tarvitsin ja tunsin, mitä muru tarvitsi. Kaikki muu ympärillämme oli toissijaista, heitä ei ollut meille kuin satunnaisina välähdyksinä.

 

Eroottisen hieronnan workshop päättyi pieneen loppukeskusteluun, missä pohdittiin mikä oli parasta ja mitä fiiliksiä oli pinnalla. Olisiko jotain, minkä toivoisi tapahtuvan eri tavalla.

 

Me totesimme yhteen ääneen, miten ihanaa oli olla kaksin – ilman lapsia tarvitsematta miettiä, ääntelikö liian kovaa ja herättäisikö sillä jonkun. Peruslapsiperheen ilon aihe siis. Ja jälleen kerran sai huomata, että viiden tunnin ”loma” sunnuntaina sai rakkauden roihahtamaan taas uudella tavalla. Intiimiys välillämme sai uuden tason, joka näkyi meistä onnellisuutena.

 

Moni kysyi minulta yksityisviestillä, kenelle suosittelisin eroottisen hieronnan workshoppia. Seksuaaliterapeuttina ajattelen, että se sopii kaikenlaisille pareille, oli seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai suhde minkä muotoinen tahansa. Koen, että olisi tärkeää, että suhde on turvallinen ja voi luottaa toiseen ihmiseen. Toiselle on osattava ja voitava sanoa kyllä ja ei, kaikissa tilanteissa.

 

Jos useamman parin läsnäolo häiritsee, voi pohtia kannattaako workshoppia kokeilla kahden oman kumppanin ja kouluttajien kanssa. Esimerkiksi orgasmivaikeuksien kanssa kamppaileva nainen voi tarvita omaa rauhaa ja tilaa etteivät suorituspaineet lisäänny. Samoin voi olla kumppanin kanssa mikäli kokee esimerkiksi puutteita taidoissaan. Kun paikalla ei ole muita, voi olla helpompi kysyä neuvoa.

 

Me voimme murun kanssa suositella Aistien Talon eroottisen hieronnan workshoppia. Se oli piristävä seikkailu marraskuuhun ja sieltä tuli myös jotain mukaani tulevaan ensi keväänä ilmestyvään Iso O -harjoituskirjaanikin. <3

 

*Kuva Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
lokakuu 20, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi

”Tulisitko kanssani eroottisen hieronnan workshoppiin muru?”

Kysyin murulta jännittyneenä: Tulisitko kanssani eroottisen hieronnan workshoppiin? Jos et sä tule, menen yhden naisystäväni kanssa sinne. (Hih!)

 

Muru oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: Tulen. 

 

Olin hämmentynyt ja sain suustani vain: Oho.

 

Tämä keskustelu käyntiin syyskuussa. Olin kuullut pareille suunnatusta eroottisen hieronnan workshopista hieman aiemmin. Paikalla olisi tuon neljän tunnin ajan meidän lisäksi kouluttajat ja maksimissaan neljä muuta pariskuntaan, joita emme tuntisi etukäteen.

 

Menin ihan pähkinöiksi, ennen kuin uskalsin kysyä murulta asiaa. Tuli suorastaan kutkuttava olo.

 

Oppisinko uutta, olihan kirjoittanut jo kirjan naisen nautinnosta? Toisaalta ajattelin, mitä kaikkea sieltä voisikaan oppia? Ehkä löytäisin jotain erityisen tärkeää Iso O – harjoituskirjaani varten, jota kirjoitan tällä hetkellä?

 

Toisaalta koko tilanne olisi niin erilainen – olimmehan viettäneet yhdeksän vuotta kahden murun kanssa. Kurssilla viereisellä patjalla kieriskelisi nautinnosta meille tuntematon pari. Vaikka kyse ei siis olisi millään muotoa parinvaihtobileistä, tilanne olisi uusi.

 

Mieli täyttyi seuraavina viikkoina erilaisista kysymyksistä.

 

Kävimme asioita läpi itseksemme. Tuntui melkein vaikealta alkaa puhua asioista ääneen vaikka olen seksuaaliterapeutti. Muruakin ujostutti, Hiljalleen kerta kerralta aloimme puhua pohdinnoistamme ääneen.

 

Esiin kaivautui kysymyksiä rajoista, jännitykseen liittyviä avautumisia ja pelkojakin. Olisimmeko alasti vaikka tilassa olisi muitakin? Osaanko antautua nautinnolle aivan uudenlaisessa ympäristössä, johon liittyy muut ihmiset? Kiihotunko ylipäätään vai ahdistunko vain? Saanko erektion? Pitääkö minun laueta – entä jos en pystykään? Mitä jos haluan pois kesken kaiken?

 

Onneksi puhuimme. Ja useaan otteeseen. Sillä vielä kotoa lähtiessämme meitä jännitti. Katsoimme toisiamme kuitenkin luottavaisesti pilke silmäkulmassa ja astuimme autoon. <3

 

*Seuraavassa blogipostauksessa kerron, miten meillä sitten meni. Jos haluat kysyä jotain, mitä itse haluaisit tietää pareille suunnatusta eroottisen hieronnan workshopista – niin nyt sinulla on paikka kysyä. Tarvittaessa selvitän sinulle vastauksen Aistientalon Tiia Forsströmiltä.

*Kuva Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

 

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
lokakuu 20, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi

Kohti omaa – oma seksuaaliterapiavastaanotto

Tiedättekö sen tunteen, että jotain pitää tehdä? Ja kun tuo tunne tulee syvältä sinusta – sitä kannattaa kuunnella. Minulle se tarkoitti työasioiden laittamista aivan uuteen uskoon kaikkia pelkojani uhmaten.

 

Olin pitkään jo haaveillut ”omasta” seksuaaliterapiavastaanotostani. Takana oli useampi vuosi vastaanottotyötä eri toimijoiden alla. Lokakuussa kaikki kuitenkin loksahteli kohdilleen.

 

Löytyi paikka, joka tuntui oikealta ja rakastetulta. En osaa edes selittää sitä, mutta siellä oli hyvä energia. Vuokra sopi budjettiini – ja tilalle oli tarve. Tarvitsin sekä vastaanotto- että kirjoitustilan niin uutta kirjaani Iso O – harjoituskirjaa kuin blogiakin varten.

 

Haaveissa on ollut myös muunlaisia uusia projekteja, joita voin nyt pikkuhiljaa käynnistellä.

 

Ajankohta on ollut suoraan sanottuna hullu. Juurihan me vasta muutimme tuli pyllyn alla putkiremonttievakkoon ja sitten tämä projekti  heti sen perään. Muutaman kerran olen itselleni pyöritellyt silmiä peilin edessä ja pohtinut ääneen, että kaikkeen sinäkin ryhdyt!

 

Mutta kun tuli se TUNNE. Oma tila ja tämä kaikki tuntui niin OIKEALTA. Niin helvetin oikealta, että elämä ei edes antanut  muita vaihtoehtoja. Mutta tämä päätös ei  ole suinkaan poistanut kauhunsekaisia tunteita, epätoivoa, pelkoa epäonnistumisesta tai siitä riittääkö rahat.

 

Muru on ollut pientä alkujärkytystä lukuunottamatta ollut tukeni, turvani ja sisustussuunnittelijani. Ja toki sekatyömies sekä kotiterapeuttini, kun olen hajoillut aina välillä kaiken stressin alla. Suudelmat ja lämmin kainalo sohvalla rauhoittavat mieleni yllättävän hyvin.

 

Työmäärä on yllättänyt, sen voin keltanokkana myöntää. Vaikka liiketila olisi pieni sinne pitää hankkia yhtä sun toista, budjetti paukkuu vaikka kuinka etsii kierrätettyä tavaraa ja aikaa kuluu. Olen silti niin onnellinen syvällä sisimmässäni!!! Saan olla seksuaaliterapeuttina entistä enemmän juuri omanlaiseni – kulkea omaa polkuani.

 

En todellakaan tiennyt mihin turbulenssiin joudun myös henkisesti. Irtautuminen vanhasta roolista ja paikasta Sexposta on tuntunut kuin tärkeän ihmissuhteen loppumiselta. Edessä on lopullinen hyppy tuntemattomaan reilun viikon kuluttua.

 

On pakko uskoa omiin siipiin innostuksen tykyttäessä rinnassani. Alkaa lentää vielä entistäkin korkeammalle ja pidempiä matkoja vaikka se saa jalat tutisemaan. <3

 

*Kuva on napattu tänään uuden terapiavastaanottoni ulkopuolelta. Kaikki on vielä kesken, mutta hyvä siitä tulee. <3

*Millainen on sinusta ihana ja turvallinen terapiavastaanotto? Kaipaatko sinne jotain erityistä? Tilani on vielä rakentumassa ja otan mielelläni teiltä vinkkejä vastaan.

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
syyskuu 1, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Perhe

Imetyksen lopetus yllätti

Yksi ajanjakso on päättynyt minun ja kuopuksen elämässä. Kirjoitin Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta -postauksen syyskuun alussa ja nyt olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen. Imetys on loppunut. Minun kohdallani se tarkoitti viimeistä imetystä elämässäni, sillä lapsilukumme on nyt täynnä.

 

Mutta miten kaikki meni?

 

Suurimman henkisen työn kävin itseni kanssa . Blogipostauksen tekeminen oli kirjoitus myös itselleni, avointa pohdintaa miksi päädyin lopettamaan imetyksen juuri nyt. Sydän pakahtui kaikkien niiden äitien kirjoituksista ja kommenteista, joita luin täällä blogissani sekä keskustelupalstoilla.

 

Toisten saman kokeneiden sanat halasivat minua, lohduttivat – antoivat sanoja sille, mitä vain tunsin kehossani. Luopuminen ja suru oli minulle siellä ytimessä. Ymmärsin ja annoin luvan itselleni sanoa ääneen, miten tärkeää imetys oli minullekin. Sitä yhteyden, yhdeksi tulemisen kokemusta imetyshetkistä jään kaipaamaan. Toivottavasti muistan sen aina.

 

Taas kyyneleet nousevat silmiini. Ikävä tuntuu sisälläni, kun palaan muistoihini.

 

Ne päivät kun vähensin imetystä sattuivat henkisesti. Kun kuopus olisi halunnut rinnalle ja minä kielsin lempeästi ohjaten häntä kohti uusia seikkailuja. Aluksi jätin pois päiväimetykset – voi miten paljon olisin halunnut imettää häntä pitkän päiväkotipäivän jälkeen niin kuin aina ennenkin. Siirryin määrätietoisesti päätökseni voimalla vain aamu- ja iltaimetyksiin.

 

Muru otti nukkumaanmenot haltuun, mikä oli meillä avaintekijä. Kaava oli selkeä, imetin sohvalla ennen nukkumaanmenoa, kunnes jätin senkin pois. Yöimetykset jäivät luonnostaan pois, kun iltaimetys jäi. Sain nukkua jo muutaman yön jälkeen koko yön, kuopus nukkui omassa sängyssään ja tuli vasta aamulla luokseni. Muutama äiti kertoi samanlaisesta kokemuksesta, mutta en uskonut silloin, että se voisi mennä näin helpolla.

 

Vain yhtenä yönä kuopus kapinoi enemmän, muuten hän nukahti nopeasti viereeni ilman rintaa. Meillä peruskaava oli aina ennen, että kuopus herää jossain vaiheessa yötä ja tulee viereeni, ottaa vähän maitoa ja nukahtaa. Huonompina öinä hän otti rintaa useamman kerran, mikä teki yöuneni todella katkonaisiksi.

 

Viimeiseksi jäi aamuimetys.

 

En edes tarkkaan enää muista, mikä aamu oli viimeinen kun sain tuon pienen lämpimän ihmisen taimen kainalooni ja rinnalle viimeisen kerran. Sitä lopullista, ”nyt tämä loppuu kertaa” en nimennyt. Tuli vain aamu jolloin otin hänet kainaloon, mutten rinnalle. Ja me molemmat hyväksyimme sen haikein mielin.

 

Yhteiset hetket eivät ole onneksi loppuneet. Me sylittelemme, halittelemme ja suukottelemme – vieläkin enemmän. Alkuun hän halusi aina välillä kaivaa rinnan esiin ja antaa suukon, silitellä. Voi miten hellyyttävää se oli, kun hän sanoi, miten rakastaa rintojani ja maitoa. Tai miten hänellä on ikävä maitoa. Viimeksi kuopus silitteli onnellinen ilme kasvoillaan rintojani saunassa viikonloppuna.

 

Yhteinen pitkä imetysmatkamme on jättänyt meille syvän yhteyden ja kauniin muiston. Ehkä osa sitä kauneutta piilee siinä, että tämä oli meille oikea hetki. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että imetys loppui kivuttomasti ja me molemmat olimme valmiit siihen.

Pientä myrskyäkin on ollut ilmassa. Kolmevuotiaan kuopuksen uhma sai aivan uuden vaihteen imetyksen loputtua, etenkin minua kohtaan. Kuopus selvästi irtaantui minusta ja se vei voimia meiltä molemmilta. Päiväkotiin lähteminen on ollut erityinen koetinkivi, lähes kiirastuli. Mikään ei kelvannut, vaatteet ovat lennelleet ja itku-potku-raivareita on käyty läpi. Onneksi tästäkin minulle kerrottiin teidän lukijoideni toimesta.

 

On ollut ihanaa huomata, että muru tuli isänä vieläkin tärkeämmäksi. Me olemme nyt samanarvoisia, omanlaisia ja yhtä rakkaita kuopukselle. Samalla se on tasoittanut kaikkien kolmen lapsen suhdetta minuun. He ovat kaikki irtautuneet ja levittävät siipiä kohti omaa elämää. Tunnen sisälläni, että näin sen kuuluu mennä. <3

 

 

*Minkälaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Jos haluat kysyä jotain imetyksen lopettamisestani, niin saa kysyä. Tämä on tosiaan vain minun kokemukseni, oma tarinani. Jokaisella meillä on ainutlaatuinen oma kokemus, jota jokaisen täytyy kunnioittaa.

*Kuvat Muru <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
syyskuu 2, 2018
Uncategorized
Kuparikierukka – ystävä vai vihollinen?
joulukuu 3, 2017
Uncategorized
Voiko imetys tehdä halukkaasta haluttoman?
kesäkuu 22, 2017
Close