Nainen, jolla näkyy tissivako saa huomiota niin miehiltä kuin naisiltakin. Lopputuloksena voi olla tissikateus katsojassa. Eräs lukijani halusi kertoa teille oman tarinansa, miten tissikateus osoitetaan isorintaiselle naiselle luettuaan postaukseni Oi tissit, tissit.

 

Murrosiässä rintani kasvoivat hyvin aikaisin, olin vasta 10-vuotias. Siihen aikaan ei pahemmin puhuttu tisseistä. Olin meidän luokalla ensimmäinen, jolle kasvoi rinnat. Eikä kotonakaan asiasta paljoa puhuttu. Olin kaiken muutoksen keskellä kauhean yksin.

 

Luokkani tytöissä se herätti uteliaisuutta ja kateutta, mikä ilmeni rajattomana kosketteluna sekä tarkoituksellisena rintaliivien availuna. Ihan kuin muut tytöt olisivat epäilleet ovatko rintani oikeat. Erityisesti kaksi luokkani tyttöä olivat ärsyyntyneitä saamastani huomiosta. He myös lällättivät tisseistäni. Seksuaalikasvatusta olisi ollut paikallaan.

 

Pojat ihailivat ja olivat omalla tavallaan uteliaita. Mieleeni on jäänyt hyvin yhden pojan hyväntuulinen laulaminen Markku Aron Jestas sentään, mitkä rinnat –biisin mukaan.

 

Aikuisena keskustelut naisten kanssa kääntyvät helposti siihen, että kyllä noilla rinnoilla on kiva ostaa rintsikoita, biksuja tai vaatteita. Moni sanoi, että helppohan sinun on saada huomiota miehiltä. Isot rinnat olivat jokin naiseuden ylivoimainen mitta, mikä teki minusta erilaisen. En kuulunut joukkoon.

Keskusteluissa muiden naisien kanssa ei ollut tilaa puhua isojen rintojen huonoista puolista. Se oli sanattomasti ilmaistu asia, että turha sinun on valittaa vaikeudesta löytää vaatteita, selkäkivuista tai miesten epämiellyttävästä koskettelusta.

 

Onneksi on ollut myös syvällisiä kohtaamisia naisten kanssa, joissa olen saanut luvan puhua avoimesti niin, että minua on kuultu ilman mitätöintiä. Niinä hetkinä ei ole ollut väliä rintojen koolla vaan ihmisyydellä.

 

Parasta tukea olen saanut muilta isorintaisilta naisilta, jotka ovat ymmärtäneet puolesta sanasta, mitä joudun kokemaan rintojeni takia. 

 

Kateuden ikävin kääntöpuoli tuli esiin imetyspettymyksen ja väärän tiedon myötä. Oletus siitä, että isoilla rinnoilla on helppo imettää oli minun taakkani. Kun sain esikoiseni, maitoa ei vain tullut, eikä kukaan meinannut uskoa sitä. Voi sitä ihmettelyn määrää, typeriä neuvoja ja empatian puutetta! Tuoreena äitinä koin valtavaa syyllisyyttä tuon paineen alla.

 

Totta kai minä olisin halunnut imettää. Muiden ihmisten epäusko oli käsinkosketeltavaa. Minua syytettiin, että halusin vain säästää rintojani. Toiset epäilivät, että laihdutin salaa eikä maitoa tullut siksi.

Kuusikymppisenä naisena elämä on antanut jo perspektiiviä naiseuteen. Nainen ja naisen seksuaalisuus ei ole yhtä kuin rinnat. Olen itse ollut toisaalta välillä kateellinen pienirintaiselle naisille. Ajatus urheilusta, ilman rintojen tuomaa painoa, pukeutumisesta ilman ”sääntöjä” ja rintojen tuomaa rasittavaa huomiota houkuttelee.

 

Kaikista tärkeintä on ollut opetella olemaan sinut itse asian kanssa. Tämä on minun kehoni. Minun ainutlaatuinen kehoni. Enää en mieti pienennysleikkaukseen menoa, vaikka niskakivut vaivaavat. Nykyään pelkoa aiheuttaa riski rintasyövästä. Löydänkö rinnoistani muutoksen tarpeeksi ajoissa, jos sellainen tulee?

 

Toivottavasti jokainen niin nuori kuin aikuinenkin nainen osaisi edes vähän miettiä, miltä isorintaisesta naisesta tuntuu. Kateus erottaa meitä. Ymmärrys tuo yhteen. Kunpa naiset osaisivat nähdä omassa itsessään oman ainutlaatuisuutensa, rintojen koosta viis. <3

 

*Mitä ajatuksia lukijan kokemus sinussa herättää? Kommentoithan asiallisesti, vaikka kokisit asiat erilailla.

*Kuvat Pixabay

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3