Kuva: Meri Björn

”Pylly penkkiin ja kirjoittamaan!” Joku viisas neuvoi minua kirjailijanuran alkumetreillä, enkä sitä voi kiistää. Mutta on kirjoittaminen onneksi paljon muutakin.

 

Kelataan kuitenkin vähän ajassa taaksepäin. Rakastin lapsena kirjoja ja kirjastoa! Koripallotreenien välissä suorastaan nuohosin Karkkilan kirjastoa ja luin monet kirjasarjat pariinkin kertaan. Mielikuvitus sai siivet ja maailma hahmottui uudella tavalla.

 

Yläasteella haaveilin toimittajan ammatista, näin itseni sieluni silmin viilettämässä maailmalla raportoimassa ihmisten elämästä. Äidinkielen opettajani kuitenkin katkaisi unelmaltani siivet  sanoen: ”Ei lukihäiriöinen voi olla toimittaja.” Toisaalta tuo samainen opettaja sanoi, että lukihäiriön paras parannuskeino on lukea ja kirjoittaa mahdollisimman paljon.

 

Normaalista poiketen nielin tuon opettajan lauseen, hautasin toimittajan unelmani ja suuntasin haaveet muualle. Jonnekin minuun se silti jäi – halu kirjoittaa.

Kuva: Aleksi Rytkönen

Reilut kolme vuotta sitten istuin palaverissa, jonka päätteeksi olin tullut luvanneeksi perustaa Puhu muru –blogin Vauva.fi alustalle. Täysin puskista, ilman sen suurempaa suunnittelua tupsahdin bloggaajaksi. Lukihäiriöstäni sain alkuvaiheessa kuulla lukijoiltani mutta onneksi eräs työtuttuni laittoi viestiä ja sanoi voivansa auttaa oikoluvussa, olihan hän äidinkielen opettaja. Nykyään anoppini on oikolukijani, entinen opettaja hänkin. Olemme bloggaaja-tiimi, minä todella tarvitsen häntä.

 

Bloggaajana lukihäiriö muuttui ensimmäisen kerran esteestä haasteeksi. Se ei siis ollut enää ylitsepääsemätön ongelma.

 

Samaisena keväänä tutustuin myös Havaintoja parisuhteesta –bloggari Sami Minkkiseen, ja me aloitimme yhteiset postaukset ”Marjan ja Samin seksisuhde” – joissa kävimme läpi seksuaalihistorioitamme, niinkuin käyn niitä läpi seksuaaliterapeuttina asiakkaideni kanssa. Jo alusta asti haaveilimme, että tästä pitäisi tehdä kirja. Ja kun tapasin Samin kustantajan Mikko Aarneen, pidin hyvin intohimoisen mainospuheen ideastani ja kustantaja lupasi siltä seisomalta, että kirja tehdään.

Kuva: Miikka Pirinen / Kosmos

Niin minusta sitten tuli kirjailija, rintarinnan Samin kanssa. Pääsin maistamaan ensi kerran niitä tuskan hetkiä, kun läppäri vain tuijottaa minua,  mutta se pitäisi silti kesyttää ja aloittaa kirjoittaminen. Tutustuin ahdistukseen, kun oma teksti tuntuu ihan hevon******.  Keväällä 2017 kuitenkin ilmestyi minun ensimmäinen kirjani, yhdessä Samin kanssa kirjoitettu Pannaan menemään – Kaksi tarinaa rakkaudesta (Kosmos).

 

Mikä fiilis! Ilo, pelko, ahdistus, innostus, kauhu, huuma, epävarmuus, nautinto, onni – voi sitä tunteiden ristiriitaa! On hurjan pelottavaa antaa oma kirja kaikkien nähtäville. Tuossa hetkessä olin todella onnellinen, että Sami oli rinnallani ja mahtava kustannustiimi taustatukena.

Kuva: Bifu

Kirjan julkkareissa kerroin sitten ääneen sen vielä suuremman unelmani: haluni  kirjoittaa OMA KIRJA. Silloin tällöin olen kyllä miettinyt, miksi sanon kaiken ääneen. Niin mietin nytkin, vaikka tuota pinkkiä kirjaa katsellessa olen pirun tyytyväinen. Haasteet tuovat elämääni intohimoa!

 

Kustantaja näytti taas vihreää valoa, ja niinpä lähdin liikkeelle. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että oli hetkiä jolloin tuntui, että olin ihan hukassa. Miten tehdään sisällysluettelo? Miten jaksotan tämän? Miten rakennan kirjan punaisen langan ja oman hienon ajatukseni?

 

Onneksi kustannustoimittajani Anni Moilanen tuki, vastaili kysymyksiini ja korjasi kaikki kirjoitusvirheeni. Muru, lapset ja perheeni kannustivat päivästä toiseen. Ystävät tsemppasivat ja kuuntelivat loputtomia kirjajuttujani. Kollegat antoivat neuvoja ja lukivat raakaversioita. Ja minä pidin pyllyn penkissä, vaikka olenkin yleensä  aika menijä.

Kuva: Anni Moilanen – Hetki kun kirjailija saa kirjansa ensimmäisen kerran.

Iso O – matkaopas huipulle (Kosmos) näki päivänvalon viime keväänä, ja samalla toteutui unelma, joka minulla oli ollut jo parikymppisestä. Se oli ehkä vieläkin pelottavampaa kuin ensimmäinen kerta: tiesi mitä oli tulossa – kuin synnytyksessä- mutta nyt olin yksin. Toisaalta tiesin, että osaan. Tunsin, että asiani oli tärkeä. Minä halusin antaa tietoa naisen nautinnosta ja nostaa keskusteluun klitoriksen kutitteluvinkkien rinnalle mielen ja sen vaikutuksen nautintoon. Halusin sanoa, että te kaikki naiset olette nautinnon arvoisia!

2018-04-13 Iso O -kirjan julkkarit, Salon Helin, Helsinki Photo: Jaakko Jaskari

Mielestäni onnistuin. Kirjan julkkarit olivat ikimuistoiset, ja minkä  onnellisuusbuustin  ja jännitysnäytelmän koinkaan, kun kävin eri tv- ja radio-ohjelmissa. Vieläkin ihmettelen sitä menoa! Lupasin kuitenkin kirjan julkkareissa, että kirjoitan kyllä lisää mutta ensi keväänä ei kirjaa tule… Ja kuinkas siinä kävikään.

 

Syksyllä kävin erään keskustelun kustantajani kanssa ja siinä ”lipsautin”, että Iso O – matkaopas huipulle tarvitsisi jatko-osan, pikkusiskon, oman harjoituskirjan. Ja taas mentiin! Ai kauhee! sanoisi isoäitini!

 

Keskustelu murun kanssa, sain vihreää valoa. Ja pylly penkkiin! Taistelua väsymyksen ja huono äiti –fiilisten kanssa, tuttuja tuskan ja ahdistuksen tunteita, onnen välähdyksiä ja lisää tuntien istumista. Ja kuitenkin, jokin siinä on, että melkein humaltuu tunteesta saada upota johonkin asiaan tuntikausiksi. Se on se minun kirjankirjoitus flow –tilani.

Kuva: Muru halusi ottaa tämän kuvan muistoksi kirjailijan glamourista.

En kuitenkaan kirjoita itselleni. Kirjoitan ennen kaikkea  teille lukijoilleni, oman asiantuntemukseni ja elämänkokemukseni kautta. On ollut huikeaa saada teiltä palautetta, kuulla tarinoita siitä, kun nautinto on löytynyt tai kun pitkiin avioliittoihin on saatu uusia värejä.  Olette kertoneet kipeistäkin hetkistä, jotka  ovat johtaneet muutokseen: haluun ottaa oma nautinto haltuun.

 

Matkan varrella olen saanut kuulla epäilyä taidoistani, hetkittäin ikävääkin palautetta, päiden pyörittelyä ja jopa vähättelyä. Mutta onneksi enemmän on ollut  kannustusta, uskoa minuun ja voimauttavaa palautetta. Epäilyt ovat tehneet minusta entistä sisukkaamman, vaikka ne hetkittäin ovatkin sattuneet.

 

Haluan ja aion jatkossakin kirjoittaa sillä ajatuksella, että kirjat kuuluvat kaikille. Ja niiden kautta voi aidosti myös lisätä omaa hyvinvointiaan aina nautintoon saakka.

 

Minulta kysytään säännöllisesti, miten voisi lähteä liikkeelle, jos haluaa kirjoittaa kirjan. En ole ehkä paras ihminen vastaamaan mutta sanon aina, että luo itsellesi idea johon sinä uskot. Kirjoita siitä aihio tai enemmän. Ja lähesty rohkeasti kustantajia, älä pelkää ensimmäistä ei -sanaa. Tarvitset vain yhden ihmisen, joka uskoo ideaasi ja loppu voikin olla historiaa. <3

Kuva: Meri Björn

*Iso O – harjoituskirja julkaistaan kevät hiipiessä esiin huhtikuussa 2019. Olen edelleen Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen kirjailija, sillä tuo mahtava tuttavallisemmin Kosmoksen jengi Mikko, Anni ja Heini – ovat vaan huikeita tyyppejä. Heidän kanssaan kirjailijan työ nousee ihan uudelle tasolle! <3

*Oletko sinä haaveillut kirjailijan urasta?

*Tsekkaa lisää minusta Puhu murun Facebook sivuilta ja seuraa Puhu murun instagramista elämääni kuvien ja videoiden kautta. Jos sinulle ikinä tulee mieleen joku aihe, mistä toivoisit kirjoitusta – laitathan minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com .